Päivän pääpointit: Rk7 kääntyviin tauluihin makuulta ammunta, nassekoulutus eli suojeluvarotus ja suojeluhälytys, kaasunaamarin käyttöä lähinnä. Varusvapailla kävin kotona ja otin auton sieltä völjyyn että pääsee käymään vähä vapaammin lomilla. Oli muuten aika erikoista istua auton rattiin kuukauden tauon jälkeen, tuli ihan siviilielämä mieleen :D
Täälä me heitetään raskasta settiä,
tarpeeksi tahdo ei nukkumaan ehtiä
väsyttää, hajottaa välillä nauretaan
totellaan, marssitaan, huomio huudetaan.
Pinkat ja punkat on tuttua duunia
silti ne joudutaan aina vaan uusia.
Siivouspalvelu, tärkeä asia,
tahtoo aina venähtää
ku meitä pitää rangaista
Murkina nautitaan lähes aina pakista
juhlahetki kun kuullaan että mukesta.
Hernekeittotorstai, pannarit naamaan
jälkiruuat hyvät täälä yleensä saadaan.
Toivottavasti on puolen vuoden keissi,
jääkäriaukki ei ole paikka meissin.
Särmänä, härvänä, yritäppä olla,
silleen et mahikset ei mene huomiolla,
jos susta tulee täälä silmätikku,
pojalla silloin ei auta edes itku.
Lähetäänpä siitä että tähän on tultu,
puolet jo p-kaudesta täälä oltu.
Asenne ja kaverit ne paljon ratkasee,
missä vaiheessa sulta pinnan katkasee.
Kinesviikonloppu on aivan syvältä,
huomenna lomille, kuulostaa hyvältä!
torstai 29. tammikuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Ihan romuna
Leiri takana. Jokapaikkaa jonku verran kolottaa, etenki hartioita ja alaselkää. Kokoajan kannettiin rynkkyä, sirpaleliiviä ja tetsaria päällä niinku sodassa konsanaan ja taistelureppu piti olla jokapaikassa myös ainakin mukana. Toisaalta ihan huojentunu ja jopa hyvä fiilis. Oppi arvostamaan tätä ehkä hieman ankeaa tupaa ja kolkkoa punkkaa kasarmilla. Eikä pinkan tekokaan tunnu tuon jälkeen miltään.
Se vartiovuoro meni ihan hyvin ku sai parin kans porista. Eilinen päivä oli sitte koulutusta täynnä. Mieleenpainuvimpana ehkä asemaralli: Teltalta järkyttävää kyytiä ase valmiudessa juostaan poteroihin, jotka kaivettiin lumeen etukäteen kenttälapiolla sillon eka päivänä. Poterossa vähä tulitetaan vihollista ja sitte taas juoksemalla teltalle. Tarkotuksena oppia löytämään oma potero pimeässäki ja pääsemään nopeasti sinne. Hirveää rääkkiä niissä kapeissa käytävissä juosta, matka noin 20-50 metriä suuntaansa. Pittää ottaa siltä kannalta että kunto kasvaa.
Huomas muuten että energiaa kulu kohtuudella. Aina ennen ruokailua oli kauhia nälkä ja vettä ja mehua meni pullotolkulla.
Ruokailu toimi tietenki pakkisysteemillä, mutta aiemmasta poiketen piti juosta sinne omaan poteroon syömään. Tai ainaki omalle teltalle. Ruoka ehti jähtyä siinä välillä ja puolet läikky yli, mut lähti silti nälkä ihan hyvästi ku vähä täydensi omalla tonnikalalla.
Illalla oli ihan siisti semmonen valoshow, jolla havainnollistettiin miten taistelija näkyy maastossa jos ei osaa käyttää hyväkseen maastoa ja välttää valojen käyttöä ja miten valoraketin kans toimitaan hyökätessä ja puolustaessa. Illan kohokohta oli se ku saatiin räkäpäät lippaisiin ja sanottiin et saa tulittaa jos näkyy vihollisalueella liikettä. Ihan paskat housussa ootettiin millon pitää lähteä poteroon kesken unien kauhealla kiireellä. Siinä kuitenki kävi sitte niin että me ku kuultiin räiskintää, niin ootettiin vaan teltassa että vartiomieheltä tulee hälyytys. Sitä ei tullu mutta silti lähettiin kattoon mikä sielä on. Mitään ei näkyny niin jäi sitte paukut ampumatta. Jälkeenpäin ammuttiin ne sitte mettään. saatiin loppuyö nukkua rauhassa vartiovuoroa lukuunottamatta.
