P-kauden päättäjäiset

Viiminen päivä it-patterissa. Saatiin tänään kuulla mihin muutetaan. Mun päivä meni aikalailla pilalle ku kuulin että TKKK:aan pittää muuttaa. Homeiseen kasarmiin. On siinä hyviäki puolia tietenki, mutta mietin niitä vasta sitte ku joudun muuttamaan, eli huomenaamulla 7.30 Nyt vielä nautitaan raikkaasta patterin ilmasta.

Kävin muuten aamulla sielä veksissä "näöntarkastuksessa". Kolme tuntia olin sielä yhen allekirjotuksen takia :D Se näöntarkastus oli tehty jo sillon tulotarkastuksessa ja siihen piti saaha vaan lääkärin nimi. Tapasin sielä tulevan palvelustoverini, toisen lennokkimiehen. Oli kyllä mukavan olonen kaveri heti kättelyssä.

Sotku järjestää kivaa. P-kauden päättäjäiset. Saatiin ilmaset partahöylät ja vaahdot. Jotain ohjelmaakin olis ollu, mutta en jotenki syttyny siihen, niin lähin RJ-tupaan keittämään kahvia alikersantti L:lle. Keitin oikeastaan koko päivän sielä kahvia. Neljä täyttä pannua ja vielä vartioin loppuun asti keitintä. Samalla sain luettua 150 sivua Remeksen Pedon syleilyä. Siinä lomassa myös keskusteltiin henkeviä alik. L:lan, L:een P:sen ja K:n kanssa. (on ne gonahtaneita, reppanat) Ikävä jättää rakkaat johtajat ja ihanat tupakaverit patterin lämpöön ja siirtyä tukikohtakomppanian puolelle, mutta semmottista se on elämä.

Tänään oli muuten kans niitä koulutushaarakoulutuksia. Antiikin aikaisia elektroniikkavempeleitä opeteltiin käyttämään. Esimerkkinä P-78 eli puhelin vuosimallia 1978. Sekä Sanla, eli sanomalaite, semmonen tekstiviestinkirjotuskone vuodelta 1990. Abaut kirjotuskoneen näkönen ja kokonen laite, jolla pystyy lähettään kerralla kaheksan riviä tekstiä ja sitte sen keskusmuisti tukkeutuu. Melko hankala kampe minun mielestä. Tänää opin myös mikä on kelaperse. Sen on it-mies, joka on samalla viestimies. Korjatkaa jos oon väärässä. Onneksi olen ite lennokkimies, enkä siis vedä kelaa maastossa tuhansia kilometrejä vuodessa.

112 on yleinen hätänumero ja tämänhetkinen tj-lukema.

Odotan lomaa enemmän ku vielä koskaan tähän mennessä.

-Alfa ykkönen, alfa kakkonen
-Alfa ykkönen
-Yk
-Yk ok, loppu
-Loppu

Uusia tuulia

Aamusta taas täytettiin kyselylomaketta ja hyväksyttiin oma koulutusvalinta. Annettiin p-kaudesta palautetta ja lähettiin pois.


Sitte paleltiin pihalla ku luultiin että koulutushaarakoulutus on sisällä ja se oliki ulkona. Ilman pitkiä kalsareita ilmatorjuntakonekiväärin ampumakuntoon laitto ja kuljetuskuntoon laitto tuntu aika kylmältä touhulta. Onneks päästiin kuitenki sisälle opettelemaan kenttäradion käyttöä. Nää oli käsittääkseni niinku ekoja sellasia koulutuksia mitä annetaan vain ilmatorjuntamiehille. Tähänastinen koulutus eli p-kausihan on kaikissa varuskunnissa likipitäen samansisältöinen perus taistelijan koulutus.


Huomenaamulla pitäs rynnätä 06.45 näöntarkastukseen varuskuntasairaalaan. Vaativat lennokkimieheltä hyvää näköä.


