kotiuttamis-?

Eilen olin jostain syystä niin rättiväsynyt että jäi kirjottelut sikseen. Eilen päivä alko ihan normaalisti aamuhajotuksella ja kankealla kömpimisellä aamupalalle. Viikonloppuvapaan jälkeen se on aina vähä semmosta. Ku päästiin lennokkivarastolle niin joku soitti sinne että pitäs lähteä johonki yksikön koulutukseen. Selvis että kyseessä on kotiuttamistestit. Cooper, ammunta ja lihaskuntotesti. Eilen oli cooperin testi. Pikku räntäsade ei haitannu. Paransin melkeen 400m tammikuun tulosta, 2710m jaksoin  mukeltaa etiäpäin 12 minuutin aikana.
Tänään heti aamusta lähettiin ampumaradalle ampumataitotestiä tekemään. Se meni ihan penkin alle mulla. Sieltä sitte käveltiin pientä kiertoreittiä kassulle. Jotain 13 km lenkki siitä tuli. Jalkapohjat vähän hierty maihareissa, mutta tulipahan urheiltua.
 Illalla tuli luettua taas mukavasti pääsykokeisiin. Sotkussa oli tarjolla makkaraperunoita. Syötiin semmoset Amerikan malliin alikersantti M:n kanssa muisteloiden P-kauden ihania aikoja ja keskustellen päivän polttavista asioista, politiikasta ja taloudesta.
Huomenna ois lihaskuntotesti ja torstaihin mennessä pitää olla kaikki lennätyskamppeet valmiina ens viikon ampumaharjotusta varten. Tässähän tulee hoppu, mut päästään tositoimiin vihdoin.
Helpottaa elämää muuten tämä kesän tulo. Ei tarvi niin paljo vaatetta laittaa päälle, lippis menee helposti taskuun verrattuna karvalakkiin ja hanskat ei oo niin helposti hukassa ku niitä ei tarvi. Myös päivät on pitempiä ja kuivalla maalla kävely on kevyempää ku hangessa kahlaaminen. Semmosia tänään. Pieni iltavilli.

Hiekotuspölyä nenässä

Peräkärryn pesua ja huoltoa. Pientä harrastelennokkitoimintaa ja tulevaan harjotukseen valmistautumista tämä päivä. Illalla kävin vapailla pikkusiskon kämpillä juomassa iltateetä. Huomenna ansaituille ja anotuillle lomille.
Varusvarastolra haettuihin puhtaisiin lakanoihin on hauska köllähtää ja ruveta koisimaan. Komppaniassa hiljaisuus!

kahen tulen välissä

En ole paljon siviilielämästä avautunut täälä blogissa. Enkä avaudu nytkään muuten ku puhumalla hieman siitä mitä kitkaa syntyy intin ja siviilielämän yhteensovittamisessa. Mulla on tulossa aika isoja muutoksia elämässä intin jälkeen niinku varmaan monilla muillaki. Ollaanhan sitä kuitenki jonkulaisessa elämän taitekohdassa. Työt, opiskelut, parisuhde yms. asiat on ajankohtasia. Lisäksi mulla on oma yritys joka vaatii huomiota.
Täälä kännykän käyttöä rajoitetaan, puhelimessa puhuminen ei ole kovin helppoa, monta tärkeää puhelua jää värinähälytyksellä hälyttämään. Monet asiat ois helpompi selvittää kasvokkain tai edes puhelimessa. Ja sit jos meinaa viikolla hoitaa asioita paikan päällä, täytyy anoa lomaa. Lisäksi raha on tiukalla. Tuntipalkka täällä on rapiat 0,21€ Sillä ei ihmeitä saa aikaan. Parisuhde ja bisnekset kärsii väkisinki. Ja auta armias ku kahen viikon kineksen aikana on tullu laskuja ja muita tärkeitä kirjeitä ja niiden eräpäivät paukkuu yli.
Siks välillä kertyy vähä ressiä. Miks täälä pitää olla niinku paska rattaassa? Vähä niinku vankina. Irti ulkomaailmasta, pimennossa. Ois välillä edes vaikka viikon lomia ihan automaattisesti niin helpottais huomattavasti.
Noh eiköhän tätä vielä pari kuukautta kestä, käyttää kaikki tienatut lomapäivät jossain vaiheessa niin jospa se vähä helpottais.

tj58

Tänään lähti yks palvelustoveri siviiliin sisäilmaongelmien aiheuttaman palveluskelvottomuuden takia. Erikoinen fiilis. Ois siisti itekki päästä jo pois, palauttaa tavarat ja siirtyä täysin tuonne porttien ulkopuolelle normaaliin elämään kohti uusia haasteita.


