Ohi on!

Oi sitä ihanaa tunnetta kun viimeisenä aamuna musiikki raikaa käytävillä klo 5.30. Ponkasin ylös punkasta tuvan ensimmäisenä ja huomaamattani kiljahdin riemusta. Pitkä päivähän siitä kuitenkin tuli. Hyvää fiilistä mutta paljon odottelua. Kyllähän sinne jäävillä kavereilla oli vähä harmistuneen näköisiä ilmeitä. Aamupalan jälkeen riisuttiin viimestä kertaa m05 varustus ja siirryttiin siviilivaatteisiin. Varusteien palautus venyi hieman ja ku se oli tehty saatiin sotilaspassit ja reserviin mars! Portista ulos ja reservin auringosta nauttimaan. Täytyy sanoa että tuntui hienolta!! Tuonne ei tarvi enää palata, saa nauraa sunnuntaina sille junalle joka lähtee klo 18.00 kohti rovaniemeä.

Illalla ajeltiin pikkuporukalla saunomaan Ouluun. Tekihän se eetvarttia.

Viikon päästä varmaan alkaa työhommat ja saa nähä miten syksyn koulupaikan kanssa käy, 3.7. tulee tulokset ja saa nähdä oliko järkeä lukea intissä pääsykokeisiin.

Pieni yhteenveto palvelusajasta: Kaikenkaikkiaan oli ihan hyvä kokemus. Voin suositella kaikille jotka miettii jotain muita vaihtoehtoja. Ei se oikeasti kokonaisuutena ole niin paha miltä se kuulostaa kun väsyneet varusmiehet valittaa paskaa oloaan. Toki mulla ei ole paljon sanomista ku olin vain puoli vuotta paikanpäällä. Se on silti ihan totta, että kaverit tuolta päällimmäisenä jäi mieleen. Kasa hienoja ihmisiä ja kohtaamisia. Toki monia tärkeitä taitoja jäi myös käteen. Ja sängyn petaaminen tuntuu pieneltä vaivalta punkan särmäämisen jälkeen. Käytöstavat, puhetapa ja muut pienet arjen niksit kehitty kyllä inttiaikana. Oli huippu homma että lähdin lennokkimieheksi, ainoa mikä siinä vähän kaihertaa, on se että en oikein miellä itseäni sotilaaksi. Ei me peruskoulutuskauden jälkeen oikeastaan tehty mitään taisteluun liittyvää paitsi se ryhmätaitokisa ja leirillä yövyttiin teltassa. Mutta tuli kuitenkin annettua tilastoihin yksi varusmies lisää. Sitä maanpuolustuksen uskottavuus tarvii.

Jos oot lähiaikoina menossa armeijaan niin suosittelen kehittämään kuntoa ja opettelemaan suunnistamaan. Et halua kävellä huonokuntosena 10 km harhaan sen takia että et hoksannu tarkastaa kartan mittakaavaa.
Jos lennokkimiehen homma kiinnostaa, vaikka et ole alan harrastaja, niin kannataa äkkiä alkaa harrastajaksi, opetella vaikka simulaattorilla vähä lennättämään ja hankkia joku pikkunen kone. Jos oot harrastanu hommaa aikasemminki niin sinne pääsee helposti. Ne on mielenkiintosia ja aika helppoja hommia. Rovaniemellä ja Parolassa on mahdollisuus päästä maletoimintaan. Tänä kesänä käsittääkseni aletaan kouluttaa myös tiedustelulennokkialiupseereita, että sinnekin voi hakeutua, netistä varmaan löytyy tietoa.

Tämmönen ruljanssi oli sotavakiblogi. Mukava iltapuhde ja päiväkirja. Saatan jatkaa bloggaamista taas henripoika.blogspot.fi tuo valokuvausharrastus on ottanut taas vallan mun elämässä, niin sen puitteisa mennään.

tj1

On hääppönen fiilis. Oppitunteja, kotiutusjuhlia, palkintojenjakoja, yhteisiä muisteluita, lähes hellekeli ja hyvää seuraa. Pientä riehuntaa ja naatiskelua. Huomenna on se päivä. Viimeinen yö tässä punkassa, tässä tuvassa, varusmiespalveluksessa. Huomenna reserviin.


Hieno puolivuotinen takanapäin..


Aamuja uusille morteille ja tänne jääville vuoden miehille. Kyllä se siitä.

kun kaikki gonahtaa

Olipa mukava saada palautetta, kiitos Linne. Joku vissiin lukee tätä kuitenki :)
Iha hirveää meno nyt ku tj on niin wäbä. Kaks aamua enää. Tänään on jonkuverran hilpeät fiilikset ollu havaittavissa. Ite oon käyny ihan ylikierroksilla ja nyt nukahtaminen tuntuu tekevän tiukkaa.
Aamulla palauteltiin suurin osa varusteista. Kovasti juhannustekemistä suunnitellaan. Ilta kulu hyvästi sotkussa. Mukava ku on tutustunu niin moniin hienoihin miehiin täälä. Nyt loppuajasta vasta löytäny monia piileviä ystävyyssuhteita. Myös hierarkinen kuilu on hieman madaltunut kun loppu häämöttää.
Nää illat on kyllä hauskoja.
Yks alikersantti tuli päissään "keilaamasta" ja rupes opettaan miten pinkka tehdään. Perseilyn määrä on huipussaa. Saa nähä saako sitä rauhassa nukkua vielä tän yön.
Täytyy alistua siihen että sitä on ikuinen mortti. Siitäki on saanu kuulla ihan jonku verran. Valintojen maailma. Hajoaisin kuin  biojäte jos pitäis tänne vielä jäädä.

pyssykylässä kylässä

Eilen pääsin pitkästä aikaa lenkille ku oli sellanen olo että ei enää oo kipeänä. Tuli kyllä hyvä fiilis.


Alkaa huomata että ollaan loppusuoralla. Tänään palautettiin taisteluvälineet. Sinne meni morsian ja nasse.


Se on maanantai, kalsea keli, sataa vettä. Käytiin Sodankylässä komentajan vaihtotilaisuudessa. Oli ihan hieno juhla oikein paraati. Sielä pönotettiin kaatosateessa. Tulipahan nähtyä Sodankylän muke ja sotku. Uus komentaja piti puheen ja kyllähän se on niin isänmaallista.


Jännä huomata että ehkä jopa tykkää kulkea tää univormu päällä. Älkää kysykö vuoden miehiltä miltä niistä tuntuu. Tosipuheessa mulla ei enää edes pakota tää touhu niin paljo ku joskus keväällä.  Puoli vuotta on ihan hyvä aika olla intissä, ei vielä ehi ihan täysin hajota. Kolme aamua jäljellä. Jännä tunne se ettei tarvi enää tulla tänne enää torstain jälkeen.

minkä mä sil voin kun mun tj on nii wäbä

Vissiin viikko sitte viimeksi viestiä väsänny. Oon gonahtanu tähän kirjottamiseen ku on jo niin wäbä. Eli oon vähä kyllästyny ku on niin vähä enään aamuja. Ja mitään ei oikeastaan tapahdu. Nyt kai alko tapahtumaan ku rupes sormet kirjottelemaan.


Meillä on kuiten ollu ihan hauskaa täälä tällä viikolla. Toiset on ollu leirillä ja me ollaan tehty nakkihonmia ja nautittu ihanasta ulkoilmasta. Varusvarastolla ja ampumaradalla ollaan käyty auttamassa työntekijöitä. Ihan hyviä nuo nakit ku saa vähä etuoikeuksia ja tutustuu erilaisiin hommiin ja ihmisiin.


Tänään pakattiin varusteita ja puhistettiin rynkky viimisen päälle kiiltämään. Löysin siinä tohinassa sen kadonneen vasemman jalan släpärinki. Turhaa syytin sillon helmikuussa että joku ois sen pölliny. Ite vaan olin liian hyvin piilottanu sen.


Eilen muut tuli leiriltä ja nyt täälä on taas tohinaa kerrakseen. Kotiutus systeemit on kovaa vauhtia käynnissä. Enää ei pääse iltavapaille. Ei oikeestaan koko viikkona ois päässy mutta anottiin Jopin kans keskiviikko vapaaksi ja käytiin meillä saunomassa. Ja 1/2taipaleella kahvilla ja jopa kirjastossa palauttamassa myöhästyneet kirijat.


Harakan poikaset hyppäsi eilen pesästään parkkipaikan vieressä olevasta männystä.


Nyt taidan lähteä sotkuun kahaville ja sitte pihalle istuskelemaan ku sielä on niin hieno ilma taas vaihteeksi. Aamut mahtuu jo yhteen nyrkkiin.

kinesiä

Täällä taas. Seittemän päivän lomat takana. Oliha se elämää. Alkulomasta oli juhlia paljo. Sitte luettiin viimehetken pänttäyjset pääsykokeeseen ja keskiviikkona oli se suuri päivä. Olihan se helpottunut olo sen jälkeen. Meni itseasiassa ihan hyvin. Kuukauden päästä tulee tulokset, että ennen sitä ei passaa hurrata.


Jännä tulla näin viikonloppua vasten tänne. Toiset on lähössä loppusotaan huomenna. En tiiä mikä meidän kohtalo on. Mutta tämä on inttiajan pisin kiinnioloaika 13 aamua. Sittepä se loppuukin jo.


Loppusipa myös tää sairastelu. Kuukausi tuli täyteen flunssaa. Ei oo herkkua.
Harmi ku menee paras aika kesästä kineksessä. Mutta semmosta se on.

7 päivää

Tänään piti olla loppu terveystarkastus. Mutta se meni puihin jostain syystä. Meitä pyydettiin varusvarastolle auttamaan vähä ruuhkan purkamisessa. Oli hyvä kokemus. Mökki vähä mitä varusvarastolla tehdään sillon ku ei olla vaihtamassa varusteita. Lajiteltiin kaikkia vaatteita ja tavaroita hyllyihin koon ja kunnon mukaan. Mukavaa touhua näin yhen kerran ainaki.


Saatiin yllättäen myös ne kaks kunysatia joita meille on ehdotettu aikasemmin. Anoin sitten lisää lomapäiviä ja näillänäkymin oon ens perjantaihin asti lomilla. Joten sii juu leitör! Loman jälkeen tj13! Pitää ottaa siviilikamppeet mukaan. Reservin aurinko lämmittää jo!

tj21

Eilen oli pääsykoe ja iltasella kävin lomilla kotona saunomassa ja lennättämässä lennokkia. Kännykän laturi meni hukkaan niin jäi tänne kirjottelu. Äskön etin laturin ja nytnvoi taas somettaa.


Tänään oli rauhallinen päivä. Iltapäivällä porukka tuli leiritä niin tuli vähän eloa pirttiin. Opiskelin vähä matikkaa ja kävin vaihtaan lakanat varusvaihdossa. Semmosia mielenkiintosia asioita tänään.


En tiiä mikä on vikana mutta jo kaks kuvaa minusta on vuotanut pv:n sivuille. Yks on tuossa jutussa, toinen on galleriassa http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/4612dd80487467e195bcd5403fe5943d/male+pojat.jpg?MOD=AJPERES&CACHEID=4612dd80487467e195bcd5403fe5943d


http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/erikoissivustot/ith12015/suomeksi/uutiset/maalilennokkimiehen+koulutus+on+harvinaista

Samanlaisia päiviä. Tänään nukuin vähä pitempään ja missasin aamupalan. Eipä kellään kiinnostanu mua herättää niin sama se on nukkua. Sain anottua vähän vapaata huomiselle että pääsee tekemään pääsykokeen. Menin tänään nohevana kirjastoon lukemaan ja nukahdin sinne. Heräsin ku sotkun päivystäjä tuli koputteleen olkapäähän että sotku menee kiinni 😂

aamujen talossa on hiljaista

Tänään kuidutettiin luodinreikiä umpeen siivistä. Illalla istuin sotkussa ja luin pääsykokeisiin. Tuli myös vähä lipsahdettua kamera-lehden lukemiseen. Kesä ku tulee ja valo voittaa niin valokuvausinnostuskin koittaa. Kasarmilla on hiljaista kun porukka on vielä leirillä. Saa olla aika rauhassa omissa oloissaan.

nuha

Semmonen oli se pätkäviikonloppuvapaa. Kolmas viikko sairaana starttasi juuri. En oo tottunu tällaseen sairastamiseen. Nytki on kauhea yskä ja korvissa soi neljättä päivää. Kasarmilla omassa punkassa rötvään. Onneks tässä ei tarvi enää kovin montaa yötä nukkua. Tj25

Lohtaja

Täällä meni linjat tukkoon kun alko porukkaa valua paikalle, niinpä en oo saanu lähetettyä nettiin näitä päiväkirjamerkintöjä niin julkaisen ne nyt junassa istuessa yhtenä könttinä.


Tiistai
Kamiina lämmittää. Ehkä vähä liikaakin. Pitkästä aikaa teltassa yötä. Rankka päivä takana. Aamu 8 alotettiin ja saatiin koneet valmiiksi illalla seittemän aikaan.


Keskiviikko
Oli vähä hikinen yö. Kuskit lämmitti meidän kamiinan ihan mansikaksi, meidän ei tarvi pitää kipinävuoroja koska täytyy saada yhtäjaksoinen lepoaika. Se kai vähän kismittää kuskeja kun niiden pitää pitää taistelukamoja päällä ja meidän ei. Maailma on epäreilu. Mutta minusta tuntuu että ei niillä silti ole niin rankkaa kun meillä. Saavat aika paljon rötvätä jos ei ole ajoja.
Toinen ryhmä lähti tänään lennättämään rantaan. Me jäätiin korjaamaan ja tarkastamaan koneita, joihin tuli kiinni soihdut ja savut. Niitä ammutaan olkapäältä laukaistavalla ohjuksella. Melkonen ressirosessi, mutta tulipahan kokemusta noistakin laitteista. Päivällä grillailtiin ruoka kertakäyttögrillissä lennokkivaunun markiisin alla. Oli ihan jees. Illalla vielä korjattiin toisen ryhmän koneita. Kahdeksan aikaan päästiin saunomaan.


Torstai
Eka päivä rannassa. Aamulla pystytettiin lennätyspaikka ja samantien sitten pulkka taivaalle. Melkosella prosentilla meni koneita rikki kun olosuhteet oli vähän huonot laskeutumiseen. Riitti sitte sitä hommaa siellä. Aurinko paisto koko päivän. Ne eilen laitetut koneet sai tänään ohjuksia peräänsä. Ykskään ei tainnu hajota, mutta kyllä se ohjus lennokkiakin osaa seurata. Eväspussin varassa oltiin päivä ku ei tuolta ehdi lähteä syömään. Illalla sitten korjattiin tulleita vaurioita. Saunan ja sotkun kautta uinumaan telttaan. Tänä yönä pidetään ite kipinää. Onhan se mukavampi nukkua normaali lämpötilassa. Viis yhtäjaksoisesta unesta. Laatu korvaa määrän.


