Mereltäpäin tuleva tuuli toi tullessaan länsinaapurin puolelta sadepilven. Pakkastakki ja lumipuvun housut alkoivat kastua räntäsateessa kun taivaalle tähystin. Tuuli ulvoi korvassa ja jäiset kädet haisivat nitrometanolille. Hienoinen toimettomuuden tunne ja siitä johtuva turhautuminen sai minut kaivamaan puhelinta taskusta ja painimaan kavereiden kanssa. Keli paheni siinä määrin että lounaan jälkeen olimme enää hetkisen kentällä ja raahustimme korjauskontille laittamaan räntäsateen kastelemia lennokkeja kuntoon. Muutama kovalla kulutuksella ollut siipi sai hieman korjausta ja jätimme koneet purkulataukseen. Kaikki työkalut jätettiin kuivumaan ja lähdimme parakille päin.
Sain mahdollisuuden lähteä käymään Lohtajan "keskustassa" kaupassa. Ostin taatelia ja viinirypäleitä vaihteluksi hieman yksipuoliselle aamu- ja iltapaloille. Leipä meetvurstilla ja juustolla alkaa hieman kyllästyttää.
Tänään samoilin hieman lähialueen maastossa ja kävin tarkastamassa läheisestä näkötornista miltä tämä alue vaikuttaa. Suuri harjoitusaluehan tämä on. Tornin nokka oli myös ainoa paikka jossa kännykkä otti yhteyttä 4G verkkoon. En kuitenkaan ryhtynyt surffailemaan verkossa vaan istahdin tornin rappusille ja haaveilin hetkisen. Hengitin sisääni raikasta meri-ilmaa. Tämä meidän asuntona toimiva parakki kun on hieman homeessa, niin tuppaa sieraimia kutittamaan sisätiloissa. Onneksi täällä toimitaan enimmäkseen ulkona, joten raitista ilmaa kyllä on tarjolla.
Mutta mietinnöt sikseen, täytyy lähteä suorittamaan jokailtaista rutiinia, eli rajua saunomista. Se pitää miehen tiellä!
Tj100 muuten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti