Mikä mies?

Onko sotamies tykkimies vai jääkäri? Täällä Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa nimitettiin tänä vuonna alokkaita vain tykkimiehiksi ja jääkäreiksi. Aikaisemmin on tullu myös oma porukkansa lentosotamiehiä. Tykkimiehet on it patterissa ja jääkärit 2. Jk:ssa ja tkkk:ssa. Nyt kun minut kuukausi sitte siirrettiin tkkk:n tiloihin olin hetken ylpeä tykkimiehen tittelistä. Nyt on tehty linjaus että kaikki on jääkäreitä. Minä myös. Sillai ihan sama, mutta outoa. Jossain lomalistassa vielä luki että tykkimies Huhtala, mutta sitä kai ei enää saa käyttää. Olis helpoin ku kaikki miehistön miehet ois sotamiehiä. En tiiä mikä idea näissä nimissä tarkkaanottaen on enkä jaksa sillä päätäni vaivata. Mieluiten oisin sotilasarvoltani lennokkimies. :D Onneksi ei olla laivastossa, niillä ne arvonimet vasta kummia onki.
Tänään oli hyvä päivä. Niin hyvä ku voi intissä olla. "Työpäivä" meni mukavasti ku vääpeli A keksi vähä erilaista hommaa ja opetti solmuja ja melkein innostuin lähtemään laskuvarjohyppykurssille.
Sotilassoittajat ja mediamiehet lähti Kajaaniin keikalle, tuvassa on ollu rauhaisaa.
Pahkamaan lenkki tuntu tänään raskaammalta ku ikinä. Pitäs varmaan jossain vaiheessa vähä palautuakki.
Tuleva pidennetty viikonloppuvapaa lämmittää mieltä

Reipaspäivä

Eilen illalla taas konkoiltiin takaisin palvelukseen. Ei meinannu oikein nukuttaa yöllä. Viikonloppuna tuli nukuttua ja vielä se kellonkääntö. Sais luopua koko talviajasta kyllä minun mielestä.
Terhakasti kuitenki aamulla lähettiin taas lennokkeja väsäämään. Aloin innoissaan suunnittelemaan omaa lennokkia ku sain iskältä kotoa yhen rikkinäisen rc-kopterin mistä sais kivasti osia.
Tavallisen päivän katkasi se, että pääsin käymään kuntosalilla. Ihan hyvä että saa vähä liikuntaa. Illalla käytiin vielä jääkäri K:n kanssa hilipasemassa Pahkamaan lenkki ja siitä suihkun kautta iltavapailla vähän kavereita kattomassa.
Jospa tänä iltana tulis uni vähä paremmin


ps. Aamujuna on kääntyny. Viikonloppuna 82,5 aamua tuli täyteen. Tänään jäljellä 80.

Vertaistukea

Välillä hajottaa. Eka kertaa semmonen olo että meistä ei oikein huolehdita. Hirveän työn takana oli löytää joku joka tietäis meidän viikonloppuvapaasta tai tulevista lomista jotain. Sitten ku viimein yks skappari löyty niin seki sano vaan että kysy huomena teidän kouluttajalta kun se tulee paikalle. Me kuulutaan komentojoukkueeseen ja muut komentojoukkueen tyypit on leirillä, joten ne ei saa lähteä lomille vielä huomenna. Saa nyt nähdä miten meidän käy. Valtavassa epätietoisuudessa tässä nyt koitan viikonloppua suunnitella.
Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Tänään paisto aurinko koko päivän ja ku saatiin lennokkivaraston ovi kiinni niin lähdin lenkille. Illalla tuli kavereita käymään sotkussa tuolta siviilin puolelta. Oli ihan mukava nähä muitaki vaatteita ku kurkkusalaattia. Ja ennenkaikkea nähä kavereita.
Tänään asenne ja kaverit on noussu muutenkin arvoon arvaamattomaan. Se on hauska jutella kokelaiden ja kuskien kans jotka on ollu jo viime kesästä asti täälä. Myös oman saapumiserän eri hommissa olevat kaverit antaa ihan hauskaa perspektiiviä tähän arkeen. Ei enää hajotakkaan niin paljon. Nauru pidentää ikää ja lyhentää aamuja.
Räjäytin tänään vahingossa yhen liuotinpesuainepullon. Semmosen johon pumpataan painetta ja sitte ruutataan. Oli kai haurastunu kannu. Jysähti seinään pesuainetta ja vähä housuillekki.
Sain muuten hommattua itelle uudet släpärit. Vanhanmallin keltaset. On mukavan muotoutuneet verrattuna niihin harmaisiin joista toisen onnistuin sillon alkukuusta hukkaamaan.
Mitähän muuta irrallista sitä tulis mieleen?