Perjantai
Lennätyspäivä. Välillä paikanpäällä kävi suihkukone vetämässä pussia maaliksi tykeille ja me saatiin silloin huilata. Muuten tosi kiireisen päivän välillä. Iltapäivästä kyseltiin että päästäiskö kokeilemaan miten vaikeeta se lennokin pudottaminen on. Sehän järjesty ja pikku koulutuksen jälkeen saatiin ampua itkk ilmatorjuntakonekiväärillä. Ei mikään ihan pikkunen luikku.
Taas paisto aurinko kivasti koko päivän. Naama palo ja nenä on täynnä hienoa hiekkaa. Sitä saatiin myös ku lopussa käytiin metsästämässä pudonneita koneita rantahietikolta. Mereen pudonneet oli huuhtoutunu rannalle. Osa menny ihan romuksi.


Lauantai
Kamppeet kasaan ja paikat siistiksi ja sitte lomille. Lohtajalla jatkuu ilmapuolustusharjoitus mutta meidän lennokkeja ei enää tarvita niin lähetään sitte pois. Yksikössä on kuulemman ovet kiinni niin ne laitto meät yheksi yöksi kotia. Ei haittaa yhtään.


Tuolla yks kuva joka oli löytäny tiensä pv:n sivuille http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/4612dd80487467e195bcd5403fe5943d/male+pojat.jpg?MOD=AJPERES&CACHEID=4612dd80487467e195bcd5403fe5943d

Noniin lomat lusittu ja lomalla luettu. Pääsykokeet lähestyy uhkaavaa vauhtia. Viikonloppuna tuli todettua sekin että parisuhde on kovalla koetuksella inttiaikana. Se on naiselle kova paikka jos miehen ajasta leijonanosan vie joku armeija. Ja sitte se puhuu lomillaki vaan siitä. Mut ei siitä sen enempää.
Ajeltiin junalla tänne Lohtajalle tänään ja huomenaamulla alkaa tohinalla valmistautuminen tulevaan koitokseen. Parakissa saadaan olla tämä yö, mutta kuulemman huomisesta eteenpäin telttamajoituksessa. Kesä on jo pitkällä. Lehet puhjennu puihin ja ruoho vihertää.

hiljaa!

Tänään oon ollu hiljaa. Oon opetellu viittomaan ja kuiskaillu tärkeimmät asiat. Ei vaan ääni lähe kurkusta joka vielä on aivan tuhottoman kipeä. Hain veksistä yskänlääkettä joka saa oksennuksen maun suuhun. Viime yö oli ihan tuskaa ku tää sisäilma vielä on mitä on. Vasta kolmelta sain unen ku hoksasin ottaa pari buranaa että ei satu niin paljo.
Ostin tänään lennokin vääpeli A:lta. Vein sen iltavapailla kotia. Siinä on pientä laittoa vielä. Jos sen kesällä sais ilmaan.

3-2

Päätin jo viime viikolla että maanantaina menen veksiin poistattamaan yhen helposti kipeytyvän luomen. No viime yönä tuli sitte lisää syitä lähteä veksiin. Ihan kauhea kurkkukipu. Nielaseminen ja puhuminen on tuskaa. Kuulemman jollain oli kestänyt just samat oireet yli kolme viikkoa.. Toivottavasti mulla paranee helatorstainlomilla tämä. Sen jälkeen onki jo Lohtajan leiri. Kp:nä (kelpaa palvelukseen) kuitenkin lähin veksistä.
Veksissä oli oikein hyvä lukea pääsykokeisiin.


Iltapäivällä lasikuidutettiin reikäsiä koneita ja siipiä. Suomi-peli piti kattoa tietenki. Sit kävin vielä kyllä mutkan. Illalla unohdin ilmoittautua pois iltavapailta. Lähdin vielä leikkaamaan hiuksia pinkkatarkastuksen ja iltavahvuuslaskennan aikana kun ei meillä ole niitä yleensä ollut. Tuli sitten vähä runtua niistä. No eipähän pääse kapteeni enää kysymään että pitäisköhän noille Huhtalan hiuksille tehdä jotain

Kolme leiripäivää vierähti mukavasti. Tänä aamuna päästiin takasin kassulle ja purettiin kamat ja siivottiin lennonkivaunua.
Silleen erilainen reissu oli, että meillä oli esimiehenä reissussa ilmavoimien puolelta siviilityöntekijä, joka on tässä maalilennokkihommassa mukana. Mahottoman mukava mies ja taitava lennättäjä. Vääpeli A on toisessa harjotuksessa lennättämässä isompia koneita Hornetille maaliksi.
Hiukan erityiskohtelua saatiin kyllä leirillä. Nukuttiin sisällä ja syötiin sisällä ja melko kevyissä kamppeissa saatiin kulkea. Perävaunussa oli kokoajan kahvinkeitin kuumana.  Mutta onhan se vastuullista hommaa, jos väsyneenä huonosti kasattu tai lennätetty lennokki lentää väkijoukkoon niin se voi saaha aika isoa tuhoa aikaan. Ja on ne koneetkin aika arvokkaita tuhottavaksi.
Neljän miehen voimalla vaikka touhuttiin, niin kiirettä se piti että saatiin kokoajan pidettyä pulkka taivaalla ja kolme konetta lentokuntosena odottamassa vuoroaan. Siinä on lennätyshetkellä kuitenki kaks äijää kiinni ku toinen lennättää ja toinen tähystää.
It miehet oli ampunu kymmeniätuhansia kuulia meidän koneita kohti ja noin kymmenen reikää löyty yhteensä kolmen päivän aikana. Kohokohtina osuma kaasuservoon, jollon kaasu ei sammunu ja piti tulla laskuvarjolla alas. Toinen hieno osuma tuli polttoaineletkuun ja moottori sammu siihen. Myös yks tankki meni käyttökelvottomaksi ja siipiä joudutaan Lasikuiduttamaan kivasti ens viikolla.
Hyvät kelit sattu kyllä niille kolmelle päivälle. Tänä aamuna sato jo vettä ja taivas oli pilvessä. Ei ois ollu hyvä enää lentää.


Huomenna lomille! Pitkästä aikaa kotia!

Ei päästykkään vielä Rovajärvestä eroon. Huomenaamulla sitte kassulle. Kerron sitte pirteämpänä vähä tarkemmin tästä leiristä. Nyt on pakko alkaa nukkumaan ku ei pysy hereillä.

ugh

Tänään oli hyvä lennätyspäivä. Oli tohinaa kerrakseen. 15 lentoa, 10 osumaa, 4 hajonnutta konetta. Illalla saunottiin ja syötiin mukevasti. Tj44 73% armeijasta suoritettu. Odotan viikonloppua. Jalat hikoavat makuupussissa ja silmiä väsyttää.

tj46

Torstaina ku oltiin saatu leirikamppeet pakattua lähettiin lomille. Siinähän se taas vierähti nopeasti. Juhlatunnelmissa.


Tänäaamuna liikahdettiin sitte Rovajärvelle. Pystytettiin lennätyspaikka ja valmisteltiin koneita. Mahtava ilma helli  koko päivän ja lennättäminen meni täysin nappiin. Tuli vähä jännitystä peliin ku tykkimiehet yritti kovasti tiputtaa lennokkia. Vielä ne ei ehtiny saada yhtään osumaa. Katotaan mitä huomenna käy kun lennätetään paljo enemmän.


Mukava yllätys oli se että päästiin sisätiloihin nukkumaan. Vartioryhmä, jonka kans meidän piti olla samassa teltassa, oliki määrätty sisätiloihin niin me mentiin sitte mukana.

kotiuttamis-?

Eilen olin jostain syystä niin rättiväsynyt että jäi kirjottelut sikseen. Eilen päivä alko ihan normaalisti aamuhajotuksella ja kankealla kömpimisellä aamupalalle. Viikonloppuvapaan jälkeen se on aina vähä semmosta. Ku päästiin lennokkivarastolle niin joku soitti sinne että pitäs lähteä johonki yksikön koulutukseen. Selvis että kyseessä on kotiuttamistestit. Cooper, ammunta ja lihaskuntotesti. Eilen oli cooperin testi. Pikku räntäsade ei haitannu. Paransin melkeen 400m tammikuun tulosta, 2710m jaksoin  mukeltaa etiäpäin 12 minuutin aikana.
Tänään heti aamusta lähettiin ampumaradalle ampumataitotestiä tekemään. Se meni ihan penkin alle mulla. Sieltä sitte käveltiin pientä kiertoreittiä kassulle. Jotain 13 km lenkki siitä tuli. Jalkapohjat vähän hierty maihareissa, mutta tulipahan urheiltua.
 Illalla tuli luettua taas mukavasti pääsykokeisiin. Sotkussa oli tarjolla makkaraperunoita. Syötiin semmoset Amerikan malliin alikersantti M:n kanssa muisteloiden P-kauden ihania aikoja ja keskustellen päivän polttavista asioista, politiikasta ja taloudesta.
Huomenna ois lihaskuntotesti ja torstaihin mennessä pitää olla kaikki lennätyskamppeet valmiina ens viikon ampumaharjotusta varten. Tässähän tulee hoppu, mut päästään tositoimiin vihdoin.
Helpottaa elämää muuten tämä kesän tulo. Ei tarvi niin paljo vaatetta laittaa päälle, lippis menee helposti taskuun verrattuna karvalakkiin ja hanskat ei oo niin helposti hukassa ku niitä ei tarvi. Myös päivät on pitempiä ja kuivalla maalla kävely on kevyempää ku hangessa kahlaaminen. Semmosia tänään. Pieni iltavilli.

Hiekotuspölyä nenässä

Peräkärryn pesua ja huoltoa. Pientä harrastelennokkitoimintaa ja tulevaan harjotukseen valmistautumista tämä päivä. Illalla kävin vapailla pikkusiskon kämpillä juomassa iltateetä. Huomenna ansaituille ja anotuillle lomille.
Varusvarastolra haettuihin puhtaisiin lakanoihin on hauska köllähtää ja ruveta koisimaan. Komppaniassa hiljaisuus!

kahen tulen välissä

En ole paljon siviilielämästä avautunut täälä blogissa. Enkä avaudu nytkään muuten ku puhumalla hieman siitä mitä kitkaa syntyy intin ja siviilielämän yhteensovittamisessa. Mulla on tulossa aika isoja muutoksia elämässä intin jälkeen niinku varmaan monilla muillaki. Ollaanhan sitä kuitenki jonkulaisessa elämän taitekohdassa. Työt, opiskelut, parisuhde yms. asiat on ajankohtasia. Lisäksi mulla on oma yritys joka vaatii huomiota.
Täälä kännykän käyttöä rajoitetaan, puhelimessa puhuminen ei ole kovin helppoa, monta tärkeää puhelua jää värinähälytyksellä hälyttämään. Monet asiat ois helpompi selvittää kasvokkain tai edes puhelimessa. Ja sit jos meinaa viikolla hoitaa asioita paikan päällä, täytyy anoa lomaa. Lisäksi raha on tiukalla. Tuntipalkka täällä on rapiat 0,21€ Sillä ei ihmeitä saa aikaan. Parisuhde ja bisnekset kärsii väkisinki. Ja auta armias ku kahen viikon kineksen aikana on tullu laskuja ja muita tärkeitä kirjeitä ja niiden eräpäivät paukkuu yli.
Siks välillä kertyy vähä ressiä. Miks täälä pitää olla niinku paska rattaassa? Vähä niinku vankina. Irti ulkomaailmasta, pimennossa. Ois välillä edes vaikka viikon lomia ihan automaattisesti niin helpottais huomattavasti.
Noh eiköhän tätä vielä pari kuukautta kestä, käyttää kaikki tienatut lomapäivät jossain vaiheessa niin jospa se vähä helpottais.

tj58

Tänään lähti yks palvelustoveri siviiliin sisäilmaongelmien aiheuttaman palveluskelvottomuuden takia. Erikoinen fiilis. Ois siisti itekki päästä jo pois, palauttaa tavarat ja siirtyä täysin tuonne porttien ulkopuolelle normaaliin elämään kohti uusia haasteita.


Kesä tulee vauhdilla. En oo nähny pimeää moneen päivään. Reservinaurinko lämmittää. Pihat on ihan sulana. Joka paikassa on hiekotushiekkaa. Asfaltilla, nurmikolla, kengän pohjissa, tuvassa, sängyssä, kaapissa yms.


Kokeiltiin tänään lennättää erilaisia harrastevärkkejä. Huomenna jatketaan näpertelyä. Kävin salilla vähä huhkimassa loppupäivästä. Loppu

Alkaa näyttää jo kesältä

Vähitellen rupean palautumaan viime viikon rasituksista. Tämän iltanen juoksulenkki tuntu selvästi vielä raskaammalta mitä sama lenkki on aikasemmin tuntunu, mutta ei kipuja eikä kuumetta ainakaan enää ole.


Se on mulla nyt pyöriny enimmäkseen päässä että kuhan sinne kauppakorkeaan pääsisin. Luku-urakka on hyvässä vauhdissa, tosin paremmassakin vois olla. Joka tapauksessa lennokkivarastolla on ollu nyt vähän vähemmän hommia niin olen sitte opiskellut jonku verran palvelusajalla. Kauppikseen pääsy ei ole mitenkään helppo homma ja melko toivotonkin näin armeijasta käsin valmistautua, mutta aion selättää sen vaikeuden. Määrätietoisuutta se vain vaatii.


Nyt pitäs alkaa keräämään unta palloon. Viime yö jäi lyhyeksi ku piti seurata vaalituloksen valmistuminen melkeen loppuun asti. Oli muuten jännät paikat. #suominousuun hyvä Keskusta!

Vemppamies

Eilen illalla oli vähä kurja olo. Mutta aamulla oli vielä kurjenpi olo. Aattelin että kai se menee ohi, vähä vaan eilinen tuntuu kropassa. Mutta ei se menny ohi. Lähin sitte käymään veksissä ja antoivat mulle kuumeen takia kaks päivää vapautusta. Eka kertaa intissä vapautusmiehenä. Ei onnistunu mun tavote olla koko inttiaika ilman vapautuksia. Toisaalta ihan kiva olla vempassa. Saa olla rauhassa ja nukkua univelkoja pois.
Huomenna lomille.