Kovasti on puheissa kuultavissa nyt tuo e-kauden alkaminen. Tupakaverit vaihtuu ja lähes kaikki muuttaa johonki, toiset lähemmäs, toiset kauemmas. Ihan mielenkiinnolla odotan, vaikka onhan se vähä haikea vaihtaa just tutuksi käyneestä porukasta johonki randomiin.

Extreme

Jos eilinen oli tylsä ja toimeton, niin tämä päivä on ollu mielenkiintonen ja täynnä toimintaa.

Aamulla lyötiin tasitelukamppeet päälle ja lähettiin marssimaan. Tallusteltiin polttotaisteluradalle, missä musta savu jo tervehti meitä. Harjoiteltiin siis suojautumista polttotaisteluvälineiltä eli käytännössä erilaisilta tulipaloja aiheuttavilta nesteiltä kuten napalmilta. Vapaaehtoset sai kokeilla sitä rataa ja minähän innosta puhkuen kun jotain kerranki tapahtuu niin ryntäsin sinne liekkeihin sitte. Siinä oli kaks semmosta käytävää joista toisessa palo polemmilla puolilla puolen metrin päässä pään korkeudella semmoset napalmikourut. Oli kohtuullisen kuumat paikat. Pari kaveria sytty tuleen siinä. Saatiin ne kuiten sammutettua. Toinen oli sitte semmonen kuusenhavuista tehty katos, jonka päälle laitettiin sitä tahmeaa napalmia, joka paloi 1200 asteisena siinä pään päällä ja tippasi kokoajan niskaan. Ei muuta ku sammutuspeitto päälle ja liekkimereen. Tuli mukavasti adrenaliiniä ja muita välittäjäaineita aivosoluihin, eli hauskaa oli.
   Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi puettiin suojeluvaroituskamat päälle, eli käytännössä sadeasu mahdollisimman tiiviisti. Seuraavaksi laitettiin kaasunaamari eli nasse päähän ja lähettiin lenkille. Lenkin jälkeen meät työnnettiin kaasukammioon että opitaan luottamaan siihen naamariin. Ei tullu kaasu läpi, mutta jälkeenpäin huomasin, että on se aika tujua kampetta ku kamoja riisuessa alko kirvelemään oikeaa reittä ihan hirveesti ja tuli sellanen iso punanen laikku siihen, jotain kaasun jämiä ne oli, tai sitte siihen oli päässy lirahtamaan sielä kontissa ollessa jo kaasua.
    No kaasukontin jälkeen käveltiin takasin kassulle. Yllättävän rankkaa se on vaikka tuolla naamarilla hengittäminen on lähes 90 prosenttisesti samanlaista ku ilman maskia. Ja auta armias ku rupesi nokanvartta kutittamaan eikä voinu raapia. Kassun pihalla sitten mejät komennettiin riisumaan kaikki muut vaatteet paitsi alle laitetut uikkarit ja suojanaamari. Semmosessa varustuksessa sitte mentiin pestäväksi jääkylmällä vedellä. Hauskaa ja muutenki mukavaa.

Iltapäivällä oli rynkkyjumppaa. Se oli hupaisaa. Pyssyn kans tehtiin ihan normaaleja jumppaliikkeitä ja muuta reeniä. Kyllä se kuitenki melkeen kolme kiloa painaa ilman lipasta. Sen jälkeen oli vielä majurin pitämä ase ja taisteluvälinetarkastus. Kuumotti aika paljo ku se on niin majuri. Ja ku se hermostuu niin sitä on aika nöyrää miestä. Onneks mulla oli kamat kunnossa ja tallessa.


Se on kumma ku on tekemistä niin aika menee paljon nopeammin. Ja vaikka se tekeminen ei ois niin hauskaa niin sitä mieluummin tekee jotain ku koittaa jotenki tappaa aikaa. Toki se rötvääminenki on ihan kivaa, varsinki sillon ku väsyttää paljon. Nukkuessa aika kuluu jokatapauksessa kaikista nopeiten.