Tasapuolisuudesta

"Ne on parhaita hommia intissä" kuulee monesti sanottavan. Mitä ne sitte tekee jotka ei oo päässy parhaisiin hommiin. Mun kokemus tästä asiasta on semmonen että jokainen vähä kehuu omaa hommaansa paremmaksi ku muiden, ja sitte on ne tyypit jotka ei oo mihinkään tyytyväisiä.


Minusta täällä voi aika hyvin valita mihin haluaa. Jo kutsunnoissa voi vaikuttaa siihen minkätyylisiin hommiin pääsee. Etukäteen voi hakea erikoisjoukkoihin, erityistehtäviin, rajavartiostoon, soittokuntaan yms. Hyvin suuri tekijä on kiinnostus ja aikaisempi kokemus tai koulutus. Jos ei yhtään tiedä mihin haluaa niin yleensä joutuu semmosiin hommiin joista ei niin paljo tykkää. Kannattaa ehdottomasti ennen inttiinmenoa selvittää erilaisia mahdollisuuksia ja kysellä kokemuksia semmosilta jotka on ollu kyseisissä hommissa.


Mutta siitä tasapuolisuudesta. Toiset hommat on vaativampia sekä fyysisesti että henkisesti. Toisissa hommissa palvelusaika on tuplasti pidempi, joissain vähän lyhyempi. Pitkän palvelusajan palkintona on yleensä joko kasa ajokorttiluokkia tai johtajakoulutusta. On koulutuksen suomia etuja ja vapauksia. Joissain hommissa pääsee kantahenkilökunnan kanssa hyviin väleihin. Joissaki hommissa pääsee kokeileen melko siistejäki juttuja joita ei siviilissä oikeastaan koskaan ole mahdollista kokeilla. Oon seurannu vierestä noiden spolaukkilaisten koulutusta niin tuntuu kyllä että niillä ainaki kasvaa kunto. Toisilla se ei aivan yhtä paljo pääse kasvamaan. P-kauden jälkeen hommat muuttuu niin erilaisiksi eri taistelijoilla.


Yhteenvetona vois sanoa että se on ihan ihmisestä kiinni miten oikeudenmukasena kokee oman tehtävänsä. Erot on isoja, mutta valintojen maailma. Totuus on myös se että aina ei täysin voi itse valita. Puolustusvoimat tietää paremmin mikä on sulle oikea homma kun sinä ite.


Lennokkimiehen hommat on tietenki parhaita hommia jos tykkää rassata verstaalla lennokkeja! Sitä me tänäänki tehtiin kaheksasta neljään. 

24.3.

Nyt voi sanoa että jopa viihtyy armeijassa. Tänään oli semmonen päivä. Lennokkivarastolla touhuttiin kaheksasta neljään. Laitettiin lentokuntoon koneita ja leikittiin simulaattorilla. Välillä keitettiin kahvia ja tehtiin viestivaraston työntekijöille pikku nakkihommia. Tykkään kyllä tollasesta värkkäilystä verstaalla. Jollaki tapaa tuntuu vähä niinku ois jossain työpaikassa, mutta ei ole samanlaista kiirettä ja tehokkuutta. Kuhan tehdään tietyt jutut ens harjotukseen mennessä niin homma on mallillaan. Eli käytännössä meillä on seittemän päivää aikaa tehä hommat jotka tekis helposti parissa päivässä. Jää sitten aikaa mietiskelylle, lukemiselle ja omien projektien tekemiselle. Toki sitä ei koskaan tiedä mitä lisähommia meille keksitään. Harmillista on se että tuo lennokkivarasto on niin pimeä luola. Ei edes ikkunoita ja ulkona on mitä parhain keli.


Illalla kävin kotona saunomassa ja morjenstamassa porukoita. Otin myös auton samalla mukaan että pääsee iltavapaille vähä helpommin.