Rtk

Nyt se on takana. Ryhmätaitokilpailu, marssitaito, rämäpää, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Elämäni rankin fyysinen ponnistus. Myös henkisesti raastava mutta valtavan palkitseva kokemus.
Minut puskettiin huoltopalvelu ykköseen sotilaskeittäjien kans suorittamaan kilpailua. Sattu kyllä hyvä porukka. Kovakuntosia ja hyvällä asenteella varustettuja spadeja yhteensä meitä oli 7.
Aamulla klo 8 starttasi tohina. Kamppeet äkkiä kasaan ja ladulle. Reppuun piti pakata kaikkea painavaa ihan vaan sen takia ettei ois liian helppoa. Ei siellä kyllä paljon turhaa kampetta ollu, monenlaisia juttuja piti nimittäin rasteilla tehdä. Lisäksi ryhmäkohtaisiin tavaroihin ahkioon tuli vesotonkka ja neljä 12 kg harjoitustelamiinaa
Karkeasti se homma meni niin että meille näytettiin määränpää kartalta ja sinne piti osata suunnistaa, perillä oli joku rasti jossa suoritettiin jotain ja saatiin tietää seuraava määränpää. Rasteina oli muunmuassa kartan käyttöä ja etäsyyden arviontia, tavaroiden siirtämistä pään korkeudella olevan narun yli, suojeluhälytys eli kaasunaamarirasti yms pientä kivaa. Oisko niitä ollu jotain 10 rastia, osa oli vaan tankkausrasteja. Rasteilla tehdyistä virheistä tuli aikasakkoa. Myös maanteiden käytöstä ja ryhmän jäsenen keskeyttämisestä tuli aikasakkoa.
Mulle kaikista rankinta hommassa oli taisteluvarustuksen kantaminen. Sirpaleliivi, taisteluliivi, rynkky ja täpötäys taistelureppu ei ole kaikkein kevyin kantamus. Eka päivän aikana se kokonaisuus oli noin 14 tuntia selässä. Toinen mikä teki hommasta raskasta oli se, että yhentoista jälkeen ei saatu oikeaa ruokaa ennen iltayhtätoista, eli 12 tuntia piti pärjätä vedellä ja omilla eväillä. Mulla oli vaan karkkia, mikä ei ehkä ollu kaikista paras. Meinasin pyörtyä yhessä vaiheessa ku ei ehtiny täyttää juomapulloa. Kai nestehukkaa tai jotaki.
Muutaman kerran kierrettiin vähä ylimäärästä pienen suunnistusvirheen takia. Luulin vakaasti, että oon oppinu suunnistamaan jo armeijassa, mutta niin sitä vaan voi mennä pikkusen ohi. Ja puhelimen gpsiä ei saanu käyttää.
Lopumatkasta mentiin kahden muun ryhmän kans yhtämatkaa keulilla. Siinä oli helppo pysyä suunnassa, mutta levähtäminen oli toiveajattelua koska sillon toinen ryhmä ois pykältäny välittömästi ohi.
Illalla päästiin päivän viimiselle rastille jossa sai sitten syödä ja pystyttää teltan. Me saatiin 6 tuntia lepoaikaa, viimisenä tullut joukkue sai noin kolme tuntia. Oli taas pitkästä aikaa hauska nukkua pj-teltassa. Se tunne ku pääsee ulkoa hytisemästä sisälle kamiinan lämpöön ja saa ottaa taistelukamat pois ja laittaa kuivat vaatteet päälle.
Nukuin vähä katkonaisesti. Onneks ei kuitenkaan tarvinu kipinää pitää ku jotku vempat kävi aina lisäämässä meille puuta. Unohin yöksi osan kamoista ulos ja nehän oli litimärkiä aamulla. Mutta ei muuta ku kamat niskaan ja kävelymarssilla kohti seuraavia rasteja. Onneksi niitä ei ollu enää montaa ja 13 km jälkeen oltiin kassulla. Loppumatka oli kyllä ihan järkyttävä ku piti vetää ahkiota lumettomalla tiellä. Mutta me selvittiin! Oltiin lopulta kolmansia. Seitsemän ryhmää siihen osallistu. Saatiin maaliintulosta palkkioksi yksi kuntoisuuslomapäivä!
Ittensä voittanut olo kyllä! Sitä yllättäen ihmisestä löytyy jotain varastoja että vaikka luulee ettei jaksa, niin kyllä sitä jaksaa. Se on enimmäkseen korvien välissä se jaksaminen.


tj63 yli 100 aamua takana

Vaihtelua

Normaali arjen katkaisi lähiaikoina liikkunut tornari tulevasta ryhmätaitokilpailusta. Nyt se sitte on. Huomenaamulla lähetään hiihtämään vähä pitempi lenkki hirveen varustuksen kera. Tulossa rankka reissu. Ja vielä kilpailu. Voittajaryhmälle luvassa kuntoisuuslomaa. Tänään sitte pakattiin kamat valmiiksi ja huomena lähetään aamusta tuonne sateeseen suksimaan.


Mukava pitkästä aikaa vähä inttimeininkiä ja kunnon rääkkiä päästä maistamaan. Nää ne on mitä intistä jää mieleen.


Katotaan mitä tuleman pitää.

Kympit paukkuu

Pääsiäisloma oli ja meni. Ah sitä varusmies nautti viiden päivän lomasta. Oli nimittäin vielä ylimääränen lomapäivä pääsiäisen perään niin saatiin lomailla oikein kunnolla.
Lomilta eka yö meni vähä huonosti nukkuen, joten seuraavana iltana nukahin melko lahjakkaasti enkä edes ehtiny tänne mitään kirjottaa.
Sain hommattua viikonloppuna pääsykoekirjat, ja niiden lukeminen on ryydittänyt mukavasti vapaahetkiä.
Tänään tuli piitkästä aikaa runtua. Ihan jouduttiin käytävällä muodossa seisomaan ja kuuntelemaan miten sotilaan pitää käyttäytyä. Ihan kuulosti p-kauden meiningiltä.
Kävin salilla tänään #rantakuntoon2015
Kävin kotona illalla, meinasin myöhästyä taas.
Apaattisen kuuloisen päiväkirjamerkintäni voisin lopettaa vmtk:n lehdessä hiljattain julkaistuun Sakari Topeliuksen ikivehreyttä hohtavaan lausahdukseen: "Mitä pimeämpi yö sitä kauniimpi aamu." tj70

 Huomenna lomille, ei mulla muuta.

Mikä mies?

Onko sotamies tykkimies vai jääkäri? Täällä Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa nimitettiin tänä vuonna alokkaita vain tykkimiehiksi ja jääkäreiksi. Aikaisemmin on tullu myös oma porukkansa lentosotamiehiä. Tykkimiehet on it patterissa ja jääkärit 2. Jk:ssa ja tkkk:ssa. Nyt kun minut kuukausi sitte siirrettiin tkkk:n tiloihin olin hetken ylpeä tykkimiehen tittelistä. Nyt on tehty linjaus että kaikki on jääkäreitä. Minä myös. Sillai ihan sama, mutta outoa. Jossain lomalistassa vielä luki että tykkimies Huhtala, mutta sitä kai ei enää saa käyttää. Olis helpoin ku kaikki miehistön miehet ois sotamiehiä. En tiiä mikä idea näissä nimissä tarkkaanottaen on enkä jaksa sillä päätäni vaivata. Mieluiten oisin sotilasarvoltani lennokkimies. :D Onneksi ei olla laivastossa, niillä ne arvonimet vasta kummia onki.
Tänään oli hyvä päivä. Niin hyvä ku voi intissä olla. "Työpäivä" meni mukavasti ku vääpeli A keksi vähä erilaista hommaa ja opetti solmuja ja melkein innostuin lähtemään laskuvarjohyppykurssille.
Sotilassoittajat ja mediamiehet lähti Kajaaniin keikalle, tuvassa on ollu rauhaisaa.
Pahkamaan lenkki tuntu tänään raskaammalta ku ikinä. Pitäs varmaan jossain vaiheessa vähä palautuakki.
Tuleva pidennetty viikonloppuvapaa lämmittää mieltä

Reipaspäivä

Eilen illalla taas konkoiltiin takaisin palvelukseen. Ei meinannu oikein nukuttaa yöllä. Viikonloppuna tuli nukuttua ja vielä se kellonkääntö. Sais luopua koko talviajasta kyllä minun mielestä.
Terhakasti kuitenki aamulla lähettiin taas lennokkeja väsäämään. Aloin innoissaan suunnittelemaan omaa lennokkia ku sain iskältä kotoa yhen rikkinäisen rc-kopterin mistä sais kivasti osia.
Tavallisen päivän katkasi se, että pääsin käymään kuntosalilla. Ihan hyvä että saa vähä liikuntaa. Illalla käytiin vielä jääkäri K:n kanssa hilipasemassa Pahkamaan lenkki ja siitä suihkun kautta iltavapailla vähän kavereita kattomassa.
Jospa tänä iltana tulis uni vähä paremmin


ps. Aamujuna on kääntyny. Viikonloppuna 82,5 aamua tuli täyteen. Tänään jäljellä 80.

Vertaistukea

Välillä hajottaa. Eka kertaa semmonen olo että meistä ei oikein huolehdita. Hirveän työn takana oli löytää joku joka tietäis meidän viikonloppuvapaasta tai tulevista lomista jotain. Sitten ku viimein yks skappari löyty niin seki sano vaan että kysy huomena teidän kouluttajalta kun se tulee paikalle. Me kuulutaan komentojoukkueeseen ja muut komentojoukkueen tyypit on leirillä, joten ne ei saa lähteä lomille vielä huomenna. Saa nyt nähdä miten meidän käy. Valtavassa epätietoisuudessa tässä nyt koitan viikonloppua suunnitella.
Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Tänään paisto aurinko koko päivän ja ku saatiin lennokkivaraston ovi kiinni niin lähdin lenkille. Illalla tuli kavereita käymään sotkussa tuolta siviilin puolelta. Oli ihan mukava nähä muitaki vaatteita ku kurkkusalaattia. Ja ennenkaikkea nähä kavereita.
Tänään asenne ja kaverit on noussu muutenkin arvoon arvaamattomaan. Se on hauska jutella kokelaiden ja kuskien kans jotka on ollu jo viime kesästä asti täälä. Myös oman saapumiserän eri hommissa olevat kaverit antaa ihan hauskaa perspektiiviä tähän arkeen. Ei enää hajotakkaan niin paljon. Nauru pidentää ikää ja lyhentää aamuja.
Räjäytin tänään vahingossa yhen liuotinpesuainepullon. Semmosen johon pumpataan painetta ja sitte ruutataan. Oli kai haurastunu kannu. Jysähti seinään pesuainetta ja vähä housuillekki.
Sain muuten hommattua itelle uudet släpärit. Vanhanmallin keltaset. On mukavan muotoutuneet verrattuna niihin harmaisiin joista toisen onnistuin sillon alkukuusta hukkaamaan.
Mitähän muuta irrallista sitä tulis mieleen?

Tasapuolisuudesta

"Ne on parhaita hommia intissä" kuulee monesti sanottavan. Mitä ne sitte tekee jotka ei oo päässy parhaisiin hommiin. Mun kokemus tästä asiasta on semmonen että jokainen vähä kehuu omaa hommaansa paremmaksi ku muiden, ja sitte on ne tyypit jotka ei oo mihinkään tyytyväisiä.


Minusta täällä voi aika hyvin valita mihin haluaa. Jo kutsunnoissa voi vaikuttaa siihen minkätyylisiin hommiin pääsee. Etukäteen voi hakea erikoisjoukkoihin, erityistehtäviin, rajavartiostoon, soittokuntaan yms. Hyvin suuri tekijä on kiinnostus ja aikaisempi kokemus tai koulutus. Jos ei yhtään tiedä mihin haluaa niin yleensä joutuu semmosiin hommiin joista ei niin paljo tykkää. Kannattaa ehdottomasti ennen inttiinmenoa selvittää erilaisia mahdollisuuksia ja kysellä kokemuksia semmosilta jotka on ollu kyseisissä hommissa.


Mutta siitä tasapuolisuudesta. Toiset hommat on vaativampia sekä fyysisesti että henkisesti. Toisissa hommissa palvelusaika on tuplasti pidempi, joissain vähän lyhyempi. Pitkän palvelusajan palkintona on yleensä joko kasa ajokorttiluokkia tai johtajakoulutusta. On koulutuksen suomia etuja ja vapauksia. Joissain hommissa pääsee kantahenkilökunnan kanssa hyviin väleihin. Joissaki hommissa pääsee kokeileen melko siistejäki juttuja joita ei siviilissä oikeastaan koskaan ole mahdollista kokeilla. Oon seurannu vierestä noiden spolaukkilaisten koulutusta niin tuntuu kyllä että niillä ainaki kasvaa kunto. Toisilla se ei aivan yhtä paljo pääse kasvamaan. P-kauden jälkeen hommat muuttuu niin erilaisiksi eri taistelijoilla.


Yhteenvetona vois sanoa että se on ihan ihmisestä kiinni miten oikeudenmukasena kokee oman tehtävänsä. Erot on isoja, mutta valintojen maailma. Totuus on myös se että aina ei täysin voi itse valita. Puolustusvoimat tietää paremmin mikä on sulle oikea homma kun sinä ite.


Lennokkimiehen hommat on tietenki parhaita hommia jos tykkää rassata verstaalla lennokkeja! Sitä me tänäänki tehtiin kaheksasta neljään. 

24.3.

Nyt voi sanoa että jopa viihtyy armeijassa. Tänään oli semmonen päivä. Lennokkivarastolla touhuttiin kaheksasta neljään. Laitettiin lentokuntoon koneita ja leikittiin simulaattorilla. Välillä keitettiin kahvia ja tehtiin viestivaraston työntekijöille pikku nakkihommia. Tykkään kyllä tollasesta värkkäilystä verstaalla. Jollaki tapaa tuntuu vähä niinku ois jossain työpaikassa, mutta ei ole samanlaista kiirettä ja tehokkuutta. Kuhan tehdään tietyt jutut ens harjotukseen mennessä niin homma on mallillaan. Eli käytännössä meillä on seittemän päivää aikaa tehä hommat jotka tekis helposti parissa päivässä. Jää sitten aikaa mietiskelylle, lukemiselle ja omien projektien tekemiselle. Toki sitä ei koskaan tiedä mitä lisähommia meille keksitään. Harmillista on se että tuo lennokkivarasto on niin pimeä luola. Ei edes ikkunoita ja ulkona on mitä parhain keli.


Illalla kävin kotona saunomassa ja morjenstamassa porukoita. Otin myös auton samalla mukaan että pääsee iltavapaille vähä helpommin.


Tänään sain pitää "kravattia" ku tuli vuosia taas mittariin. Eipä sitä paljo nykyään huomaa ku vanhenee.

tj87

Noniin. Eilen saavuttiin taas Rovaniemelle. Juna oli pullollaan varusmiehiä ja kyytiä kassulle sai jonkuaikaa odotella. Täälä pohjosessa on jopa lunta, uutta ja vanhaa. Lohtajan ja Oulun jälkeen tuntuu talvelta.


Pieni totuttelu näihin varuskunnan aikatauluihin toki on, mutta ei tää niin paha ole. Samalla käytävällä sotilaspoliisialiupseerioppilaat särmäävät pinkkojaan viime hetkeen asti ja tetsaavat päivät läpeensä. Niillä on aika tiukka kuri ja vaativia hommia. Välillä tuntuu että ne sentään tekee jotain, me vaan ollaan. Mutta on se ihan mukava ku saa mennä aika rennosti. Eihän tässä kunto kasva ihan samaa tahtia, siks kävin tänäänki vapaa-ajalla juoksulenkillä että ei ihan pääse repsahtamaan.


Käytiin tänään joku tunti maalilaitevarastolla eli lennokkipajalla räpläämässä simulaattoria. Huomenna aloitetaan sielä ihan oikeat hommat.


On se maailma pieni kun vielä tänäänkin tuli yks tuttu mies vastaan käytävällä jota siis en ole ennen täällä nähny. Oli Kajaanista tullu tänne spol aukkiin. Ja sotkussa oli tuttuja ihan mukavasti vierailemassa. Se on hyvä kun on jotain kontakteja sielä täälä niin ei tarvi olla yksinään.