Loppuun pieni inside. Tänä iltana alikersantit M ja M pisti ihan ranttaliksi pinkkapunkan. Alik M opetteli jo elämistä morttien kans (muuttaa e-kaudella samaan tupaan miehistön kans) ja alik M valmistautui henkisesti huoltojaoksen vääpelin tehtävään baijerilaisen kurin merkeissä<<< nää illat ne vaan on aina nii hauskoja.


juu palataan..

maanantai

tj115


aamulla pääsin kokeilemaan ryhmän kouluttamista kertaavissa sulkeisharjoituksissa


ohan se mukava karjua asentoa ja eteenvientiä, mutta on niitä mukavampiakin asioita tässä maailmassa


illalla kävin sitte varusvapailla hakemassa lapin maakuntakirjastosta pari kirjaa ettei harmaa aika käy tylsäksi ku sain edellisen kirjan jo luettua


saappaat ja pinkat sai taasen kyytiä kun alik m purki tunteitaan pinkkapunkkatarkastuksen uusintakierroksilla olihan se mukava iltaviihdyke


huomenna on jännä päivä ennakkotietojen mukaan


nyt nukkumaan huutomerkki

Rötväys

Opon tunteja. Rötväystä. Sipaa. Rötväystä. Aliupseerikurssille aikovat tykkimiehet kiersi päivän aikana johtajatehtävärataa. Muut rötväsi ja siivosi. Ja muutamia valintoja ilmotettiin taas! Minä pääsin kuin pääsinki lennokkimieheksi. Haaveitten täyttymys! Mekaanikoksi kai vaan, mutta huippu homma sekin!


Iltalomilla kävin kotona saunomassa. Ai että se jeesaa! Läheisiä ossaa kummasti arvostaa ku harvoin näkee.


Tänään on ollu hyvä päivä. Rento ja rempseä varuskuntaelämä kiteytyy joskus aina tällaisina päivinä. Osansa voi olla silläkin että melkeen kaikki alikit sai lomat läpi ja osa lähti jo viettämään niitä.


Tänään tuli myös mietittyä opiskeluasioita. Pitäis maaliskuussa laittaa hakua menemään ja alkaa lukeen pääsykokeisiin. Saa nähä miten onnistuu. Ja kauppakorkeaan ois neljä melko raskasta kirjaa luettavana. Asennetta ja itsekuria se vaatii. Mutta ressaan siitä enemmän vaikka viikon päästä. Nyt alan unille. Mitä aikasemmin nukahtaa sen vähemmän seuraava aamu tuottaa tuskaa.


Homma bueno!

Alikersantti nönnönnöö

Rento keskiviikko takanapäin. Aamusta istuttiin luokassa ja arvioitiin meidän rakkaita ryhmänjohtajia. Ah, oli mukava antaa vähä anonyymipalautetta pojille. Huomas itekki että onhan niillä omat tyylinsä johtaa tai yrittää johtaa. Kuka on gonahtanu täysin ja kuka taas vetää niin kontrolloivaa linjaa ja kuka menee aliupseerikurssin oppien mukaan syväjohtamisen kaidalla polulla. Nää meidän antamat palautteet on sitte osa niiden koulutuksen arviontia tai jotain kehittymishommelia. Myös omat tupakaverit piti arvioida siltä osin miten mieluusti olis niiden taistelupari sodassa.


Vähän vielä aamun aiheesta. Ihmissuhteet johtajien ja miehistön välillä ainaki näin p-kaudella on aika omituisia. Siis varusmiehet jotka on vain puolen vuoden erolla tulleet armeijaan on toistensa johtajia ja alaisia. Suuri osa näistä meidänkin johtajista on minua nuorempia, mutta silti niihin joutuu suhtautumaan niinku paljonki vanhempiin ja parempiin ihmisiin. Sitte on hämmentävää ku joillaki ei kiinnosta ollenkaan puhutellanko oikein tai tervehditäänkö, tuntuu nololta ruveta änkyttään: herra alikersantti(puhuttelu), tykkimies nönnönnnöö(esittely), voisinko lainata lyijykynää(asia). Toinen taas hermostuu jos unohtaa vaikka esitellä ittensä. Ja joku täysin pilke silmäkulmassa käskee ottamaan uusiksi ku ei ollukkaan kädet nyrkissä. Ja auta armias näitä pinkkapunkkatarkastuksia. Niiden läpi meno on täysin mielivaltaista. Se on lähinnä illan hauskin hetki. Mukava alkaa nukkumaan ku on saanu vähä nauraa.
Eka päivinä tää touhu tuntu ihan hullulta, mutta hetkessä siihen tottu, nyt vetää hommat normi kaavalla pieni huumorihiiri korvan takana, tää on vaan väliaikaista. Tj120
Johtajista ois juttua vaikka romaanin kirjottais, mutta laittakaa kommenttia jos enempi kiinnostaa, ei riitä keskittymiskyky kirjottaa enempää yhteen postaukseen. Ois myös kiva kuulla muiden kokemuksia johtajista ja vaikka johtajien ittensä näkökulmaa. Sana vapaa!


Iltapäivällä pyörittiin kuntopiirissä ja pelattiin sählypalloa. Harmaata aikaa jäi enemmän ku koskaan vielä inttiaikana. Hyödynsin sen kehittämällä henkistä pääomaani, lukemalla Reino Lehväslaihon Läpimurtoa. Ihan mielenkiintonen lukea tommosta sotakirjaa nyt ku on pikkusen enempi käsitystä armeijatouhusta, aseista ja esimerkiksi sotilasarvoista. Tuntuu intin leirit partiopoikien kesäleireiltä ku vertaa tositoimiin mitä se touhu Suomessa sotien aikana oli.


Kiitän, muotoon!

Aina ei mee putkeen

Epäonnistumisia ja lannistavia asioita tämä päivä täynnä.

Eka oli ampumataitotesti. Valtavalla itseluottamuksella lähin ampumaan. 11 osumaa 12 laukauksella ku ois saanu nin se ois ollu kuntoisuusloma. Meni tosi hyvin ja tuntu että vois vaikka tuohon päästäkin, mutta lopputulos oli 8/12. Harmittaa.

Sitte menin haastatteluun valintojen osalta, eli sinne lennokkimiehen juttusille. Se sano että en pääse lennokkimieheksi ku en osaa tarpeeks hyvin lennättää simulaattorillakaan. Aattelin et täälä ois joku koulutus, mutta sitä pitääkin jo valmiiksi osata kunnolla se homma. Aiko se ehottaa mua mekaanikoksi. Ois seki ihan hienoa hommaa, mutta päivän fiilis ei yhtään parantunu.

Sitte oli hiihtsuunnistuskoulutusta. seki oli joku testi, piti saada vähintään 4 rastia läpi että saa sen testin läpäistyä. Sain 3 pistettä. Sen joutuu kai uusimaan. No se kyllä meni varmaan 80 % porukasta uusintaan, ettei silleen paha. Se oli ehkä vähä huonosti suunniteltu koulutus. Annoin palautetta, Vastauksena: "Nii, tuota muurahaispesää ei vissiin näin talvella okein näy niin vähä vaikea tietää missä kohdassa on, mutta semmosta se on"

Punkkaki räjähti just ihan säpäleiksi ku oli kumpparit sängyn alla. ja ne kumpparit lensi pitkin tupaa. Alikersantti K viihdytti itseään vain hiukan.

Vielä elättelin toivoa että ois päässy iltalomilla käymään kotona saunassa, mutta tuo kyydin järkkääminen on aina oma rosessinsa, ku pitää päästä ajoissa tänne takasinki ja oma auto on korjaamolla. Joten piti laittaa jo puoleksi päälle puetut lomavaatteet kaappiin takasin.