Tänään sain pitää "kravattia" ku tuli vuosia taas mittariin. Eipä sitä paljo nykyään huomaa ku vanhenee.

tj87

Noniin. Eilen saavuttiin taas Rovaniemelle. Juna oli pullollaan varusmiehiä ja kyytiä kassulle sai jonkuaikaa odotella. Täälä pohjosessa on jopa lunta, uutta ja vanhaa. Lohtajan ja Oulun jälkeen tuntuu talvelta.


Pieni totuttelu näihin varuskunnan aikatauluihin toki on, mutta ei tää niin paha ole. Samalla käytävällä sotilaspoliisialiupseerioppilaat särmäävät pinkkojaan viime hetkeen asti ja tetsaavat päivät läpeensä. Niillä on aika tiukka kuri ja vaativia hommia. Välillä tuntuu että ne sentään tekee jotain, me vaan ollaan. Mutta on se ihan mukava ku saa mennä aika rennosti. Eihän tässä kunto kasva ihan samaa tahtia, siks kävin tänäänki vapaa-ajalla juoksulenkillä että ei ihan pääse repsahtamaan.


Käytiin tänään joku tunti maalilaitevarastolla eli lennokkipajalla räpläämässä simulaattoria. Huomenna aloitetaan sielä ihan oikeat hommat.


On se maailma pieni kun vielä tänäänkin tuli yks tuttu mies vastaan käytävällä jota siis en ole ennen täällä nähny. Oli Kajaanista tullu tänne spol aukkiin. Ja sotkussa oli tuttuja ihan mukavasti vierailemassa. Se on hyvä kun on jotain kontakteja sielä täälä niin ei tarvi olla yksinään.


Hämmästyin kun pitkästä aikaa tsekkasin kävijälaskurin. 4000 kävijää tammikuun alusta tähän hetkeen. Joku siis jopa lukee näitä juttuja. Mitä te lukijat ajattelette tästä mun päiväkirjasta? Mistä haluaisitte lukea lisää ja mikä on tylsää jorinaa? Laittakaapa kommenttia.

En tiedä minkälainen kuva intistä ja tästä lennokkihommasta välittyy näin tekstien perusteella, mutta sen tiedän että ainakaan tätä tunnelmaa ei voi päästä lähellekkään ellei ite ole paikalla. No ei tää niin erikoisen ihanaa aina ole, mutta ainutlaatuista.
Kasarmielämään verrattuna täällä kurssilla on ollu aika lepposaa. Aamulla herätään seitsemältä ja rauhakseen omaan tahtiin syödään aamupalaa eikä paljo punkan tekemisestä ressata. Sitte siinä miettii että minkälaiset kamat laittais päälle ettei tule kylmä. Kahdeksaksi "aamubriiffinkiin" tuohon puolen kilsan päähän lompsitaan ja alkaa päivän touhut. Tänään laitettiin taas koneita kuntoon kevään ilmatorjuntaharjoituksia varten. Iltapäivällä käytiin kattomassa kun skapparit lennätti isointa maalilennokkia Banshee 500 sta. Se on ihan rouhee peli, kulkee neljääsataa ja syöksee tulta monellaki eri tavalla. Ja ääni on kova.
Iltapäivän remppahommien jälkeen laitoin nuotioon tulet ja istuskelin siinä miettien maailman menoa. Paistoin makkaran ja porisin hetken palvelustovereiden kanssa mukavia. Siitä vetäydyttiin siivoamaan parakkia ja pakkaamaan kamat huomista lähtöä varten.
Saa nähä miten sitä taas maanantaina sopeutuu varuskunnan tapoihin ja tarkkaan valvontaan.
Tänään oli hyvä päivä. Sissimuona maistui hyvältä ja hommat meni aikalailla putkeen. Mitä nyt pikku päänsärky oli päällä jonku tunnin. En tiiä mistä sitä on täällä niin usein tullu, mutta onneks kipu on väliaikasta ja poistuu aikanaan.


"Perus malemies, menee vessaan, pesee kädet, käy paskalla ja pesee taas kädet."
-alik. PKY
Meidän kädet on aina polttoaineessa.

mekaanikkohommia

Tekniikkapäivä. Tänään oli vähä lennätystä aamulla. Pikkuporukalla käytiin lennättämässä ja muut laitto koneita kuntoon. Iltapäivällä päästiin ihan tosissaan tutkimaan maalilennokkien sielunelämää asentamalla uusia radiolaatikoita ja vanhoja tankkeja. Myös osumailmaisin tuli tutuksi. Osumailmaisin on mikrofoni ja lähetin jotka mittaa kuinka läheltä konetta luodit menee ja kertoo näin  ammuntojen tuloksia.
Illalla pääsi saunaan taas pitkästä aikaa. Pienen kävelymatkan päässä on naisten sauna, jossa sitte saunottiin.