Hämmästyin kun pitkästä aikaa tsekkasin kävijälaskurin. 4000 kävijää tammikuun alusta tähän hetkeen. Joku siis jopa lukee näitä juttuja. Mitä te lukijat ajattelette tästä mun päiväkirjasta? Mistä haluaisitte lukea lisää ja mikä on tylsää jorinaa? Laittakaapa kommenttia.

En tiedä minkälainen kuva intistä ja tästä lennokkihommasta välittyy näin tekstien perusteella, mutta sen tiedän että ainakaan tätä tunnelmaa ei voi päästä lähellekkään ellei ite ole paikalla. No ei tää niin erikoisen ihanaa aina ole, mutta ainutlaatuista.
Kasarmielämään verrattuna täällä kurssilla on ollu aika lepposaa. Aamulla herätään seitsemältä ja rauhakseen omaan tahtiin syödään aamupalaa eikä paljo punkan tekemisestä ressata. Sitte siinä miettii että minkälaiset kamat laittais päälle ettei tule kylmä. Kahdeksaksi "aamubriiffinkiin" tuohon puolen kilsan päähän lompsitaan ja alkaa päivän touhut. Tänään laitettiin taas koneita kuntoon kevään ilmatorjuntaharjoituksia varten. Iltapäivällä käytiin kattomassa kun skapparit lennätti isointa maalilennokkia Banshee 500 sta. Se on ihan rouhee peli, kulkee neljääsataa ja syöksee tulta monellaki eri tavalla. Ja ääni on kova.
Iltapäivän remppahommien jälkeen laitoin nuotioon tulet ja istuskelin siinä miettien maailman menoa. Paistoin makkaran ja porisin hetken palvelustovereiden kanssa mukavia. Siitä vetäydyttiin siivoamaan parakkia ja pakkaamaan kamat huomista lähtöä varten.
Saa nähä miten sitä taas maanantaina sopeutuu varuskunnan tapoihin ja tarkkaan valvontaan.
Tänään oli hyvä päivä. Sissimuona maistui hyvältä ja hommat meni aikalailla putkeen. Mitä nyt pikku päänsärky oli päällä jonku tunnin. En tiiä mistä sitä on täällä niin usein tullu, mutta onneks kipu on väliaikasta ja poistuu aikanaan.


"Perus malemies, menee vessaan, pesee kädet, käy paskalla ja pesee taas kädet."
-alik. PKY
Meidän kädet on aina polttoaineessa.

mekaanikkohommia

Tekniikkapäivä. Tänään oli vähä lennätystä aamulla. Pikkuporukalla käytiin lennättämässä ja muut laitto koneita kuntoon. Iltapäivällä päästiin ihan tosissaan tutkimaan maalilennokkien sielunelämää asentamalla uusia radiolaatikoita ja vanhoja tankkeja. Myös osumailmaisin tuli tutuksi. Osumailmaisin on mikrofoni ja lähetin jotka mittaa kuinka läheltä konetta luodit menee ja kertoo näin  ammuntojen tuloksia.
Illalla pääsi saunaan taas pitkästä aikaa. Pienen kävelymatkan päässä on naisten sauna, jossa sitte saunottiin.

Parakin uumenissa

Eilen alkoi tyyppikoulutus vähän isommalle maalilennokille. Iltasella vähän tutustuttiin koneeseen ja tänään sitten alotettiin kunnolla hommat. Huollettiin ja lennätettiin. Mulla iski migreeni kesken päivän niin oli pakko lähteä vähä tasottelemaan sitä.
Nyt meillä on sissimuonameininki. Eli aina ruokatauolla keitetään vettä ja lisätään siihen kuivamuonat. Ihan hyviä ruokia, mut aika köyhästi salaattia. Saatiin käydä kylällä kaupassa niin ostin maitoa ja salaattia mitä näistä eväistä jäi kaipaamaan. Niin ja leivänpäälle ruohosipulituorejuustoa. Jo kelpaa :D

Venaile rauhassa

Kokkolan rautatieasema. Kello 7.30, aurinko nousee juuri taivaanrannasta ja ihmiset kiiruhtavat työpaikoilleen. Hengitys huuruaa. Pendolino Oulusta Helsinkiin pysähtyy raiteelle yksi ja nappaa kyytiinsä laiturillisen ihmisiä, kuka mihinkin menossa. Muistelen että seuraava juna lähtee toiseen suuntaan kello 10.25. Kolme tuntia aikaa nauttia odottelun riemusta, johon palvelusaikana on ehtinyt jo tottua. Malekurssilla tutuksi tuli lause: "Ne on varusmiehiä, ne joutaa odotella". Näinhän se on. Ei palveluksessa ole kiire mihinkään. Paitsi odottamaan ja lomille. Etelästä tulleet taistelijat lähtivät ajamaan takaisin kotivaruskuntaan ja yksi meistä lapin pojista pääsi kotimatkalle velipoikansa kyydillä. Maanantaina sitten takaisin.


Eilen käytiin katsomassa merta. #pingviini Tutustuttiin tuliasemiin, joissa lennätetään sitten ampumaharjotuksissa. Lennätettiin hieman parilentoa ja lähettiin syömään Iltapäivällä pakattiin kamat ja purettiin koneet kuljetuskuntoon. Siivoiltiin tilat ja odoteltiin paljon. Saatiin myös todistukset kurssin suorittamisesta ja sitten siivottiin lisää.

11.3.

Nurmikentällä makoilua ja vähän riehumista. Huikeassa auringonpaisteessa täydellisen sinisen taivaan alla lennokkihommia touhutessa meni päivä. Illalla käytiin katselemassa maisemia, istuttiin nuotiolla ja saunottiin.


Vähitelle alkaa poltella viikonloppuloma jo. Huomenna on viimeinen päivä malekurssia ja perjantaiaamuna lähetään lomille. Loman jälkeen taas tänne uudelle kurssille

Pilven reunaa

Mereltäpäin tuleva tuuli toi tullessaan länsinaapurin puolelta sadepilven. Pakkastakki ja lumipuvun housut alkoivat kastua räntäsateessa kun taivaalle tähystin. Tuuli ulvoi korvassa ja jäiset kädet haisivat nitrometanolille. Hienoinen toimettomuuden tunne ja siitä johtuva turhautuminen sai minut kaivamaan puhelinta taskusta ja painimaan kavereiden kanssa. Keli paheni siinä määrin että lounaan jälkeen olimme enää hetkisen kentällä ja raahustimme korjauskontille laittamaan räntäsateen kastelemia lennokkeja kuntoon. Muutama kovalla kulutuksella ollut siipi sai hieman korjausta ja jätimme koneet purkulataukseen. Kaikki työkalut jätettiin kuivumaan ja lähdimme parakille päin.




Sain mahdollisuuden lähteä käymään Lohtajan "keskustassa" kaupassa. Ostin taatelia ja viinirypäleitä vaihteluksi hieman yksipuoliselle aamu- ja iltapaloille. Leipä meetvurstilla ja juustolla alkaa hieman kyllästyttää.




Tänään samoilin hieman lähialueen maastossa ja kävin tarkastamassa läheisestä näkötornista miltä tämä alue vaikuttaa. Suuri harjoitusaluehan tämä on. Tornin nokka oli myös ainoa paikka jossa kännykkä otti yhteyttä 4G verkkoon. En kuitenkaan ryhtynyt surffailemaan verkossa vaan istahdin tornin rappusille ja haaveilin hetkisen. Hengitin sisääni raikasta meri-ilmaa. Tämä meidän asuntona toimiva parakki kun on hieman homeessa, niin tuppaa sieraimia kutittamaan sisätiloissa. Onneksi täällä toimitaan enimmäkseen ulkona, joten raitista ilmaa kyllä on tarjolla.




Mutta mietinnöt sikseen, täytyy lähteä suorittamaan jokailtaista rutiinia, eli rajua saunomista. Se pitää miehen tiellä!


Tj100 muuten!

Lennossa

Viikonloppu oli ja meni. En ees huomannu, ku oli kines. Ihan mukava kines tosin. En edes joutanu tänne kirjotteleen ku oli niin tekemistä. Tosin pääsyy oli se että en oikein ollu varma mitä täältä saa kirjottaa nettiin, kun siitä niin varoteltiin kurssin alussa, tänään sitte tiedustelin, niin samat yksityisyydensuojasäännöt oikeastaan ku varuskunnastakin kirjottaessa.


Niin, nyt on siis teoriaopintojen ja kokeiden jälkeen kaks päivää lennätetty lennokkia. Tai siis nämä meidän porukan lennättäjät on lennättäny ja muut sitte korjaa, huoltaa, tankkaa, lataa, käynnistää, tähystää ja pitää yleistä järjestystä yllä. Meitä on 9 lennokkimiestä joista 2 saa myös lennättää aikaisemman kokemuksensa ansiosta.


Tämä homma on siis maalilennokkitoimintaa, ja tämä meidän kurssi on nimeltään maalilennokkikurssi MALEKSI. Ei me täällä kyllä maleksita yhtään. Aamusta iltaan on hommaa. Aamulla alotetaan kaluston lastauksella ja päivä ollaan lennokkikentällä. Ruokatauot tarjoaa kivan breikin välillä mut muuten tehdään koko ajan hommia. Illalla sitte korjataan hajonneet koneet ja laitetaan paikat kuntoon.


Tuntuu hurjalta että me lennätetään noita lennokkeja eli maalilennokkeja sitten ilmarorjuntaharjotuksissa tykkien ja ilmatorjuntakonekiväärien ruuaksi. Ei oo ilmaista tämä maanpuolustuskoulutus. Aika paljo niitä kuulemman hajoaa ja tippuilee kun on tosi kyseessä.


Voin kertoa että en kadu yhtään että hakeuduin lennokkimieheksi. Tämä on mielenkiintosta ja hauskaa hommaa. Vähän harmittaa kun ei päässy lentäjäksi, mutta se lohuttaa, että ainoa ero mekaanikon ja lentäjän hommassa on se, että lennättäjät saa myös lennättää, muuten ne tekee just samoja hommia ku mekaanikotkin. Pääsee tutstumaan noihin koneisiin ihan atomeita myöten ja pääsee tekemään tosi monia eri juttuja, tylsää on todella harvoin. Tässä koulutusosuudella on kiinniviikonloppuja muutama, mutta aika menee todella nopeasti. Ja välillä ei edes muista että on armeijassa, täällä on niin vähän niitä varuskuntaelämän tympeitä rutiineja. Ja skapparit on rempseitä äijiä joiden kans tulee hyvin toimeen. Ja sehän tässä on hienoa että kaikilla on sama kiinnostuksen kohde. Riittää ainaki jurunaiheita, tänne ei nimittäin pääse jos ei ole jonkulaista taustaa ja kiinnostusta aiheeseen entuudestaan.


Täälä Lohtajalla on ollu hienot ilmat. Aurinko paistaa ja plussan puolella pakkanen. Lunta ei oo enää nimeksikään. Ainoastaan tuuli on väliin todella kova ku mereltä puhiroi. Mut sen kans pärjää. Kevät on selvästi tulossa!

Sotilasilmailua

Kurssi alkoi. Oppitunteja ja koneen kasaamista ja tarkastusta. Ilma oli kaunis tänään. Viihdyn.

moottorimarssia

Ollaan sitte ilman sandaalia. En saanu kouluttajaa kiinni ja varisvarastolta eivät antaneet yhtä sandaalia vaikka käytiin sielä nakkihommissaki muuten niin tyhjän päivän täytteeksi. Odoteltiin lähinnä että päästään lähtemään kohti Lohtajaa.
Kuuden tunnin junamatka meni lepposasti. On hienoja miehiä nää mun lennokkikaverit. Yks kapteeni linjasi että me ollaan lennokkipartio. Partion koko kun on kolme miestä. Hyvien porinoiden lisäksi luin Leiri14:aa.


Tultiin tänne Lohtajalle. Täällä on aika luksus oltavat. Hyvä ensivaikutelma ainaki. Aamulla herätys vasta seitsemältä. Raportoin huomena tarkemmin.

Vasemman jalan santaali

Lukuisten toimistovierailuiden jälkeen saimme selville tulevan kahden viikon kuviot. Huomenna lähdetään lennokkipartiona junalla kohti Lohtajaa. Siellä alkaa lennokkikurssi. Tästä mun päiväkirjasta tulee nyt lennokkimiehen blogi.
Jännityksellä odotan mitä tänne ilmestyy.


Ja sitten muihin aiheisiin. Mulla on vasemman jalan sandaali ja oikean käden palveluskäsine hukassa. Ihan kumma ku muutossa tuolleen häviää. Oli shortsitkin hukassa, mutta ne löyty edellisestä tuvasta yhden patjan alta. Mystistä. Tuo sandaali kummeksuttaa eniten. Mihin semmonen voi hävitä ihan yhtäkkiä. Se hanska tippu muonituskeskuksen lattialle jossain vaiheessa ja joku on sen sieltä noukkinu turvaan. Voit palauttaa mulle sen jos luet tätä tekstiä. Myös ylimääräsiä vasemman jalan sandaaleja saa tuoda mulle. Tympäsee ku pitää ruveta tekemään pienvahinkoilmoituksia näistä turhista katoamisista. Pitää huomenna vielä uudestaan tiedustella ihmisiltä onko mun tuotteita näkynyt. Kurja vajaalla varustuksella lähteä sinne komennukselle Lohtajalle.
Kävin kotona iltavapailla ja tavallaan myöhästyin kassulle tulossa. Päivystäjä sano ennen lähtöä että aikaan x pitää olla takasin ja tulin aikaan x, mutta ois oikeasti pitänykki tulla jo varttia aikasemmin. Tein sitte yksin pinkkapunkan. Meni läpi.

Oikeasti kirjotan tätä blogia siksi että saan mielenrauhan illalla ennen nukkumaanmenoa ku päivän tapahtumia ja tulevia juttuja pyörii päässä. Tää on tehokas tapa purkaa ajatuksia. Niin... Välillä teksti on sen mukasta. Ei päätä saati häntää. Mutta gaaliä vaan tukkaan ja vastatuuleen!


Tukikohtakomppanian komentojoukkueen lennokkipartion komennuksen vanhin tykkimies Huhtala

Muutto

Sitä on niin tohkeissaan ku pääsee lomille, että unohtaa kokonaan tämmöset blogihömpötykset.

No onneks on vielä melko tuoreessa muistissa perjantaipäivä. Sillon tapahtu niin paljo, että pittää laittaa vähä ylös juttuja.