Jotaki hyvääkin. Iloa tänään tuotti meidän aliupseerikurssille tähtäävät palvelustoverimme, jotka sai mahdollisuuden viedä muotoa ja toimia jaosvanhimpana. Niin pätevänä komensivat. "Katse eteen   PÄIN" Ja oli tuo hiihtäminen ihan kivaa, tuli hiki ja endorfiiniä. =)

P-kausi on jo aika lopuillaan. Kohta oma jaos hajoaa ja lähetään omiin hommiimme, Toiset aliupseerikursille, toiset kuskikursseille, miehistö omille kursseilleen. Ihan siisti ku vähä muuttuu touhu ja pääsee tutustumaan taas uusiin tyyppeihin.

Jospa loppuillan vapaa-aika sais fiiliksen vähä kääntymään.

Koepäivä

Päivän ohjelma koostui tänään oikeastaan kokonaan sotilaan perustutkinnosta. Siinä oli 12 rastia, joissa testattiin ei asioita mitä on opetettu taistelukoulutuksessa. Ulkona siis oltiin koko päivä tappelukamat päällä. Odottelua oli aika paljon rastien välillä mut onneksi aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta!


Mitä siellä sitten testattiin. Taistelukentän mahdollisia tilanteita, aseen käsittelyä, erilaisten aseiden kuten kevyen kertasingon ja telamiinan käyttöä. Ensiapua ja kaasunaamarin käyttöä. Annettiin tilannekuvaus, sitten piti osata toimia oikein ja tauon pitäjä arvioi homman.


Tän kaiken motivaattorina toimi se kumman ihana kölli, eli kuntoisuuslomapäivä, jonka voi saada jos hyvin homman hoitaa. Sitäkin liikkui villiä huhua miten sen voi voittaa, katotaan nyt millä perusteella se lopulta tulee ja tuleeko mulle sellasta. Mun suoritus oli varmaan aika keskitasoa.


Yhdessä vaiheessa saatiin loikoa kv-hallissa. Tuli nukuttua puolen tunnin päikkärit. Että ei tämä aina ole niin pingotusta :)


Tänään sain myös vietyä ekan hävärin yksikön vääpelille joka oli vihdoin paikalla. Se oli vähän kireänä kun tuolla tavalla hukkasin lomilla nahkahanskat. 5.30€ arvosta pitää luopua päivärahoista.


Illalla pelattiin pingistä!

Haaveet kaatuu

Nyrpeitä naamoja ja ilon kiljahduksia kaiku tänään kassulla kun suuntautumisvalintapäätökset kuskien ja muutamien muiden hommien osalta julkistettiin. Lähinnä tunteita aiheutti palvelusajan pituuden määräytyminen. 165, 255 tai 347 on tänäpäivänä nuo mahdolliset palvelusajat.
Itelle ei kuskin hommaa sattunut, joten saa nähä mitä sieltä ens viikolla tulee vastaan. Vaihtoehtoja mihin oon ilmottanu halukkuuteni, on ykkösenä lennokkimies, toisena b-kuski ja kolmantena esikuntalähetti. Oon siis niin sanottu beemies, eli palveluskelpoisuusluokkani on b. Mulla on migreeni jonka takia lääkäri määräsi näin. B-miehiä on myös yleensä sellaset joilla on vaikka lattajalka tai huono kuulo. Lääkäri tuumasi mulle tulotarkastuksessa, että tämähän automaattisesti tarkoittaa puolen vuoden palvelusta jos et itse halua jäädä vuodeksi. Tuo lennokkimiehen homma ois huippu. Pääsee lennättämään radio-ohjattavaa lentokonetta, joka toimii maalina ilmatorjuntamiehille. Tai ainaki pääsee huoltamaan ja korjaamaan tuota lentsikkaa.


Tänään oli aamusta liikuntakoulutusta. Pelattiin kaks tuntia sählyä. Sitte vaan perus lomallelähtötoimet.


Nyt lomille!

Juuu

Itsepuolustuskoulutusta, sählyä, ampumista hieno sää. Iltalenkillä kävin, se on ainoa keino puhua täysin rauhassa puhelimessa. Tähtitaivas oli komea.


Hieman gonahtanut tykkimies alkaa nyt nukkumaan.