Parakin uumenissa

Eilen alkoi tyyppikoulutus vähän isommalle maalilennokille. Iltasella vähän tutustuttiin koneeseen ja tänään sitten alotettiin kunnolla hommat. Huollettiin ja lennätettiin. Mulla iski migreeni kesken päivän niin oli pakko lähteä vähä tasottelemaan sitä.
Nyt meillä on sissimuonameininki. Eli aina ruokatauolla keitetään vettä ja lisätään siihen kuivamuonat. Ihan hyviä ruokia, mut aika köyhästi salaattia. Saatiin käydä kylällä kaupassa niin ostin maitoa ja salaattia mitä näistä eväistä jäi kaipaamaan. Niin ja leivänpäälle ruohosipulituorejuustoa. Jo kelpaa :D

Venaile rauhassa

Kokkolan rautatieasema. Kello 7.30, aurinko nousee juuri taivaanrannasta ja ihmiset kiiruhtavat työpaikoilleen. Hengitys huuruaa. Pendolino Oulusta Helsinkiin pysähtyy raiteelle yksi ja nappaa kyytiinsä laiturillisen ihmisiä, kuka mihinkin menossa. Muistelen että seuraava juna lähtee toiseen suuntaan kello 10.25. Kolme tuntia aikaa nauttia odottelun riemusta, johon palvelusaikana on ehtinyt jo tottua. Malekurssilla tutuksi tuli lause: "Ne on varusmiehiä, ne joutaa odotella". Näinhän se on. Ei palveluksessa ole kiire mihinkään. Paitsi odottamaan ja lomille. Etelästä tulleet taistelijat lähtivät ajamaan takaisin kotivaruskuntaan ja yksi meistä lapin pojista pääsi kotimatkalle velipoikansa kyydillä. Maanantaina sitten takaisin.


Eilen käytiin katsomassa merta. #pingviini Tutustuttiin tuliasemiin, joissa lennätetään sitten ampumaharjotuksissa. Lennätettiin hieman parilentoa ja lähettiin syömään Iltapäivällä pakattiin kamat ja purettiin koneet kuljetuskuntoon. Siivoiltiin tilat ja odoteltiin paljon. Saatiin myös todistukset kurssin suorittamisesta ja sitten siivottiin lisää.

11.3.

Nurmikentällä makoilua ja vähän riehumista. Huikeassa auringonpaisteessa täydellisen sinisen taivaan alla lennokkihommia touhutessa meni päivä. Illalla käytiin katselemassa maisemia, istuttiin nuotiolla ja saunottiin.


Vähitelle alkaa poltella viikonloppuloma jo. Huomenna on viimeinen päivä malekurssia ja perjantaiaamuna lähetään lomille. Loman jälkeen taas tänne uudelle kurssille

Pilven reunaa

Mereltäpäin tuleva tuuli toi tullessaan länsinaapurin puolelta sadepilven. Pakkastakki ja lumipuvun housut alkoivat kastua räntäsateessa kun taivaalle tähystin. Tuuli ulvoi korvassa ja jäiset kädet haisivat nitrometanolille. Hienoinen toimettomuuden tunne ja siitä johtuva turhautuminen sai minut kaivamaan puhelinta taskusta ja painimaan kavereiden kanssa. Keli paheni siinä määrin että lounaan jälkeen olimme enää hetkisen kentällä ja raahustimme korjauskontille laittamaan räntäsateen kastelemia lennokkeja kuntoon. Muutama kovalla kulutuksella ollut siipi sai hieman korjausta ja jätimme koneet purkulataukseen. Kaikki työkalut jätettiin kuivumaan ja lähdimme parakille päin.




Sain mahdollisuuden lähteä käymään Lohtajan "keskustassa" kaupassa. Ostin taatelia ja viinirypäleitä vaihteluksi hieman yksipuoliselle aamu- ja iltapaloille. Leipä meetvurstilla ja juustolla alkaa hieman kyllästyttää.