Perjantaiaamu oli ensimmäinen aamu inttiaikana jolloin ei tarvinnu tehä punkkaa. Ylipainoiset kerjäläisen näköiset morttisäkit odottelinat alakuloisena tyhjien punkkien päällä tuskaista matkaansa seuraavaan määränpäähän. Nousin ylös ja hieroin päätäni, silmät eivät tahtoneet millään aueta ja katossa palavat ledivalot tuntuivat kirkkailta kuin keskikesän aurinko. Kömysin ulos autereisesta unimaailmasta ja heilautin jalkani lattialle, hapuilin käsilläni sängynpäätystä pikkumustia ja jaloillani tapailin sandaaleita. Tuskastuttavan pitkän ajan kuluttua sain varustuksen päälle ja konkoilin kaapille ottamaan huikan kenttäpullosta Kieleni oli liimautunut kitalakeen ja kurkussa maistui pöly.
   Aamupalan jälkeen kokosin kaapista viimeiset rojut rinkkaan. Likaiset bokserit ja pyyhkeen, henkilökohtaiset tavarat ja kenttäpullon. Lopuksi heilautin läppärilaukun olalle. Raahasin nykivin vedoin tuvan ovelle morttisäkin ja istahdin sen päälle. Tuvan uudet asukkaat kärkkyivät jo käytävässä pääsyä eliittitupaan, päivystäjän pöytää lähimpään, nakkitupaan, baijerilaisten tupaan. Odotin käskyä ulos kolmiriviin. Rinkka selässä säkin portaita alas vierittäen siirryin pihalle. Voi paska, rynkky jäi telineeseen. Riensin sitä hakemaan, mutta telineet oli lukossa. Kokelas sanoi, että aseet voi hakea myöhemmin.
   Tajuatko paljonko tuollanen morttisäkki painaa? Ja selässä rinkka, liukkaaseen ylämäkeen kiskomaan koko settiä. Helposti se meni. Jotkut onnekkaat vieressä pukkasivat kärryillä säkkejään. Yläkasarmin edessä me odoteltiin ikuisuus. Jossain vaiheessa annettiin lupa hakea ne telineeseen jääneet morsiamet. Patterin miehet päästettiin viimisenä sisään. Pääsin kuitenki viimisistä ensimmäisenä sisään tehtäväni takia. Olin jo aikasemmin tiedustellu toiselta lennokkimieheltä meidän tuvan numeron. Keskilamelli, alakerta, tupa 12. Sinne siis kiskomaan säkkiä.
   Meidän tupa on dumppitupa. Dumppitupa. Vähä niinku dumppitasku, jonne kiireessä sullotaan tyhjä ja tarpeeton rynnäkkökiväärin lipas lippaanvaihdon aikana. Me siis ollaan tyhjiä lippaita puolustusvoimien dumppitaskussa. Sienne tuli sotilassoittajia eli SS-miehiä, mediamiehiä jotka oli hakenu erityistehtäviin, sekä me, taivaiden uljaat ritarit, lennokkimiehet.
   Valitisin summamutikassa punkan, parhaat oven vierestä oli jo varattu joten nakkasin läppärilaukun lähimmälle alapunkalle, aivan sama missä sitä nukkuu. Kaivoin säkistä petivaatteet kauniiseen myttyyn laukun viereen. Yksi punkka tuvassa oli rikki. Muutamassa punkassa tympeät laidat. Toimii kyllä rötväpunkkina.
   Sulloessani morttisäkin sisältöä uuteen kaappiini mietin miksi minut on tänne laitettu. Yläkasarmi, eli TKKK josta jo viimeksi kerroin, on patterin tiloihin verrattuna täysin erilainen pohjaratkaisua lukuunottamatta. Kattolamput ovat himmeät ja kusenkeltaiset. Kattolevyt tuntuvat putoavan niskaan. "Ilmastointiräppänöistä" valuu pölyä ja ikkunoiden sälekaihtimet ovat lähes poikkeuksetta säpäleinä. Ilma on raskasta ja liian lämmintä. Tunnelma on kuin vanhanajan vankilasta. Hyvä puoli on se, että todennäköäisesti lamput eivät aamulla tunnu yhtä pahalta hämärään tottuneissa silmän tappisoluissa, kuin patterin puolen aurinkoon verrattavat led-valaisimet.
  Päivän aikana ehdimme jo tulla tutuiksi tupakavereiden kanssa. Intti yhdistää, heti löytyy yhteisiä puheenaiheita, vertailua patterin, 2.JK:n ja TKKK:n tapojen välillä, juttua lennokeista ja kameroista ja hanureista ja alikeista ja jopa hemuleista.
   Ohjelmassa ei ollut perjantaina oikeastaan mitään. Paitsi tietenkin aseiden vienti. Asevaraston ovi oli lukossa ja paikalle odotettiin skapparia, joka avaisi oven. Sen takia seisoimme puoli tuntia muodossa alakerran tykkihallissa ja tuijotimme kolmanteen. Lopulta kun aseet oli varastossa, tuli kamala kiire lomapuhutteluun ja unohdin puolet tavaroista kaappin. Jäi sitten bokserit pesemättä ja laskut maksamatta. Onneksi ne ehtii hoitaa myöhemminkin ja varusvarastolta saa valtion puhtaita alushousuja.
  Lomille lähdettiin mars. Meillä on HL maanantaina, joten vasta maanantai-iltana täytyy olla kasarmilla. Ensimmäistä kertaa viikonloppu tuntuu viikonlopulta. Sitä osaa arvostaa että saa sunnuntainkin levätä rauhassa.

P-kauden päättäjäiset

Viiminen päivä it-patterissa. Saatiin tänään kuulla mihin muutetaan. Mun päivä meni aikalailla pilalle ku kuulin että TKKK:aan pittää muuttaa. Homeiseen kasarmiin. On siinä hyviäki puolia tietenki, mutta mietin niitä vasta sitte ku joudun muuttamaan, eli huomenaamulla 7.30 Nyt vielä nautitaan raikkaasta patterin ilmasta.

Kävin muuten aamulla sielä veksissä "näöntarkastuksessa". Kolme tuntia olin sielä yhen allekirjotuksen takia :D Se näöntarkastus oli tehty jo sillon tulotarkastuksessa ja siihen piti saaha vaan lääkärin nimi. Tapasin sielä tulevan palvelustoverini, toisen lennokkimiehen. Oli kyllä mukavan olonen kaveri heti kättelyssä.

Sotku järjestää kivaa. P-kauden päättäjäiset. Saatiin ilmaset partahöylät ja vaahdot. Jotain ohjelmaakin olis ollu, mutta en jotenki syttyny siihen, niin lähin RJ-tupaan keittämään kahvia alikersantti L:lle. Keitin oikeastaan koko päivän sielä kahvia. Neljä täyttä pannua ja vielä vartioin loppuun asti keitintä. Samalla sain luettua 150 sivua Remeksen Pedon syleilyä. Siinä lomassa myös keskusteltiin henkeviä alik. L:lan, L:een P:sen ja K:n kanssa. (on ne gonahtaneita, reppanat) Ikävä jättää rakkaat johtajat ja ihanat tupakaverit patterin lämpöön ja siirtyä tukikohtakomppanian puolelle, mutta semmottista se on elämä.

Tänään oli muuten kans niitä koulutushaarakoulutuksia. Antiikin aikaisia elektroniikkavempeleitä opeteltiin käyttämään. Esimerkkinä P-78 eli puhelin vuosimallia 1978. Sekä Sanla, eli sanomalaite, semmonen tekstiviestinkirjotuskone vuodelta 1990. Abaut kirjotuskoneen näkönen ja kokonen laite, jolla pystyy lähettään kerralla kaheksan riviä tekstiä ja sitte sen keskusmuisti tukkeutuu. Melko hankala kampe minun mielestä. Tänää opin myös mikä on kelaperse. Sen on it-mies, joka on samalla viestimies. Korjatkaa jos oon väärässä. Onneksi olen ite lennokkimies, enkä siis vedä kelaa maastossa tuhansia kilometrejä vuodessa.

112 on yleinen hätänumero ja tämänhetkinen tj-lukema.

Odotan lomaa enemmän ku vielä koskaan tähän mennessä.

-Alfa ykkönen, alfa kakkonen
-Alfa ykkönen
-Yk
-Yk ok, loppu
-Loppu

Uusia tuulia

Aamusta taas täytettiin kyselylomaketta ja hyväksyttiin oma koulutusvalinta. Annettiin p-kaudesta palautetta ja lähettiin pois.


Sitte paleltiin pihalla ku luultiin että koulutushaarakoulutus on sisällä ja se oliki ulkona. Ilman pitkiä kalsareita ilmatorjuntakonekiväärin ampumakuntoon laitto ja kuljetuskuntoon laitto tuntu aika kylmältä touhulta. Onneks päästiin kuitenki sisälle opettelemaan kenttäradion käyttöä. Nää oli käsittääkseni niinku ekoja sellasia koulutuksia mitä annetaan vain ilmatorjuntamiehille. Tähänastinen koulutus eli p-kausihan on kaikissa varuskunnissa likipitäen samansisältöinen perus taistelijan koulutus.


Huomenaamulla pitäs rynnätä 06.45 näöntarkastukseen varuskuntasairaalaan. Vaativat lennokkimieheltä hyvää näköä.


Kovasti on puheissa kuultavissa nyt tuo e-kauden alkaminen. Tupakaverit vaihtuu ja lähes kaikki muuttaa johonki, toiset lähemmäs, toiset kauemmas. Ihan mielenkiinnolla odotan, vaikka onhan se vähä haikea vaihtaa just tutuksi käyneestä porukasta johonki randomiin.

Extreme

Jos eilinen oli tylsä ja toimeton, niin tämä päivä on ollu mielenkiintonen ja täynnä toimintaa.

Aamulla lyötiin tasitelukamppeet päälle ja lähettiin marssimaan. Tallusteltiin polttotaisteluradalle, missä musta savu jo tervehti meitä. Harjoiteltiin siis suojautumista polttotaisteluvälineiltä eli käytännössä erilaisilta tulipaloja aiheuttavilta nesteiltä kuten napalmilta. Vapaaehtoset sai kokeilla sitä rataa ja minähän innosta puhkuen kun jotain kerranki tapahtuu niin ryntäsin sinne liekkeihin sitte. Siinä oli kaks semmosta käytävää joista toisessa palo polemmilla puolilla puolen metrin päässä pään korkeudella semmoset napalmikourut. Oli kohtuullisen kuumat paikat. Pari kaveria sytty tuleen siinä. Saatiin ne kuiten sammutettua. Toinen oli sitte semmonen kuusenhavuista tehty katos, jonka päälle laitettiin sitä tahmeaa napalmia, joka paloi 1200 asteisena siinä pään päällä ja tippasi kokoajan niskaan. Ei muuta ku sammutuspeitto päälle ja liekkimereen. Tuli mukavasti adrenaliiniä ja muita välittäjäaineita aivosoluihin, eli hauskaa oli.
   Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi puettiin suojeluvaroituskamat päälle, eli käytännössä sadeasu mahdollisimman tiiviisti. Seuraavaksi laitettiin kaasunaamari eli nasse päähän ja lähettiin lenkille. Lenkin jälkeen meät työnnettiin kaasukammioon että opitaan luottamaan siihen naamariin. Ei tullu kaasu läpi, mutta jälkeenpäin huomasin, että on se aika tujua kampetta ku kamoja riisuessa alko kirvelemään oikeaa reittä ihan hirveesti ja tuli sellanen iso punanen laikku siihen, jotain kaasun jämiä ne oli, tai sitte siihen oli päässy lirahtamaan sielä kontissa ollessa jo kaasua.
    No kaasukontin jälkeen käveltiin takasin kassulle. Yllättävän rankkaa se on vaikka tuolla naamarilla hengittäminen on lähes 90 prosenttisesti samanlaista ku ilman maskia. Ja auta armias ku rupesi nokanvartta kutittamaan eikä voinu raapia. Kassun pihalla sitten mejät komennettiin riisumaan kaikki muut vaatteet paitsi alle laitetut uikkarit ja suojanaamari. Semmosessa varustuksessa sitte mentiin pestäväksi jääkylmällä vedellä. Hauskaa ja muutenki mukavaa.

Iltapäivällä oli rynkkyjumppaa. Se oli hupaisaa. Pyssyn kans tehtiin ihan normaaleja jumppaliikkeitä ja muuta reeniä. Kyllä se kuitenki melkeen kolme kiloa painaa ilman lipasta. Sen jälkeen oli vielä majurin pitämä ase ja taisteluvälinetarkastus. Kuumotti aika paljo ku se on niin majuri. Ja ku se hermostuu niin sitä on aika nöyrää miestä. Onneks mulla oli kamat kunnossa ja tallessa.


Se on kumma ku on tekemistä niin aika menee paljon nopeammin. Ja vaikka se tekeminen ei ois niin hauskaa niin sitä mieluummin tekee jotain ku koittaa jotenki tappaa aikaa. Toki se rötvääminenki on ihan kivaa, varsinki sillon ku väsyttää paljon. Nukkuessa aika kuluu jokatapauksessa kaikista nopeiten.


Loppuun pieni inside. Tänä iltana alikersantit M ja M pisti ihan ranttaliksi pinkkapunkan. Alik M opetteli jo elämistä morttien kans (muuttaa e-kaudella samaan tupaan miehistön kans) ja alik M valmistautui henkisesti huoltojaoksen vääpelin tehtävään baijerilaisen kurin merkeissä<<< nää illat ne vaan on aina nii hauskoja.


juu palataan..

maanantai

tj115


aamulla pääsin kokeilemaan ryhmän kouluttamista kertaavissa sulkeisharjoituksissa


ohan se mukava karjua asentoa ja eteenvientiä, mutta on niitä mukavampiakin asioita tässä maailmassa


illalla kävin sitte varusvapailla hakemassa lapin maakuntakirjastosta pari kirjaa ettei harmaa aika käy tylsäksi ku sain edellisen kirjan jo luettua


saappaat ja pinkat sai taasen kyytiä kun alik m purki tunteitaan pinkkapunkkatarkastuksen uusintakierroksilla olihan se mukava iltaviihdyke


huomenna on jännä päivä ennakkotietojen mukaan


nyt nukkumaan huutomerkki

Rötväys

Opon tunteja. Rötväystä. Sipaa. Rötväystä. Aliupseerikurssille aikovat tykkimiehet kiersi päivän aikana johtajatehtävärataa. Muut rötväsi ja siivosi. Ja muutamia valintoja ilmotettiin taas! Minä pääsin kuin pääsinki lennokkimieheksi. Haaveitten täyttymys! Mekaanikoksi kai vaan, mutta huippu homma sekin!


Iltalomilla kävin kotona saunomassa. Ai että se jeesaa! Läheisiä ossaa kummasti arvostaa ku harvoin näkee.


Tänään on ollu hyvä päivä. Rento ja rempseä varuskuntaelämä kiteytyy joskus aina tällaisina päivinä. Osansa voi olla silläkin että melkeen kaikki alikit sai lomat läpi ja osa lähti jo viettämään niitä.


Tänään tuli myös mietittyä opiskeluasioita. Pitäis maaliskuussa laittaa hakua menemään ja alkaa lukeen pääsykokeisiin. Saa nähä miten onnistuu. Ja kauppakorkeaan ois neljä melko raskasta kirjaa luettavana. Asennetta ja itsekuria se vaatii. Mutta ressaan siitä enemmän vaikka viikon päästä. Nyt alan unille. Mitä aikasemmin nukahtaa sen vähemmän seuraava aamu tuottaa tuskaa.


Homma bueno!