Omassa pehmeässä ja tasaisessa punkassa lämpimässä kasarmissa lähestulkoonsa unessa

Phuuuh.. Ohi on ampumaharjotus, kamat kuivumassa, ase huollettuna ja henkilökohtainen huolto tehtynä. Etuajassa punkassa köllötellen tässä kirjottelen. Ite leiri ei tuntunu kovin pahalta sielä paikanpäällä mutta ku pääsi kassulle niin olo oli kyllä semmonen että on tullu oltua leirillä.
Tänään aamusta ammuttiin taistelupartioammunta, jossa liikuttiin kolmestaan ja ammuttiin nousevia maaleja maastoa hyväksi käyttäen. Taas jänskätti vähä ku kaks muuta jätkää vieressä ja takana kovat piipussa hiipi menemään. Onneks tuo homma opetettiin tosi tarkkaan ja mitään virheitä ei turvallisuuden kannalta sattunu. Oli kyllä hauskaa! Taas oli hyvä sää. Ei palellu eikä pahemmin kastunukkaan paikat.


Pakkiruoka alko kyllä vähä tulla korvista ulos. Tuntu että joka päivä on samaa ruokaa. Maku ja ulkonäkö niissä onki aika samanlainen, joskus ainekset vähä vaihtelee. Perunaa, riisiä, makkaraa, kanaa ja makaroonia, joista kolmea viimistä on kaikista eniten, semmoseksi koktailiksi sekotettuna ikäänkuin pataruokana. Eilen oli poikkeuksena yllättävän hyvää jauhelihakeittoa. Sitte on kuumaa mehua joka kylmenee pakissa noin viidessä minuutissa. Lisäksi on yleensä leipää ja juustoa, sillontällön maitoa ja joskus joku myslipatukka saattaa kruunata murkinahetken. Aamulla puuroa ja illalla makkaraa, lihapiirakkaa, hampurilaista tms. itse lämmitettävää pikaruokaa ja leipää.
Ne iltapalan lämmityshetket kamiinan äärellä teltassa on ihan hauskoja. Pientä sähellystä ku kymmenen jätkää koittaa saada pöperönsä kamiinan päälle lämpenemään, siinä on tunnelma kohillaan. Myrskylyhdyn liekin valossa toimitaan tosin otsalamppu on ihan kätevä joskus lisäksi.
"Armeijassa syöminen ei ole nautinto, se on suoritus" "Se ruoka räjähtää sinne naamaan"


Näistä syistä otin omia eväitä mukaan. Tonnikala ja myslipatukat toi kivaa lisuketta ruokiin. Myös karkki on melkolailla pakollinen juttu leirillä. Hampaat ehkä vähä kärsii ku se pesuki jää niin vähälle, mutta korjataan sitä sitte myöhemmin.


Nyt unille!

Jännät housussa

Ah1 puoliväli ylitetty. Hienoja hetkiä jatkuvan hajotuksen seassa. Eka leiriin verrattuna ollaan aika paljo mukavammalla leirillä. Täälä on ollu ihan hyvät ilmat. Tänään paisto aurinko täydeltä taivaalta ja just ja just pakkasen puolella lämpötila. Odottelua on ollu paljo, mutta vastapainoksi hauskoja ampumareenejä, hyökkäys- ja puolustusharjotuksia kovilla a-tarvikkeilla. Oli ihan jännä juosta ja ampua nouseviin tauluihin, alkaa vähä laidasta jo tuntua rynkyn käyttö siltä mihin se on tarkotettukki. Eilen oli myös pimeäammuntaa juoksuhaudoista valojuovapatruunoilla. Metästä nousi tauluja ja taivaalle ammuttiin valaisupanoksia ja niitten aikana sitte ammuttiin. Näissä kovapanosharjotuksissa vähä välillä jännittää ku periaatteessa jos jollaki naksahtaa päässä niin se voi ampua vaikka kymmenen kaveria. Onneksi varomääräykset ja tarkastukset on tosi tarkkoja