Tänään samoilin hieman lähialueen maastossa ja kävin tarkastamassa läheisestä näkötornista miltä tämä alue vaikuttaa. Suuri harjoitusaluehan tämä on. Tornin nokka oli myös ainoa paikka jossa kännykkä otti yhteyttä 4G verkkoon. En kuitenkaan ryhtynyt surffailemaan verkossa vaan istahdin tornin rappusille ja haaveilin hetkisen. Hengitin sisääni raikasta meri-ilmaa. Tämä meidän asuntona toimiva parakki kun on hieman homeessa, niin tuppaa sieraimia kutittamaan sisätiloissa. Onneksi täällä toimitaan enimmäkseen ulkona, joten raitista ilmaa kyllä on tarjolla.




Mutta mietinnöt sikseen, täytyy lähteä suorittamaan jokailtaista rutiinia, eli rajua saunomista. Se pitää miehen tiellä!


Tj100 muuten!

Lennossa

Viikonloppu oli ja meni. En ees huomannu, ku oli kines. Ihan mukava kines tosin. En edes joutanu tänne kirjotteleen ku oli niin tekemistä. Tosin pääsyy oli se että en oikein ollu varma mitä täältä saa kirjottaa nettiin, kun siitä niin varoteltiin kurssin alussa, tänään sitte tiedustelin, niin samat yksityisyydensuojasäännöt oikeastaan ku varuskunnastakin kirjottaessa.


Niin, nyt on siis teoriaopintojen ja kokeiden jälkeen kaks päivää lennätetty lennokkia. Tai siis nämä meidän porukan lennättäjät on lennättäny ja muut sitte korjaa, huoltaa, tankkaa, lataa, käynnistää, tähystää ja pitää yleistä järjestystä yllä. Meitä on 9 lennokkimiestä joista 2 saa myös lennättää aikaisemman kokemuksensa ansiosta.


Tämä homma on siis maalilennokkitoimintaa, ja tämä meidän kurssi on nimeltään maalilennokkikurssi MALEKSI. Ei me täällä kyllä maleksita yhtään. Aamusta iltaan on hommaa. Aamulla alotetaan kaluston lastauksella ja päivä ollaan lennokkikentällä. Ruokatauot tarjoaa kivan breikin välillä mut muuten tehdään koko ajan hommia. Illalla sitte korjataan hajonneet koneet ja laitetaan paikat kuntoon.


Tuntuu hurjalta että me lennätetään noita lennokkeja eli maalilennokkeja sitten ilmarorjuntaharjotuksissa tykkien ja ilmatorjuntakonekiväärien ruuaksi. Ei oo ilmaista tämä maanpuolustuskoulutus. Aika paljo niitä kuulemman hajoaa ja tippuilee kun on tosi kyseessä.


Voin kertoa että en kadu yhtään että hakeuduin lennokkimieheksi. Tämä on mielenkiintosta ja hauskaa hommaa. Vähän harmittaa kun ei päässy lentäjäksi, mutta se lohuttaa, että ainoa ero mekaanikon ja lentäjän hommassa on se, että lennättäjät saa myös lennättää, muuten ne tekee just samoja hommia ku mekaanikotkin. Pääsee tutstumaan noihin koneisiin ihan atomeita myöten ja pääsee tekemään tosi monia eri juttuja, tylsää on todella harvoin. Tässä koulutusosuudella on kiinniviikonloppuja muutama, mutta aika menee todella nopeasti. Ja välillä ei edes muista että on armeijassa, täällä on niin vähän niitä varuskuntaelämän tympeitä rutiineja. Ja skapparit on rempseitä äijiä joiden kans tulee hyvin toimeen. Ja sehän tässä on hienoa että kaikilla on sama kiinnostuksen kohde. Riittää ainaki jurunaiheita, tänne ei nimittäin pääse jos ei ole jonkulaista taustaa ja kiinnostusta aiheeseen entuudestaan.


Täälä Lohtajalla on ollu hienot ilmat. Aurinko paistaa ja plussan puolella pakkanen. Lunta ei oo enää nimeksikään. Ainoastaan tuuli on väliin todella kova ku mereltä puhiroi. Mut sen kans pärjää. Kevät on selvästi tulossa!

Sotilasilmailua

Kurssi alkoi. Oppitunteja ja koneen kasaamista ja tarkastusta. Ilma oli kaunis tänään. Viihdyn.

moottorimarssia

Ollaan sitte ilman sandaalia. En saanu kouluttajaa kiinni ja varisvarastolta eivät antaneet yhtä sandaalia vaikka käytiin sielä nakkihommissaki muuten niin tyhjän päivän täytteeksi. Odoteltiin lähinnä että päästään lähtemään kohti Lohtajaa.
Kuuden tunnin junamatka meni lepposasti. On hienoja miehiä nää mun lennokkikaverit. Yks kapteeni linjasi että me ollaan lennokkipartio. Partion koko kun on kolme miestä. Hyvien porinoiden lisäksi luin Leiri14:aa.


Tultiin tänne Lohtajalle. Täällä on aika luksus oltavat. Hyvä ensivaikutelma ainaki. Aamulla herätys vasta seitsemältä. Raportoin huomena tarkemmin.

Vasemman jalan santaali

Lukuisten toimistovierailuiden jälkeen saimme selville tulevan kahden viikon kuviot. Huomenna lähdetään lennokkipartiona junalla kohti Lohtajaa. Siellä alkaa lennokkikurssi. Tästä mun päiväkirjasta tulee nyt lennokkimiehen blogi.
Jännityksellä odotan mitä tänne ilmestyy.


Ja sitten muihin aiheisiin. Mulla on vasemman jalan sandaali ja oikean käden palveluskäsine hukassa. Ihan kumma ku muutossa tuolleen häviää. Oli shortsitkin hukassa, mutta ne löyty edellisestä tuvasta yhden patjan alta. Mystistä. Tuo sandaali kummeksuttaa eniten. Mihin semmonen voi hävitä ihan yhtäkkiä. Se hanska tippu muonituskeskuksen lattialle jossain vaiheessa ja joku on sen sieltä noukkinu turvaan. Voit palauttaa mulle sen jos luet tätä tekstiä. Myös ylimääräsiä vasemman jalan sandaaleja saa tuoda mulle. Tympäsee ku pitää ruveta tekemään pienvahinkoilmoituksia näistä turhista katoamisista. Pitää huomenna vielä uudestaan tiedustella ihmisiltä onko mun tuotteita näkynyt. Kurja vajaalla varustuksella lähteä sinne komennukselle Lohtajalle.
Kävin kotona iltavapailla ja tavallaan myöhästyin kassulle tulossa. Päivystäjä sano ennen lähtöä että aikaan x pitää olla takasin ja tulin aikaan x, mutta ois oikeasti pitänykki tulla jo varttia aikasemmin. Tein sitte yksin pinkkapunkan. Meni läpi.

Oikeasti kirjotan tätä blogia siksi että saan mielenrauhan illalla ennen nukkumaanmenoa ku päivän tapahtumia ja tulevia juttuja pyörii päässä. Tää on tehokas tapa purkaa ajatuksia. Niin... Välillä teksti on sen mukasta. Ei päätä saati häntää. Mutta gaaliä vaan tukkaan ja vastatuuleen!


Tukikohtakomppanian komentojoukkueen lennokkipartion komennuksen vanhin tykkimies Huhtala

Muutto

Sitä on niin tohkeissaan ku pääsee lomille, että unohtaa kokonaan tämmöset blogihömpötykset.

No onneks on vielä melko tuoreessa muistissa perjantaipäivä. Sillon tapahtu niin paljo, että pittää laittaa vähä ylös juttuja.