Alikersantti nönnönnöö

Rento keskiviikko takanapäin. Aamusta istuttiin luokassa ja arvioitiin meidän rakkaita ryhmänjohtajia. Ah, oli mukava antaa vähä anonyymipalautetta pojille. Huomas itekki että onhan niillä omat tyylinsä johtaa tai yrittää johtaa. Kuka on gonahtanu täysin ja kuka taas vetää niin kontrolloivaa linjaa ja kuka menee aliupseerikurssin oppien mukaan syväjohtamisen kaidalla polulla. Nää meidän antamat palautteet on sitte osa niiden koulutuksen arviontia tai jotain kehittymishommelia. Myös omat tupakaverit piti arvioida siltä osin miten mieluusti olis niiden taistelupari sodassa.


Vähän vielä aamun aiheesta. Ihmissuhteet johtajien ja miehistön välillä ainaki näin p-kaudella on aika omituisia. Siis varusmiehet jotka on vain puolen vuoden erolla tulleet armeijaan on toistensa johtajia ja alaisia. Suuri osa näistä meidänkin johtajista on minua nuorempia, mutta silti niihin joutuu suhtautumaan niinku paljonki vanhempiin ja parempiin ihmisiin. Sitte on hämmentävää ku joillaki ei kiinnosta ollenkaan puhutellanko oikein tai tervehditäänkö, tuntuu nololta ruveta änkyttään: herra alikersantti(puhuttelu), tykkimies nönnönnnöö(esittely), voisinko lainata lyijykynää(asia). Toinen taas hermostuu jos unohtaa vaikka esitellä ittensä. Ja joku täysin pilke silmäkulmassa käskee ottamaan uusiksi ku ei ollukkaan kädet nyrkissä. Ja auta armias näitä pinkkapunkkatarkastuksia. Niiden läpi meno on täysin mielivaltaista. Se on lähinnä illan hauskin hetki. Mukava alkaa nukkumaan ku on saanu vähä nauraa.
Eka päivinä tää touhu tuntu ihan hullulta, mutta hetkessä siihen tottu, nyt vetää hommat normi kaavalla pieni huumorihiiri korvan takana, tää on vaan väliaikaista. Tj120
Johtajista ois juttua vaikka romaanin kirjottais, mutta laittakaa kommenttia jos enempi kiinnostaa, ei riitä keskittymiskyky kirjottaa enempää yhteen postaukseen. Ois myös kiva kuulla muiden kokemuksia johtajista ja vaikka johtajien ittensä näkökulmaa. Sana vapaa!


Iltapäivällä pyörittiin kuntopiirissä ja pelattiin sählypalloa. Harmaata aikaa jäi enemmän ku koskaan vielä inttiaikana. Hyödynsin sen kehittämällä henkistä pääomaani, lukemalla Reino Lehväslaihon Läpimurtoa. Ihan mielenkiintonen lukea tommosta sotakirjaa nyt ku on pikkusen enempi käsitystä armeijatouhusta, aseista ja esimerkiksi sotilasarvoista. Tuntuu intin leirit partiopoikien kesäleireiltä ku vertaa tositoimiin mitä se touhu Suomessa sotien aikana oli.


Kiitän, muotoon!

Aina ei mee putkeen

Epäonnistumisia ja lannistavia asioita tämä päivä täynnä.

Eka oli ampumataitotesti. Valtavalla itseluottamuksella lähin ampumaan. 11 osumaa 12 laukauksella ku ois saanu nin se ois ollu kuntoisuusloma. Meni tosi hyvin ja tuntu että vois vaikka tuohon päästäkin, mutta lopputulos oli 8/12. Harmittaa.

Sitte menin haastatteluun valintojen osalta, eli sinne lennokkimiehen juttusille. Se sano että en pääse lennokkimieheksi ku en osaa tarpeeks hyvin lennättää simulaattorillakaan. Aattelin et täälä ois joku koulutus, mutta sitä pitääkin jo valmiiksi osata kunnolla se homma. Aiko se ehottaa mua mekaanikoksi. Ois seki ihan hienoa hommaa, mutta päivän fiilis ei yhtään parantunu.

Sitte oli hiihtsuunnistuskoulutusta. seki oli joku testi, piti saada vähintään 4 rastia läpi että saa sen testin läpäistyä. Sain 3 pistettä. Sen joutuu kai uusimaan. No se kyllä meni varmaan 80 % porukasta uusintaan, ettei silleen paha. Se oli ehkä vähä huonosti suunniteltu koulutus. Annoin palautetta, Vastauksena: "Nii, tuota muurahaispesää ei vissiin näin talvella okein näy niin vähä vaikea tietää missä kohdassa on, mutta semmosta se on"

Punkkaki räjähti just ihan säpäleiksi ku oli kumpparit sängyn alla. ja ne kumpparit lensi pitkin tupaa. Alikersantti K viihdytti itseään vain hiukan.

Vielä elättelin toivoa että ois päässy iltalomilla käymään kotona saunassa, mutta tuo kyydin järkkääminen on aina oma rosessinsa, ku pitää päästä ajoissa tänne takasinki ja oma auto on korjaamolla. Joten piti laittaa jo puoleksi päälle puetut lomavaatteet kaappiin takasin.

Jotaki hyvääkin. Iloa tänään tuotti meidän aliupseerikurssille tähtäävät palvelustoverimme, jotka sai mahdollisuuden viedä muotoa ja toimia jaosvanhimpana. Niin pätevänä komensivat. "Katse eteen   PÄIN" Ja oli tuo hiihtäminen ihan kivaa, tuli hiki ja endorfiiniä. =)

P-kausi on jo aika lopuillaan. Kohta oma jaos hajoaa ja lähetään omiin hommiimme, Toiset aliupseerikursille, toiset kuskikursseille, miehistö omille kursseilleen. Ihan siisti ku vähä muuttuu touhu ja pääsee tutustumaan taas uusiin tyyppeihin.

Jospa loppuillan vapaa-aika sais fiiliksen vähä kääntymään.

Koepäivä

Päivän ohjelma koostui tänään oikeastaan kokonaan sotilaan perustutkinnosta. Siinä oli 12 rastia, joissa testattiin ei asioita mitä on opetettu taistelukoulutuksessa. Ulkona siis oltiin koko päivä tappelukamat päällä. Odottelua oli aika paljon rastien välillä mut onneksi aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta!


Mitä siellä sitten testattiin. Taistelukentän mahdollisia tilanteita, aseen käsittelyä, erilaisten aseiden kuten kevyen kertasingon ja telamiinan käyttöä. Ensiapua ja kaasunaamarin käyttöä. Annettiin tilannekuvaus, sitten piti osata toimia oikein ja tauon pitäjä arvioi homman.


Tän kaiken motivaattorina toimi se kumman ihana kölli, eli kuntoisuuslomapäivä, jonka voi saada jos hyvin homman hoitaa. Sitäkin liikkui villiä huhua miten sen voi voittaa, katotaan nyt millä perusteella se lopulta tulee ja tuleeko mulle sellasta. Mun suoritus oli varmaan aika keskitasoa.


Yhdessä vaiheessa saatiin loikoa kv-hallissa. Tuli nukuttua puolen tunnin päikkärit. Että ei tämä aina ole niin pingotusta :)


Tänään sain myös vietyä ekan hävärin yksikön vääpelille joka oli vihdoin paikalla. Se oli vähän kireänä kun tuolla tavalla hukkasin lomilla nahkahanskat. 5.30€ arvosta pitää luopua päivärahoista.


Illalla pelattiin pingistä!

Haaveet kaatuu

Nyrpeitä naamoja ja ilon kiljahduksia kaiku tänään kassulla kun suuntautumisvalintapäätökset kuskien ja muutamien muiden hommien osalta julkistettiin. Lähinnä tunteita aiheutti palvelusajan pituuden määräytyminen. 165, 255 tai 347 on tänäpäivänä nuo mahdolliset palvelusajat.
Itelle ei kuskin hommaa sattunut, joten saa nähä mitä sieltä ens viikolla tulee vastaan. Vaihtoehtoja mihin oon ilmottanu halukkuuteni, on ykkösenä lennokkimies, toisena b-kuski ja kolmantena esikuntalähetti. Oon siis niin sanottu beemies, eli palveluskelpoisuusluokkani on b. Mulla on migreeni jonka takia lääkäri määräsi näin. B-miehiä on myös yleensä sellaset joilla on vaikka lattajalka tai huono kuulo. Lääkäri tuumasi mulle tulotarkastuksessa, että tämähän automaattisesti tarkoittaa puolen vuoden palvelusta jos et itse halua jäädä vuodeksi. Tuo lennokkimiehen homma ois huippu. Pääsee lennättämään radio-ohjattavaa lentokonetta, joka toimii maalina ilmatorjuntamiehille. Tai ainaki pääsee huoltamaan ja korjaamaan tuota lentsikkaa.


Tänään oli aamusta liikuntakoulutusta. Pelattiin kaks tuntia sählyä. Sitte vaan perus lomallelähtötoimet.


Nyt lomille!

Juuu

Itsepuolustuskoulutusta, sählyä, ampumista hieno sää. Iltalenkillä kävin, se on ainoa keino puhua täysin rauhassa puhelimessa. Tähtitaivas oli komea.


Hieman gonahtanut tykkimies alkaa nyt nukkumaan.

Omassa pehmeässä ja tasaisessa punkassa lämpimässä kasarmissa lähestulkoonsa unessa

Phuuuh.. Ohi on ampumaharjotus, kamat kuivumassa, ase huollettuna ja henkilökohtainen huolto tehtynä. Etuajassa punkassa köllötellen tässä kirjottelen. Ite leiri ei tuntunu kovin pahalta sielä paikanpäällä mutta ku pääsi kassulle niin olo oli kyllä semmonen että on tullu oltua leirillä.
Tänään aamusta ammuttiin taistelupartioammunta, jossa liikuttiin kolmestaan ja ammuttiin nousevia maaleja maastoa hyväksi käyttäen. Taas jänskätti vähä ku kaks muuta jätkää vieressä ja takana kovat piipussa hiipi menemään. Onneks tuo homma opetettiin tosi tarkkaan ja mitään virheitä ei turvallisuuden kannalta sattunu. Oli kyllä hauskaa! Taas oli hyvä sää. Ei palellu eikä pahemmin kastunukkaan paikat.


Pakkiruoka alko kyllä vähä tulla korvista ulos. Tuntu että joka päivä on samaa ruokaa. Maku ja ulkonäkö niissä onki aika samanlainen, joskus ainekset vähä vaihtelee. Perunaa, riisiä, makkaraa, kanaa ja makaroonia, joista kolmea viimistä on kaikista eniten, semmoseksi koktailiksi sekotettuna ikäänkuin pataruokana. Eilen oli poikkeuksena yllättävän hyvää jauhelihakeittoa. Sitte on kuumaa mehua joka kylmenee pakissa noin viidessä minuutissa. Lisäksi on yleensä leipää ja juustoa, sillontällön maitoa ja joskus joku myslipatukka saattaa kruunata murkinahetken. Aamulla puuroa ja illalla makkaraa, lihapiirakkaa, hampurilaista tms. itse lämmitettävää pikaruokaa ja leipää.
Ne iltapalan lämmityshetket kamiinan äärellä teltassa on ihan hauskoja. Pientä sähellystä ku kymmenen jätkää koittaa saada pöperönsä kamiinan päälle lämpenemään, siinä on tunnelma kohillaan. Myrskylyhdyn liekin valossa toimitaan tosin otsalamppu on ihan kätevä joskus lisäksi.
"Armeijassa syöminen ei ole nautinto, se on suoritus" "Se ruoka räjähtää sinne naamaan"


Näistä syistä otin omia eväitä mukaan. Tonnikala ja myslipatukat toi kivaa lisuketta ruokiin. Myös karkki on melkolailla pakollinen juttu leirillä. Hampaat ehkä vähä kärsii ku se pesuki jää niin vähälle, mutta korjataan sitä sitte myöhemmin.


Nyt unille!

Jännät housussa

Ah1 puoliväli ylitetty. Hienoja hetkiä jatkuvan hajotuksen seassa. Eka leiriin verrattuna ollaan aika paljo mukavammalla leirillä. Täälä on ollu ihan hyvät ilmat. Tänään paisto aurinko täydeltä taivaalta ja just ja just pakkasen puolella lämpötila. Odottelua on ollu paljo, mutta vastapainoksi hauskoja ampumareenejä, hyökkäys- ja puolustusharjotuksia kovilla a-tarvikkeilla. Oli ihan jännä juosta ja ampua nouseviin tauluihin, alkaa vähä laidasta jo tuntua rynkyn käyttö siltä mihin se on tarkotettukki. Eilen oli myös pimeäammuntaa juoksuhaudoista valojuovapatruunoilla. Metästä nousi tauluja ja taivaalle ammuttiin valaisupanoksia ja niitten aikana sitte ammuttiin. Näissä kovapanosharjotuksissa vähä välillä jännittää ku periaatteessa jos jollaki naksahtaa päässä niin se voi ampua vaikka kymmenen kaveria. Onneksi varomääräykset ja tarkastukset on tosi tarkkoja


Odottelu päivällä tuotti myös tulosta, ehin veistellä kaks lusikkaa ja valokuvata Suomen luontoa ja sen eläimiä talvivarustuksessaan rynkkyjen kera.
Yötki on ihan mukavia ku saa nukkua. Pohja on jopa aika hyvä verrattuna edelliskertoihin ja vettä on puolet vähemmän. Ja kipinävuoroa sisällä teltassa vain puoli tunti tänä yönä.
Inttiajan tähänasti paras hetki oli kyllä tänään ku päästiin iltasella tän harjoitusalueen sotkuun ja sen jälkeen ihan oikeaan saunaan. Saunassa ei ollu paljo ruuhkaa ku kaikki luuli että sielä on niin paljo ruuhkaa että ei jaksa mennä. Lopulta sielä oli 5 tykkimiestä ja muutama alikersantti. Puoli tuntia saunoskeltiin ja nautittiin elämästä.


Palataan! :)

Vala

Torstaina oli valapäivä. Sää vähän lauhtu onneksi. Pihalla oli kalustoesittelyä ja vieraita rupes tulemaan jo aamusta paikalle. Supersotilastarkastus, kamat lomaa varten pakettiin ja sitte pihalle odottelemaan. Vala meni ihan hyvin pientä sormien palelemista lukuunottamatta. Kauan ja hartaasti opeteltu valavirsi kyllä jäi laulamatta kun ei vissiin porukka tajunnu missä kohdassa se pitää laulaa. Valalaulu kuitenki kajahti jotenkuten.
Hernekeittotarjoilun jälkeen sotkussa oli sotilassoittokunnan konsertti. Oli ihan komian kuulonen. Sieltä sitte lomille!!! Ah. Meni aika tohinalla tämä loma niinku aikaisemmatkin. Nukkumista ja elämästä nauttimista lähinnä. Nyt istun junassa matkalla kohti Rovaniemeä. Kävi vähä nolosti ku lähin Ouluun, unohtu maiharit kotiin. Pikku härövarustuksessa kuljetaan nyt tää matka, rollossa pitää hakea kengät ja jatkaa matkaa kassulle.


Illalla leirivarusteiden pakkaus ja aamulla klo  4.45 herätys ja lähtö kohti ampumaleiriä.