Odottelu päivällä tuotti myös tulosta, ehin veistellä kaks lusikkaa ja valokuvata Suomen luontoa ja sen eläimiä talvivarustuksessaan rynkkyjen kera.
Yötki on ihan mukavia ku saa nukkua. Pohja on jopa aika hyvä verrattuna edelliskertoihin ja vettä on puolet vähemmän. Ja kipinävuoroa sisällä teltassa vain puoli tunti tänä yönä.
Inttiajan tähänasti paras hetki oli kyllä tänään ku päästiin iltasella tän harjoitusalueen sotkuun ja sen jälkeen ihan oikeaan saunaan. Saunassa ei ollu paljo ruuhkaa ku kaikki luuli että sielä on niin paljo ruuhkaa että ei jaksa mennä. Lopulta sielä oli 5 tykkimiestä ja muutama alikersantti. Puoli tuntia saunoskeltiin ja nautittiin elämästä.


Palataan! :)

Vala

Torstaina oli valapäivä. Sää vähän lauhtu onneksi. Pihalla oli kalustoesittelyä ja vieraita rupes tulemaan jo aamusta paikalle. Supersotilastarkastus, kamat lomaa varten pakettiin ja sitte pihalle odottelemaan. Vala meni ihan hyvin pientä sormien palelemista lukuunottamatta. Kauan ja hartaasti opeteltu valavirsi kyllä jäi laulamatta kun ei vissiin porukka tajunnu missä kohdassa se pitää laulaa. Valalaulu kuitenki kajahti jotenkuten.
Hernekeittotarjoilun jälkeen sotkussa oli sotilassoittokunnan konsertti. Oli ihan komian kuulonen. Sieltä sitte lomille!!! Ah. Meni aika tohinalla tämä loma niinku aikaisemmatkin. Nukkumista ja elämästä nauttimista lähinnä. Nyt istun junassa matkalla kohti Rovaniemeä. Kävi vähä nolosti ku lähin Ouluun, unohtu maiharit kotiin. Pikku härövarustuksessa kuljetaan nyt tää matka, rollossa pitää hakea kengät ja jatkaa matkaa kassulle.


Illalla leirivarusteiden pakkaus ja aamulla klo  4.45 herätys ja lähtö kohti ampumaleiriä.


Tykkimies Huhtala kuittaa

Viimeinen päivä alokkaana

Sulkeisia ja oppitunteja. Valan kenraaliharjotus ja sormet jäässä. Kännykän käytöstä tuli tänään uusi linjaus. Jos jää palvelusajalla kiinni, tulee heti esitutkintaa.
Iltalomilla kävin nauttimassa kupin kahvia ja toisen elämänvettä. Nyt unille ja huomenna lomille. Vasta Sunnuntaina takaisin.


Tänään alokas, huomenna tykkimies, muttei koskaan suuri ja mahtava, herra alikersantti!

Varustehässäkkää

Puolustuspolitiikkaa, perinnehistoriaa, laulutreenejä, sulkeisia, kuntopiiriä, varustetarkastusta, varustevaihtoa yms. lepposta tänään.

Tuo varustevaihto on aika kätevä juttu. Puolustussvoimien pyykkishow järkätään tosi massiivisella kaavalla. Me saatiin alussa vakiomäärä tiettyjä vaatekappaleita ja saman verran pitää palauttaa palveluksen päätyttyä takaisin. Välissä niitä saa kuitenki vaihtaa puhtaisiin, ja se homma toimii niin että kasataan likaset vaatteet reppuun ja lampsitaan varusvarastolle. Siellä annetaan likaiset varusteet tietyissä pisteissä työntekijälle, joka antaa tilalle saman määrän puhtaita vermeitä. Samalla voi vaihtaa väärän kokoiset tai rikkinäiset kamppeet uusiin. Tai saada varaosia, niinku mun tänään piti korjata taisteluliivi kun sen kyljestä oli narut menny hukkaan, mulle sanottiin että vie koko liivi sinne, niin saat uuden. Hirveellä työllä irrotin kaikki taskut liivistä ja roudasin sen sinne, ja sit se työntekijä vaan sano että tässä sulle uus naru, ei tarvi koko liiviä vaihtaa. Pitää ens viikoksi laittaa ne taskut takasin ku jaksaa.
   Siellä on valtavia lavoja ja hyllyjä täynnä likasia ja puhtaita pyykkejä. Likaiset lähetetään rekalla johonki puolustusvoimien pesulaan ja sieltä tulee rekallinen tilalle pyykkiä, näin ainaki oon asian ymmärtäny. Kätevää. Joskus viidet pokserit ei oikein riitä viikoksi, etenki jos se viikko venähtää kymmenenpäiväiseksi niinku viimeksi kävi. Otin kotoa omia aluskamppeita sen verran että saa puhasta päälle, sukat ja bokserit on ainoat vaatteet täällä mitkä saa olla omia. 

Tänään saatiin muuten oikeat nimikyltit, ei tarvi kulkea maalarinteippi rinnassa enää, se on iso asia!

Kuva kertoo

Valokuvaajana ei pysty olla rajailematta maisemia täällä intissä. Onneksi hankin kännykän viime kesänä kameran perusteella. Täälä on aivan ainutlaatuisia mahollisuuksia valokuvaamisen osalta. Aikaiset aamut ja paljo ulkona olo on hyvä yhistelmä, mihin ei siviilissä tule niin paljo mahollisuuksia. Oon jo instagramiin laittanu jotain kuvia sillon tällön, mutta nyt jaksoin vihdoin ladata koneelle kuvia sen verran että sain joitain otoksia tännekin. Pientä photoshoppiahan nuo kaipais, mutta menee näin raakanakin.

 iltapäivän sininen hetki

 Teltta naamioituna, morttileirilta

 Väsyny tetsaaja

Sukset voideltiin perjantaina ja kävin tänään sitten testaamassa miten luistaa. Omista suksista hajosi side niin testasin kaverin suksia, en tiiä oliko niitä voideltu, mutta hiki tuli ja sain vlk-passiin leiman. enää 10 leimaa niin tulee kuntoisuusloma.

Tänään oli myös ammuntoja ja sulkeisia, meidän jaoksen upseerikokelas tuli tänään vahvuuteen ja piti osan sulkeisista. Vapaa-aika oli pitkästä aikaa normaalipituinen eli 17.30-21.30 Ehdin hiihtämisen lisäksi maksaa koko alkuvuodelta rästiin jääneet laskut.

Arki vastaan

Loma loppuu aina liian nopeaa. Niin kävi yllättäen tälläkin kertaa. Vähä vapaampi viikonloppu tosin oli, kun omalla autolla pääsi kulkemaan. Pientä jännitystä toi peliin se että laturin merkkivalo sytty lauantai-iltana kojetauluun, mutta se saatiin pienellä pajotuksella kuntoon, eikä tarvinu turvautua lomabussiin.
Oli lomalla hauska vertailla kavereiden kans eri varuskuntien eroja. Pari kaveria on Sodankylässä ja jotku on käyny Kajaanissa ja aika moni tuttu Ivalossa. Hyvin paljo samanlaistahan se touhu on, jotain pieniä eroja kuitenki on kulttuureissa, varmasti eniten vaikuttaa se mitä joukko-osastoa sattuu olemaan suurin osa porukasta kyseisessä paikassa. Se on sitä aselajiylpeyttä mitä johtajat koittaa jo alokkaisiin istuttaa. Jääkärit laulaa jääkärimarssia ja meillä hoetaan että it-mies on kuningas, Suomen taivaan valtias. Ivalossa on vähä kovempi koulutus ja Kajaanissa muka huonommat ruuat, tiiä sitte näistä kun mielipideasioita ovat.
Se on muuten viiminen viikko alokkaana alkamassa. Torstaina on vala ja jos kaikki menee putkeen nii minusta tulee tykkimies. Ei oo tykkimiestä tyhmempää kuuluu sanonta, mutta minen sitä usko.