Perjantaiaamu oli ensimmäinen aamu inttiaikana jolloin ei tarvinnu tehä punkkaa. Ylipainoiset kerjäläisen näköiset morttisäkit odottelinat alakuloisena tyhjien punkkien päällä tuskaista matkaansa seuraavaan määränpäähän. Nousin ylös ja hieroin päätäni, silmät eivät tahtoneet millään aueta ja katossa palavat ledivalot tuntuivat kirkkailta kuin keskikesän aurinko. Kömysin ulos autereisesta unimaailmasta ja heilautin jalkani lattialle, hapuilin käsilläni sängynpäätystä pikkumustia ja jaloillani tapailin sandaaleita. Tuskastuttavan pitkän ajan kuluttua sain varustuksen päälle ja konkoilin kaapille ottamaan huikan kenttäpullosta Kieleni oli liimautunut kitalakeen ja kurkussa maistui pöly.
   Aamupalan jälkeen kokosin kaapista viimeiset rojut rinkkaan. Likaiset bokserit ja pyyhkeen, henkilökohtaiset tavarat ja kenttäpullon. Lopuksi heilautin läppärilaukun olalle. Raahasin nykivin vedoin tuvan ovelle morttisäkin ja istahdin sen päälle. Tuvan uudet asukkaat kärkkyivät jo käytävässä pääsyä eliittitupaan, päivystäjän pöytää lähimpään, nakkitupaan, baijerilaisten tupaan. Odotin käskyä ulos kolmiriviin. Rinkka selässä säkin portaita alas vierittäen siirryin pihalle. Voi paska, rynkky jäi telineeseen. Riensin sitä hakemaan, mutta telineet oli lukossa. Kokelas sanoi, että aseet voi hakea myöhemmin.
   Tajuatko paljonko tuollanen morttisäkki painaa? Ja selässä rinkka, liukkaaseen ylämäkeen kiskomaan koko settiä. Helposti se meni. Jotkut onnekkaat vieressä pukkasivat kärryillä säkkejään. Yläkasarmin edessä me odoteltiin ikuisuus. Jossain vaiheessa annettiin lupa hakea ne telineeseen jääneet morsiamet. Patterin miehet päästettiin viimisenä sisään. Pääsin kuitenki viimisistä ensimmäisenä sisään tehtäväni takia. Olin jo aikasemmin tiedustellu toiselta lennokkimieheltä meidän tuvan numeron. Keskilamelli, alakerta, tupa 12. Sinne siis kiskomaan säkkiä.
   Meidän tupa on dumppitupa. Dumppitupa. Vähä niinku dumppitasku, jonne kiireessä sullotaan tyhjä ja tarpeeton rynnäkkökiväärin lipas lippaanvaihdon aikana. Me siis ollaan tyhjiä lippaita puolustusvoimien dumppitaskussa. Sienne tuli sotilassoittajia eli SS-miehiä, mediamiehiä jotka oli hakenu erityistehtäviin, sekä me, taivaiden uljaat ritarit, lennokkimiehet.
   Valitisin summamutikassa punkan, parhaat oven vierestä oli jo varattu joten nakkasin läppärilaukun lähimmälle alapunkalle, aivan sama missä sitä nukkuu. Kaivoin säkistä petivaatteet kauniiseen myttyyn laukun viereen. Yksi punkka tuvassa oli rikki. Muutamassa punkassa tympeät laidat. Toimii kyllä rötväpunkkina.
   Sulloessani morttisäkin sisältöä uuteen kaappiini mietin miksi minut on tänne laitettu. Yläkasarmi, eli TKKK josta jo viimeksi kerroin, on patterin tiloihin verrattuna täysin erilainen pohjaratkaisua lukuunottamatta. Kattolamput ovat himmeät ja kusenkeltaiset. Kattolevyt tuntuvat putoavan niskaan. "Ilmastointiräppänöistä" valuu pölyä ja ikkunoiden sälekaihtimet ovat lähes poikkeuksetta säpäleinä. Ilma on raskasta ja liian lämmintä. Tunnelma on kuin vanhanajan vankilasta. Hyvä puoli on se, että todennäköäisesti lamput eivät aamulla tunnu yhtä pahalta hämärään tottuneissa silmän tappisoluissa, kuin patterin puolen aurinkoon verrattavat led-valaisimet.
  Päivän aikana ehdimme jo tulla tutuiksi tupakavereiden kanssa. Intti yhdistää, heti löytyy yhteisiä puheenaiheita, vertailua patterin, 2.JK:n ja TKKK:n tapojen välillä, juttua lennokeista ja kameroista ja hanureista ja alikeista ja jopa hemuleista.
   Ohjelmassa ei ollut perjantaina oikeastaan mitään. Paitsi tietenkin aseiden vienti. Asevaraston ovi oli lukossa ja paikalle odotettiin skapparia, joka avaisi oven. Sen takia seisoimme puoli tuntia muodossa alakerran tykkihallissa ja tuijotimme kolmanteen. Lopulta kun aseet oli varastossa, tuli kamala kiire lomapuhutteluun ja unohdin puolet tavaroista kaappin. Jäi sitten bokserit pesemättä ja laskut maksamatta. Onneksi ne ehtii hoitaa myöhemminkin ja varusvarastolta saa valtion puhtaita alushousuja.
  Lomille lähdettiin mars. Meillä on HL maanantaina, joten vasta maanantai-iltana täytyy olla kasarmilla. Ensimmäistä kertaa viikonloppu tuntuu viikonlopulta. Sitä osaa arvostaa että saa sunnuntainkin levätä rauhassa.