Kesä tulee vauhdilla. En oo nähny pimeää moneen päivään. Reservinaurinko lämmittää. Pihat on ihan sulana. Joka paikassa on hiekotushiekkaa. Asfaltilla, nurmikolla, kengän pohjissa, tuvassa, sängyssä, kaapissa yms.


Kokeiltiin tänään lennättää erilaisia harrastevärkkejä. Huomenna jatketaan näpertelyä. Kävin salilla vähä huhkimassa loppupäivästä. Loppu

Alkaa näyttää jo kesältä

Vähitellen rupean palautumaan viime viikon rasituksista. Tämän iltanen juoksulenkki tuntu selvästi vielä raskaammalta mitä sama lenkki on aikasemmin tuntunu, mutta ei kipuja eikä kuumetta ainakaan enää ole.


Se on mulla nyt pyöriny enimmäkseen päässä että kuhan sinne kauppakorkeaan pääsisin. Luku-urakka on hyvässä vauhdissa, tosin paremmassakin vois olla. Joka tapauksessa lennokkivarastolla on ollu nyt vähän vähemmän hommia niin olen sitte opiskellut jonku verran palvelusajalla. Kauppikseen pääsy ei ole mitenkään helppo homma ja melko toivotonkin näin armeijasta käsin valmistautua, mutta aion selättää sen vaikeuden. Määrätietoisuutta se vain vaatii.


Nyt pitäs alkaa keräämään unta palloon. Viime yö jäi lyhyeksi ku piti seurata vaalituloksen valmistuminen melkeen loppuun asti. Oli muuten jännät paikat. #suominousuun hyvä Keskusta!

Vemppamies

Eilen illalla oli vähä kurja olo. Mutta aamulla oli vielä kurjenpi olo. Aattelin että kai se menee ohi, vähä vaan eilinen tuntuu kropassa. Mutta ei se menny ohi. Lähin sitte käymään veksissä ja antoivat mulle kuumeen takia kaks päivää vapautusta. Eka kertaa intissä vapautusmiehenä. Ei onnistunu mun tavote olla koko inttiaika ilman vapautuksia. Toisaalta ihan kiva olla vempassa. Saa olla rauhassa ja nukkua univelkoja pois.
Huomenna lomille.