Tykkimies Huhtala kuittaa

Viimeinen päivä alokkaana

Sulkeisia ja oppitunteja. Valan kenraaliharjotus ja sormet jäässä. Kännykän käytöstä tuli tänään uusi linjaus. Jos jää palvelusajalla kiinni, tulee heti esitutkintaa.
Iltalomilla kävin nauttimassa kupin kahvia ja toisen elämänvettä. Nyt unille ja huomenna lomille. Vasta Sunnuntaina takaisin.


Tänään alokas, huomenna tykkimies, muttei koskaan suuri ja mahtava, herra alikersantti!

Varustehässäkkää

Puolustuspolitiikkaa, perinnehistoriaa, laulutreenejä, sulkeisia, kuntopiiriä, varustetarkastusta, varustevaihtoa yms. lepposta tänään.

Tuo varustevaihto on aika kätevä juttu. Puolustussvoimien pyykkishow järkätään tosi massiivisella kaavalla. Me saatiin alussa vakiomäärä tiettyjä vaatekappaleita ja saman verran pitää palauttaa palveluksen päätyttyä takaisin. Välissä niitä saa kuitenki vaihtaa puhtaisiin, ja se homma toimii niin että kasataan likaset vaatteet reppuun ja lampsitaan varusvarastolle. Siellä annetaan likaiset varusteet tietyissä pisteissä työntekijälle, joka antaa tilalle saman määrän puhtaita vermeitä. Samalla voi vaihtaa väärän kokoiset tai rikkinäiset kamppeet uusiin. Tai saada varaosia, niinku mun tänään piti korjata taisteluliivi kun sen kyljestä oli narut menny hukkaan, mulle sanottiin että vie koko liivi sinne, niin saat uuden. Hirveellä työllä irrotin kaikki taskut liivistä ja roudasin sen sinne, ja sit se työntekijä vaan sano että tässä sulle uus naru, ei tarvi koko liiviä vaihtaa. Pitää ens viikoksi laittaa ne taskut takasin ku jaksaa.
   Siellä on valtavia lavoja ja hyllyjä täynnä likasia ja puhtaita pyykkejä. Likaiset lähetetään rekalla johonki puolustusvoimien pesulaan ja sieltä tulee rekallinen tilalle pyykkiä, näin ainaki oon asian ymmärtäny. Kätevää. Joskus viidet pokserit ei oikein riitä viikoksi, etenki jos se viikko venähtää kymmenenpäiväiseksi niinku viimeksi kävi. Otin kotoa omia aluskamppeita sen verran että saa puhasta päälle, sukat ja bokserit on ainoat vaatteet täällä mitkä saa olla omia. 

Tänään saatiin muuten oikeat nimikyltit, ei tarvi kulkea maalarinteippi rinnassa enää, se on iso asia!

Kuva kertoo

Valokuvaajana ei pysty olla rajailematta maisemia täällä intissä. Onneksi hankin kännykän viime kesänä kameran perusteella. Täälä on aivan ainutlaatuisia mahollisuuksia valokuvaamisen osalta. Aikaiset aamut ja paljo ulkona olo on hyvä yhistelmä, mihin ei siviilissä tule niin paljo mahollisuuksia. Oon jo instagramiin laittanu jotain kuvia sillon tällön, mutta nyt jaksoin vihdoin ladata koneelle kuvia sen verran että sain joitain otoksia tännekin. Pientä photoshoppiahan nuo kaipais, mutta menee näin raakanakin.

 iltapäivän sininen hetki

 Teltta naamioituna, morttileirilta

 Väsyny tetsaaja

Sukset voideltiin perjantaina ja kävin tänään sitten testaamassa miten luistaa. Omista suksista hajosi side niin testasin kaverin suksia, en tiiä oliko niitä voideltu, mutta hiki tuli ja sain vlk-passiin leiman. enää 10 leimaa niin tulee kuntoisuusloma.

Tänään oli myös ammuntoja ja sulkeisia, meidän jaoksen upseerikokelas tuli tänään vahvuuteen ja piti osan sulkeisista. Vapaa-aika oli pitkästä aikaa normaalipituinen eli 17.30-21.30 Ehdin hiihtämisen lisäksi maksaa koko alkuvuodelta rästiin jääneet laskut.

Arki vastaan

Loma loppuu aina liian nopeaa. Niin kävi yllättäen tälläkin kertaa. Vähä vapaampi viikonloppu tosin oli, kun omalla autolla pääsi kulkemaan. Pientä jännitystä toi peliin se että laturin merkkivalo sytty lauantai-iltana kojetauluun, mutta se saatiin pienellä pajotuksella kuntoon, eikä tarvinu turvautua lomabussiin.
Oli lomalla hauska vertailla kavereiden kans eri varuskuntien eroja. Pari kaveria on Sodankylässä ja jotku on käyny Kajaanissa ja aika moni tuttu Ivalossa. Hyvin paljo samanlaistahan se touhu on, jotain pieniä eroja kuitenki on kulttuureissa, varmasti eniten vaikuttaa se mitä joukko-osastoa sattuu olemaan suurin osa porukasta kyseisessä paikassa. Se on sitä aselajiylpeyttä mitä johtajat koittaa jo alokkaisiin istuttaa. Jääkärit laulaa jääkärimarssia ja meillä hoetaan että it-mies on kuningas, Suomen taivaan valtias. Ivalossa on vähä kovempi koulutus ja Kajaanissa muka huonommat ruuat, tiiä sitte näistä kun mielipideasioita ovat.
Se on muuten viiminen viikko alokkaana alkamassa. Torstaina on vala ja jos kaikki menee putkeen nii minusta tulee tykkimies. Ei oo tykkimiestä tyhmempää kuuluu sanonta, mutta minen sitä usko.

Huomenna lomille, miehet!

Päivän pääpointit: Rk7 kääntyviin tauluihin makuulta ammunta, nassekoulutus eli suojeluvarotus ja suojeluhälytys, kaasunaamarin käyttöä lähinnä. Varusvapailla kävin kotona ja otin auton sieltä völjyyn että pääsee käymään vähä vapaammin lomilla. Oli muuten aika erikoista istua auton rattiin kuukauden tauon jälkeen, tuli ihan siviilielämä mieleen :D


Täälä me heitetään raskasta settiä,
tarpeeksi tahdo ei nukkumaan ehtiä
väsyttää, hajottaa välillä nauretaan
totellaan, marssitaan, huomio huudetaan.


Pinkat ja punkat on tuttua duunia
silti ne joudutaan aina vaan uusia.
Siivouspalvelu, tärkeä asia,
tahtoo aina venähtää
ku meitä pitää rangaista


Murkina nautitaan lähes aina pakista
juhlahetki kun kuullaan että mukesta.
Hernekeittotorstai, pannarit naamaan
jälkiruuat hyvät täälä yleensä saadaan.


Toivottavasti on puolen vuoden keissi,
jääkäriaukki ei ole paikka meissin.
Särmänä, härvänä, yritäppä olla,
silleen et mahikset ei mene huomiolla,
jos susta tulee täälä silmätikku,
pojalla silloin ei auta edes itku.


Lähetäänpä siitä että tähän on tultu,
puolet jo p-kaudesta täälä oltu.
Asenne ja kaverit ne paljon ratkasee,
missä vaiheessa sulta pinnan katkasee.


Kinesviikonloppu on aivan syvältä,
huomenna lomille, kuulostaa hyvältä!

Ihan romuna

Leiri takana. Jokapaikkaa jonku verran kolottaa, etenki hartioita ja alaselkää. Kokoajan kannettiin rynkkyä, sirpaleliiviä ja tetsaria päällä niinku sodassa konsanaan ja taistelureppu piti olla jokapaikassa myös ainakin mukana. Toisaalta ihan huojentunu ja jopa hyvä fiilis. Oppi arvostamaan tätä ehkä hieman ankeaa tupaa ja kolkkoa punkkaa kasarmilla. Eikä pinkan tekokaan tunnu tuon jälkeen miltään.
Se vartiovuoro meni ihan hyvin ku sai parin kans porista. Eilinen päivä oli sitte koulutusta täynnä. Mieleenpainuvimpana ehkä asemaralli: Teltalta järkyttävää kyytiä ase valmiudessa juostaan poteroihin, jotka kaivettiin lumeen etukäteen kenttälapiolla sillon eka päivänä. Poterossa vähä tulitetaan vihollista ja sitte taas juoksemalla teltalle. Tarkotuksena oppia löytämään oma potero pimeässäki ja pääsemään nopeasti sinne. Hirveää rääkkiä niissä kapeissa käytävissä juosta, matka noin 20-50 metriä suuntaansa. Pittää ottaa siltä kannalta että kunto kasvaa.
Huomas muuten että energiaa kulu kohtuudella. Aina ennen ruokailua oli kauhia nälkä ja vettä ja mehua meni pullotolkulla.
Ruokailu toimi tietenki pakkisysteemillä, mutta aiemmasta poiketen piti juosta sinne omaan poteroon syömään. Tai ainaki omalle teltalle. Ruoka ehti jähtyä siinä välillä ja puolet läikky yli, mut lähti silti nälkä ihan hyvästi ku vähä täydensi omalla tonnikalalla.

Illalla oli ihan siisti semmonen valoshow, jolla havainnollistettiin miten taistelija näkyy maastossa jos ei osaa käyttää hyväkseen maastoa ja välttää valojen käyttöä ja miten valoraketin kans toimitaan hyökätessä ja puolustaessa. Illan kohokohta oli se ku saatiin räkäpäät lippaisiin ja sanottiin et saa tulittaa jos näkyy vihollisalueella liikettä. Ihan paskat housussa ootettiin millon pitää lähteä poteroon kesken unien kauhealla kiireellä. Siinä kuitenki kävi sitte niin että me ku kuultiin räiskintää, niin ootettiin vaan teltassa että vartiomieheltä tulee hälyytys. Sitä ei tullu mutta silti lähettiin kattoon mikä sielä on. Mitään ei näkyny niin jäi sitte paukut ampumatta. Jälkeenpäin ammuttiin ne sitte mettään. saatiin loppuyö nukkua rauhassa vartiovuoroa lukuunottamatta.

Tuommosella leirillä mies punnitaan. Ei mikään patikkaretki vaan ihan oikiaa toimintaa ja tekemistä välillä ihan suorituskyvyn äärirajoilla. Ite jopa välillä nautin itteni rääkkäämisestä, pysyy pakkasessa lämpimänä ja tullee niitä adrenaliiniryöppyjä Tosi iso prosentti porukasta oli kuitenki kipeänä tai "kipeänä" pois vahvuudesta ja aika moni lähti kesken kaiken pois. Syytä en tiedä ja jokaisen oma asia miten palveluksensa hoitaa.

Kasvattava reissu henkisesti ja fyysisesti. Sotaleikit on aina ollu minusta ihan kivoja.

Vähä kiireessä kirjottelen näitä merkintöjä niin antakaahan palautetta, että mitä haluaisitte tietää mortin elämästä ja millaset asiat teitä kiinnostaa, niin koitan parhaani mukaan kertoa niistä omasta näkökulmasta.

Nyt nukkumapuuhiin.. ahhh..

Leirielämää

Meni tuo eilinen niin fiiliksissä ku pääsi iltalomille ja kotia saunomaan ettei muistanu merkintää tehä tännekkään.


No se rentoutuminen oli ihan hyvässä paikassa ku tänäaamuna vastapainoksi lähettiin eka leirille eli taisteluharjotus ykköselle. Sanovat myös morttileiriksi. Pikku pyrähdys suksilla ja leiripaikalle poteroita kaivamaan. Kaikki vaatteet ihan läpimärkänä saatiin lopulta poterot ja yhdyskäytävät kaivettua ja telttaki pystyyn. Olosuhteet ei ole kovin kivat ja väsymys painaa. Vielä kahen tunnin lähivartio keskiyön jälkeen sitte voi olla ehkä mahollisuus nukkua aamukuuteen asti. Tosin tää alusta on niin möykkynen ettei mitään jakoja että löytäis mukavan asennon. Hyvä tekemisen meininki on kuitenki päällä niin eiköhän sitä sinne keskiviikkoiltaan asti pärjäile.


Täälä korvessa yhteys on parempi ku kasarmilla niin hyvä kirjotella posteja näin illalla.
Nähtäväksi jää mitä huomenna. Adios siihen asti!

Valvomisia

Pitkästä aikaa mahdollisuus räplätä puhelinta niin pitkään että ehtii päiväkirjaa kirjottaa. Tämä johtuu siitä, että me oltiin perjantain ja lauantain välinen yö metsässä yöpymässä ensimmäistä kertaa ja lauantaipäivänä palvelusta kesti puoli yhdeksään asti. Muutenhan siinä olis hyvin ehtiny, mutta mulle napsahti kohdalle apupäivystäjän homma, jollonka pitää ulkovaatteet päällä tehä erilaisia avustusjuttuja varsinaiselle päivystäjälle, kuten viedä asetelineiden avaimia toiseenpäähän kasarmialuetta, ja ottaa vastaan eri paikkoihin ilmottautuvia alokkaita (tosin vältin ton homman ku oltiin niin pitkään ampumaradalla).
Itse se apupäivystäjän päätehtävä on nyt menossa, kello on 04.20 ku tätä kirjotan, istun päivystäjän pöydän takana pimeän käytävän varressa ja kuuntelen ilmastointikoneen hurinaa. Kaikki palveluskaverit nukkuu onnellisia 9 tunnin yöuniaan tuola käytävän ovien takana, on sunnuntaiaamu, joten patterissa on herätys vasta 8.00. Minä heräsin 03.30 toisen apupässin vuoron loppuessa. Mun täytyy herättää ryhmänjohtajat vartti ennen varsinaista herätystä ja huolehtia että yks tupa menee pihalle tekemään lumityöt jos sielä on tullu lunta. Lepponen homma mutta tympeä ku jää unet niin vähälle. Ens viikko on nimittäin fyysisesti erittäin kova, ainaki viikko-ohjelmassa niin luki. Tämä viikko on ollut kova ja välillä tuntuu että vois sitä oikeasti nukkua hieman enemmän.


Minäpä kerron vähä siitä yöpymisreenistä. Mentiin tuohon aika lähelle ampumaradan valojen tuntumaan ja lyötiin sielä erinäisten sähellysten saattelemana puolijoukkueteltat pystyyn. Pakkasta oli ihan kivasti, mutta onneksi kamiina lämmitti kun se saatiin tulille. Moni ei nukkunu ollenkaan tai nukku taisteluvaristeet päällä huonosti, vartiovuorot nimittäin sotkee tollasta yötä jonku verran. Vartiossa pitää köpötellä hiljaa teltan edessä taistelukamat päällä ja rynkky valmiudessa ja jos joku tulee teltalle pitää kysyä tunnussana ja jos se ei mene oikein niin käskeä se maahan ja hakea apujoukkoja paikalle. Pikkupojan unelmahommaa, mutta kyllähän se oli tylsää. Vaihtelua toi ainoastaan kymmenen minuutin välein kamiinan tarkastus ja puiden lisäys. Itellä oli aika alkuyöstä vuoro niin pääsin makuupussiin koisimaan jo puoli yheltä.
Viieltä sitte herätys ja kauhialla vauhilla kamat kasaan ja liisteripuuroa pakista naamariin. Siitä sitte kassulle ja alko uus päivä, joka vietettiin ampumaradalla. Seisten ammunta oli uus kokemus ja osuhan ne kudit ihan hyvin tauluun. Siinä saa ampua 50 metristä toisin ku makuulta ja polvelta, joissa ammutaan 150 metristä.