Rtk

Nyt se on takana. Ryhmätaitokilpailu, marssitaito, rämäpää, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Elämäni rankin fyysinen ponnistus. Myös henkisesti raastava mutta valtavan palkitseva kokemus.
Minut puskettiin huoltopalvelu ykköseen sotilaskeittäjien kans suorittamaan kilpailua. Sattu kyllä hyvä porukka. Kovakuntosia ja hyvällä asenteella varustettuja spadeja yhteensä meitä oli 7.
Aamulla klo 8 starttasi tohina. Kamppeet äkkiä kasaan ja ladulle. Reppuun piti pakata kaikkea painavaa ihan vaan sen takia ettei ois liian helppoa. Ei siellä kyllä paljon turhaa kampetta ollu, monenlaisia juttuja piti nimittäin rasteilla tehdä. Lisäksi ryhmäkohtaisiin tavaroihin ahkioon tuli vesotonkka ja neljä 12 kg harjoitustelamiinaa
Karkeasti se homma meni niin että meille näytettiin määränpää kartalta ja sinne piti osata suunnistaa, perillä oli joku rasti jossa suoritettiin jotain ja saatiin tietää seuraava määränpää. Rasteina oli muunmuassa kartan käyttöä ja etäsyyden arviontia, tavaroiden siirtämistä pään korkeudella olevan narun yli, suojeluhälytys eli kaasunaamarirasti yms pientä kivaa. Oisko niitä ollu jotain 10 rastia, osa oli vaan tankkausrasteja. Rasteilla tehdyistä virheistä tuli aikasakkoa. Myös maanteiden käytöstä ja ryhmän jäsenen keskeyttämisestä tuli aikasakkoa.
Mulle kaikista rankinta hommassa oli taisteluvarustuksen kantaminen. Sirpaleliivi, taisteluliivi, rynkky ja täpötäys taistelureppu ei ole kaikkein kevyin kantamus. Eka päivän aikana se kokonaisuus oli noin 14 tuntia selässä. Toinen mikä teki hommasta raskasta oli se, että yhentoista jälkeen ei saatu oikeaa ruokaa ennen iltayhtätoista, eli 12 tuntia piti pärjätä vedellä ja omilla eväillä. Mulla oli vaan karkkia, mikä ei ehkä ollu kaikista paras. Meinasin pyörtyä yhessä vaiheessa ku ei ehtiny täyttää juomapulloa. Kai nestehukkaa tai jotaki.
Muutaman kerran kierrettiin vähä ylimäärästä pienen suunnistusvirheen takia. Luulin vakaasti, että oon oppinu suunnistamaan jo armeijassa, mutta niin sitä vaan voi mennä pikkusen ohi. Ja puhelimen gpsiä ei saanu käyttää.
Lopumatkasta mentiin kahden muun ryhmän kans yhtämatkaa keulilla. Siinä oli helppo pysyä suunnassa, mutta levähtäminen oli toiveajattelua koska sillon toinen ryhmä ois pykältäny välittömästi ohi.
Illalla päästiin päivän viimiselle rastille jossa sai sitten syödä ja pystyttää teltan. Me saatiin 6 tuntia lepoaikaa, viimisenä tullut joukkue sai noin kolme tuntia. Oli taas pitkästä aikaa hauska nukkua pj-teltassa. Se tunne ku pääsee ulkoa hytisemästä sisälle kamiinan lämpöön ja saa ottaa taistelukamat pois ja laittaa kuivat vaatteet päälle.
Nukuin vähä katkonaisesti. Onneks ei kuitenkaan tarvinu kipinää pitää ku jotku vempat kävi aina lisäämässä meille puuta. Unohin yöksi osan kamoista ulos ja nehän oli litimärkiä aamulla. Mutta ei muuta ku kamat niskaan ja kävelymarssilla kohti seuraavia rasteja. Onneksi niitä ei ollu enää montaa ja 13 km jälkeen oltiin kassulla. Loppumatka oli kyllä ihan järkyttävä ku piti vetää ahkiota lumettomalla tiellä. Mutta me selvittiin! Oltiin lopulta kolmansia. Seitsemän ryhmää siihen osallistu. Saatiin maaliintulosta palkkioksi yksi kuntoisuuslomapäivä!
Ittensä voittanut olo kyllä! Sitä yllättäen ihmisestä löytyy jotain varastoja että vaikka luulee ettei jaksa, niin kyllä sitä jaksaa. Se on enimmäkseen korvien välissä se jaksaminen.


tj63 yli 100 aamua takana

Vaihtelua

Normaali arjen katkaisi lähiaikoina liikkunut tornari tulevasta ryhmätaitokilpailusta. Nyt se sitte on. Huomenaamulla lähetään hiihtämään vähä pitempi lenkki hirveen varustuksen kera. Tulossa rankka reissu. Ja vielä kilpailu. Voittajaryhmälle luvassa kuntoisuuslomaa. Tänään sitte pakattiin kamat valmiiksi ja huomena lähetään aamusta tuonne sateeseen suksimaan.


Mukava pitkästä aikaa vähä inttimeininkiä ja kunnon rääkkiä päästä maistamaan. Nää ne on mitä intistä jää mieleen.


Katotaan mitä tuleman pitää.

Kympit paukkuu

Pääsiäisloma oli ja meni. Ah sitä varusmies nautti viiden päivän lomasta. Oli nimittäin vielä ylimääränen lomapäivä pääsiäisen perään niin saatiin lomailla oikein kunnolla.
Lomilta eka yö meni vähä huonosti nukkuen, joten seuraavana iltana nukahin melko lahjakkaasti enkä edes ehtiny tänne mitään kirjottaa.
Sain hommattua viikonloppuna pääsykoekirjat, ja niiden lukeminen on ryydittänyt mukavasti vapaahetkiä.
Tänään tuli piitkästä aikaa runtua. Ihan jouduttiin käytävällä muodossa seisomaan ja kuuntelemaan miten sotilaan pitää käyttäytyä. Ihan kuulosti p-kauden meiningiltä.
Kävin salilla tänään #rantakuntoon2015
Kävin kotona illalla, meinasin myöhästyä taas.
Apaattisen kuuloisen päiväkirjamerkintäni voisin lopettaa vmtk:n lehdessä hiljattain julkaistuun Sakari Topeliuksen ikivehreyttä hohtavaan lausahdukseen: "Mitä pimeämpi yö sitä kauniimpi aamu." tj70

 Huomenna lomille, ei mulla muuta.