Kokonaisuudessaan fiilis tällä hetkellä on melko neutraali. Väsyttää ja päässä vähä jomottaa, lihakset tuntee tehneensä töitä, niskassa tuntuu että on kantanut taisteluvarustusta päällä jonku verran, jospa siihenki tottuis. Näköjään ihminen tottuu melkein kaikkeen. Suosittelen kyllä kaikille jotka on lähössä inttiin lähivuosina että kohottakaa kuntoa, jos ette ole urheilijoita valmiiksi. Täälä on niin paljo etua hyvästä kunnosta. Kaikki tuntuu helpommalta. Ite olen semmonen keskiverto oman ikäiseni ja joskus marssiessa tai harjotellessa hommat tuntuu siltä että tekee oman maksimisuorituksen ja silti just ja just pysyy mukana, niin miten tuskaa se on niille jotka ei meinaa pysyä oikeasti mukana ja miten helppoa se on niille joilla on kunto keskivertoa parempi.
Semmosta näin päivystysvuorossa tuli mieleen. Tähän loppuun sopii tahdintoisto: Ei oo kiire ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! Lomatj4

17. päivä

Onneksi on hyvät tupakaverit, mukavat ryhmänjohtajat ja asiansa osaavat kouluttajat. Ne tekee hommansa ihan hyvin, mutta homma joka niiden pitää tehdä saa minut hajoamaan tähän hommaan. En jaksa liiotella tai vähätellä mitään tunteita. Tällä hetkellä tympäsee rankasti. En ollu tarpeeks tarkkaan lukenu viikko-ohjelmaa, (joka kyllä muuttuu harva se päivä ja on muutenki tosi sekava) ja oottelin että pääsen kotia iltavapailla saunomaan ja vähä relaamaan tästä ympäristöstä, mutta ei. Just ku vapaa-aika häämötti niin 45 minuuttia siivouspalvelua ja sen jälkeen harmaata aikaa puoli tuntia ja sitte jääkäritoimikunnan info. Siihen meni ne vapaa-ajat ja iltalomat. On tässä nyt toki muutama tunti vapaata mutta suunnitelmat kusi silti.


Opeteltiin tänään taisteluensiapua lääkintämiesten johdolla, ampuma-asennot polvelta ja seisten ja ilta sitte siivottiin. Ne ensiapuhommat oli mielenkiintosia juu, mutta kurja se näkökulma siinä että piti kokoajan miettiä että jos tollanen tilanne tulee taistelukentällä. Joutuu katkenneen raajan verenvuodon tyrehdyttää, tai tarkastaa ja jättää haavottunu kaveri evakuoitavaksi keskelle taistelukenttää. Ei oo lämärin homma helppoa taistelussa, nähä vaan tuskaa, tuskaa ja tuskaa.
Tää aamu oli helppo ku sain unen eilen melkein heti kymmeneltä, vois taas yrittää samaa! Palataan.

Hyökkäykseen!

Pahin aamu sitte eka aamun. En meinannu päästä millään hereille ja päässä jyskytti. Buranaa ja vettä naamaan niin vähitellen aamu rupes valkenemaan. Aamu ei kyllä muuten ollu kovin virkistävä ku yks oppitunti ja toinen p-koe putkeen joitten aikana oli työläs pysyä hereillä. 500 päätöntä kysymystä joilla testattiin johtajakoulutussoveltuvuutta. Tuli väriteltyä niitä laatikoita lomake täyteen. Tää oli se pällitesti.


Ruuan jälkeen taistelukamat niskaan ja opettelemaan erilaisia hauskoja leikkejä. Opeteltiin muunmuassa ryömimään, konttaamaan, ja kaiken huipuksi kävelemään ja juoksemaan. Kaikkea tätä rynnäkkökiväärin kans. Rankkaa ja tympeää mutta sai hien ainaki pintaan. Ja leikittiin ihan oikeasti sotaaki, eka kertaa intissä. Toiset oli asemissa ja toiset hyökkäs. Sit jos teki hommat huonosti tai nosti päätä väärässä paikassa niin kuoli. Hauskaa.


Tänään jostaki syystä hajos pää tuohon kulkemiseen täällä. Siis siihen että syömään mennään aina muodossa, kolmirivissä, joka muuttuu jonoksi käännös oikeaan päin jälkeen. Sitte mennään makujen maailmaan suuntamiehen ohjauksella tahdissa mars. Koitappa miettiä sama normaali elämään. Ja kaikkeen on aikamääreet: Valmistautukaa ruokailuun lähtöön, tähän aikaa viisi minuuttia, varustus m05 täydellisenä, nahkavarsikengät, karvalakki, palvelushanskat, toimikaa! Ja jos homma ei toimi niin tehdään uudestaan niin kauan että toimii.
Armeijassa ei kuitenkaan oikeestaan koskaan pääse tulemaan sitä siviilistä tympeän tuttua tunnetta että en taaskaan oo saanu oikein mitään aikaan. Jos ei muuta itelle hyödyllistä niin ainaki kunto kasvaa.


 Nyt pinkkahommiin!#sotavaki

Suomen suurin kuntokoulu

Ei vielä kertaakaan ole menny aamu niin hitaasti ku tänään. Lounaalla tuntu että ois jo iltapäivä pitkällä. Meillä oli aamusta asekäsittelysulkeiset, rättisulkeiset, kapteenin kaappitarkastus ja siinä lomassa päällikön haastattelut, jotka ite kullaki jännitti enempi tai vähempi, ratkaseehan se aika paljo mihin hommiin joutuu ja miten pitkä palvelusaika.


Rättisulkeiset, huhhuh, voisin niistä vähä kertoa. Siis kapteeni valvoo ja alikersantit käskee laittaa tietyssä ajassa tietyn varustuksen päälle, vaikka täys taisteluvarustus, sitte mennään pihalle riviin ja ilmotetaan uus varustus, esim. Iltavarustus ja pitää mennä punkkaan asti iltavarustus päällä. Eli repiä kovalla työllä tehty punkka auki ja tehä se sitte uudestaan. Sitte taas uutta varustusta päälle. Järjetöntä. Sanoivat että se on rangaistus siitä että ollaan oltu aamulla hitaita laittamaan varustus kuntoon. Täälä ollaan aika tarkkoja normaali elämään verrattuna. Rättisulkeisissa nuita varusteita vaihetaan yleensä niin kauan että ne menee oikein annetussa ajassa.


Tänään oli myös tosi rankka kuntopiiri Ja sen jälkeen neljä tuntia ammuntoja. Ammunta sinänsä ei oo rankkaa mutta tuo pakkanen ja ampumaradan purku sai kropan lujille ku se ois halunnu vähä edes vapaa-aikaa, yheksältä päästiin tupaan ja eihän siinä ehtiny ku iltapalan syödä ja kamat vaihtaa niin alko iltahuuto. No huomenna toivottavasti on sitte vapaata edes jonku verran.


Nyt pitää nukkua rankasti kun huomena on tiedossa neljä tuntia tetsausta ja muuta mukavaa.
Kuorsaus kuuluu jo viereisistä punkista...

Koulunpenkkihommia

Oppituntia oppitunnin perään koko päivä. Yleistä kansalaiskasvatusta. Melko tylsiä luentoja kaikesta palvelukseen liittyvistä asioista kuten ensiavusta, sosiaaliturvasta, liikenneturvasta, koulutusmahdollisuuksista yms.
 Pihalla kipakka pakkanen ja päivä rupeaa pitenemään kivasti. Aurinkoki näyttäyty tänään yllättävän komeasti.


Lomilta paluu oli yllättävän pehmeä. Mukava kavereiden kans jakaa kuulumisia ja päivitellä tänne joutumista ja viikonlopun lyhyyttä. Vertaistuki ei oo turhaa. Muutenki tupakaverit ja samassa jaoksessa olevat jätkät on tärkeitä. Mukavia ukkoja joitten kans ku on pakko tulla toimeen niin lopulta tulee oikeastaan tosi hyvin toimeen. Ja erilaisuus on Täälä tosissaanki rikkautta. Tyyppejä löytyy joka lähtöön. Jokaselle on oma paikkansa tässä sirkuksessa.


Vlk eli varusmiesliikuntakerhotoiminta pyörähti tänään mun osalta käyntiin. Käytiin hiihtämässä lenkki ja saatiin passiin leima. 12 leimaa tietää kuntsaria eli kölliä eli kuntoisuuslomapäivää.


Kasa aamuja valmiina pinkkapunkkatarkastustanne varten! Hyvää yötä!

Lomilla

Eka viikonloppuvapaa wuhuu! Kyllähän se teki kutaa päästä vapauteen hetkeksi. Lomabussi ajo suoraan Ouluun ilman turhia pysähyksiä. Äkkiä kämpille ja kurkkusalaatit pois päältä. Illan huipennukseksi vielä hieman kahdenkeskistä aikaa Sussun kans hyvän iltapalan merkeissä.

Hauska purkaa vähän inttijuttuja kavereiden kans jotka on myös intissä tai just päässy pois, ymmärtää nykyään paremmin sen miksi inttipojat puhuu vain inttijuttuja :D  Se on tällä hetkellä aikalailla keskeisin elämänsisältö.
Yks parhaita asioita lomassa on se että saa oikeasti nukkua. Meni puolille päivin ihan syvässä unessa. Mitä nyt kuuden aikaan kerran kävin hereillä, katoin kelloa ja tuuletin että jesss, saa jatkaa unia.

Tuntuu vähän erilaiselta kulkea täälä siviilien keskellä lomille tullessa ja lähteissä sotaväen vaatteet päällä. Katseet kääntyy ja ihmisten kans jutteleminen on vähä erilaista, vaatetus määrittää niin vahvasti kontekstin. Kämpän pihalla normaalisti tervehin yhtä pappaa niin erilailla se rupesi juttelemaan mitä sillon ku oon aikasemmin sitä tervehtiny siviilit päällä. Selvis muunmuassa että sen pojan poika on myös intissä ja että hän näkee nykyään harvemmin sotilaita liikenteessä.

Kyllähän tässä tekemistä on viikonloppuna, laskuja tullu iso kasa, jotain hankintoja pitää tehä esimerkiksi otsalamppu ja varavirtalähde on intissä käteviä. Valtio maksaa vuokran melkein kokonaan, se pitää vaan siirtää vuokranantajan tilille ja muutenki laskuja on hieman vähempi ku siviiliaikana. Annoin auton vanhempien käyttöön ja ne maksaa kustannukset, valtio kustantaa kulkemisen julkisilla niin hyvin, että se kannataa kyllä hyödyntää.

Äkkiä vaan tuo viikonloppu menee ja kuudelta sunnuntaina lähtee bussi takaisin kohti Rovaniemen kasarmia. Kyllä se hieman virkisti, jaksaa taas kaks viikko runnoa eteenpäin.

Katotaanpa mitä ensviikko, ohjelman mukaan rankka viikko, tuo tullessaan!

lomalomalomaloma

 Ensimmäiset kovapanosammunnat takana. Yllättävän hyvin meni näin alottelijaksi. Ylikersanttiki kehu että hyvin meni. Ammuttiin makuulta 150m päässä olevaan tauluun kymmenen kutia. Kaikki osu tauluun ja viimisellä kierroksella tuli 88 pistettä. Sata on paras luonnollisesti.


Oli ihan mielenkiintonen aamu, vaikka vähä paleli huonon varustautumusen takia. Täälä muuten oppii pukeutumaan oikein. Ohjeet on yleensä aika tarkat mitä laitetaan päälle ja jos joskus on liian vähä kampetta niin ainaki tietää ens kerralla varautua. Oppii myös sen että liikaakaan vaatetta ei kannata laittaa, tullee helposti kuuma.


Tänään kuitattiin myös sukset. En tiiä että mistä johtuen yleisesti valitetaan että intin sukset on huonoja. Mulle ainaki sattu ihan sikahyvät sukset. Vuojelta 81 mutta huippukunnossa. Kaikki säädöt toimii ja liustaa hyvin ja pitää ylämäessä.


Alkamassa on viiminen yö ennen ensimmäisiä lomia. Huomena juostaan Cooperin testi. Hyvä lähteä kämpille sen jälkeen. Tuntuu ainaki vapaus ihanalta. Kyllähän sitä viikonloppuna nukutaan. Ja näkee muitakin ihmisiä, muutakin elämää. Täälä mulla on vain tämä. Kurkkusalaattia, sinivalkoruutua, valvottua vapaa-aikaa rajotetusti, tarkka aikataulu ja aina kiire odottamaan. On ihan mukava kuulla mitä kavereille ja läheisille kuuluu kuulla vähä muutaki ku tänne liittyviä juttuja ja ennenkaikkea nähä niitä!

Ulkoilua

Nuo aamuherätykset ei yhtään parane. Tänä aamuna oli yllättäen paloharjotus. Suoraan punkasta klo 5.00 ylös ja pihalle värjöttelemään. Aamulla oli myös mielenkiintonen oppitunti siitä mitä maan puolustaminen oikeestaan on. Suurista tunteista on kyse ku mietitään onko miehellä taistelutahtoa. Koti, uskonto ja isänmaa. Pistää miehen miettimään.


Uus kokemus oli tänään kenttäruokailu. Pakista puun juurella viien metrin päässä kaverista vedettiin mautonta ja kylmää seilaatikkoa täydessä rynnäkkövarustuksessa korkessa polviasennossa. Hyvvää ja hauskaa.


Iltapäivästä marssittiin sitte ensimmäinen marssi. Totuttautumismarssi. Se meni lopulta vähä tupien väliseksi kilpailuksi, mutta tulipahan kunnolla hiki. Huomena hiihetään kai samaan tyyliin. Tämä viikko on viikko-ohjelman mukaan melko raskas. Oikeasti raskasta viikkoa odotellessa! Onneks lihashuolto ja muonitus on kuitenki kohillaan. Ja nukkuakki saa. Ainaki jonku verran.






Mukava huomata, että täälä käy ihmiset lukemassa mun armypäiväkirjaa. Vastauksena yhteen kysymykseen sulkeiset on sellanen oppitunti pihalla jossa harjotellaan suurempana joukkona liikkumista käskyjen mukaan. Siinä on tarkotus kasvattaa meidän kuntoa, opettaa tottelemaan vaistonvaraisesti käskyjä ja oppia liikkumaan suurina joukkoina helposti esim. paraateissa. Sulkeisia on erilaisia. Aseen kanssa ja ilman. En edes kaikkia tiedä vielä.
Kiitos palautteesta mitä on tullu! Kertokaa toki lisää omia kokemuksia intistä, inttileskeydestä, yms. Ja sitte mitä teillä kiinnostais tietää!




Patterissa hiljaisuus. Ovet kiinni, valot kiinni, päät kiinni.