Tuommosella leirillä mies punnitaan. Ei mikään patikkaretki vaan ihan oikiaa toimintaa ja tekemistä välillä ihan suorituskyvyn äärirajoilla. Ite jopa välillä nautin itteni rääkkäämisestä, pysyy pakkasessa lämpimänä ja tullee niitä adrenaliiniryöppyjä Tosi iso prosentti porukasta oli kuitenki kipeänä tai "kipeänä" pois vahvuudesta ja aika moni lähti kesken kaiken pois. Syytä en tiedä ja jokaisen oma asia miten palveluksensa hoitaa.
Kasvattava reissu henkisesti ja fyysisesti. Sotaleikit on aina ollu minusta ihan kivoja.
Vähä kiireessä kirjottelen näitä merkintöjä niin antakaahan palautetta, että mitä haluaisitte tietää mortin elämästä ja millaset asiat teitä kiinnostaa, niin koitan parhaani mukaan kertoa niistä omasta näkökulmasta.
Nyt nukkumapuuhiin.. ahhh..
Se vartiovuoro meni ihan hyvin ku sai parin kans porista. Eilinen päivä oli sitte koulutusta täynnä. Mieleenpainuvimpana ehkä asemaralli: Teltalta järkyttävää kyytiä ase valmiudessa juostaan poteroihin, jotka kaivettiin lumeen etukäteen kenttälapiolla sillon eka päivänä. Poterossa vähä tulitetaan vihollista ja sitte taas juoksemalla teltalle. Tarkotuksena oppia löytämään oma potero pimeässäki ja pääsemään nopeasti sinne. Hirveää rääkkiä niissä kapeissa käytävissä juosta, matka noin 20-50 metriä suuntaansa. Pittää ottaa siltä kannalta että kunto kasvaa.
Huomas muuten että energiaa kulu kohtuudella. Aina ennen ruokailua oli kauhia nälkä ja vettä ja mehua meni pullotolkulla.
Ruokailu toimi tietenki pakkisysteemillä, mutta aiemmasta poiketen piti juosta sinne omaan poteroon syömään. Tai ainaki omalle teltalle. Ruoka ehti jähtyä siinä välillä ja puolet läikky yli, mut lähti silti nälkä ihan hyvästi ku vähä täydensi omalla tonnikalalla.
Illalla oli ihan siisti semmonen valoshow, jolla havainnollistettiin miten taistelija näkyy maastossa jos ei osaa käyttää hyväkseen maastoa ja välttää valojen käyttöä ja miten valoraketin kans toimitaan hyökätessä ja puolustaessa. Illan kohokohta oli se ku saatiin räkäpäät lippaisiin ja sanottiin et saa tulittaa jos näkyy vihollisalueella liikettä. Ihan paskat housussa ootettiin millon pitää lähteä poteroon kesken unien kauhealla kiireellä. Siinä kuitenki kävi sitte niin että me ku kuultiin räiskintää, niin ootettiin vaan teltassa että vartiomieheltä tulee hälyytys. Sitä ei tullu mutta silti lähettiin kattoon mikä sielä on. Mitään ei näkyny niin jäi sitte paukut ampumatta. Jälkeenpäin ammuttiin ne sitte mettään. saatiin loppuyö nukkua rauhassa vartiovuoroa lukuunottamatta.
Tuommosella leirillä mies punnitaan. Ei mikään patikkaretki vaan ihan oikiaa toimintaa ja tekemistä välillä ihan suorituskyvyn äärirajoilla. Ite jopa välillä nautin itteni rääkkäämisestä, pysyy pakkasessa lämpimänä ja tullee niitä adrenaliiniryöppyjä Tosi iso prosentti porukasta oli kuitenki kipeänä tai "kipeänä" pois vahvuudesta ja aika moni lähti kesken kaiken pois. Syytä en tiedä ja jokaisen oma asia miten palveluksensa hoitaa.
Kasvattava reissu henkisesti ja fyysisesti. Sotaleikit on aina ollu minusta ihan kivoja.
Vähä kiireessä kirjottelen näitä merkintöjä niin antakaahan palautetta, että mitä haluaisitte tietää mortin elämästä ja millaset asiat teitä kiinnostaa, niin koitan parhaani mukaan kertoa niistä omasta näkökulmasta.
Nyt nukkumapuuhiin.. ahhh..
maanantai 26. tammikuuta 2015
Leirielämää
Meni tuo eilinen niin fiiliksissä ku pääsi iltalomille ja kotia saunomaan ettei muistanu merkintää tehä tännekkään.
No se rentoutuminen oli ihan hyvässä paikassa ku tänäaamuna vastapainoksi lähettiin eka leirille eli taisteluharjotus ykköselle. Sanovat myös morttileiriksi. Pikku pyrähdys suksilla ja leiripaikalle poteroita kaivamaan. Kaikki vaatteet ihan läpimärkänä saatiin lopulta poterot ja yhdyskäytävät kaivettua ja telttaki pystyyn. Olosuhteet ei ole kovin kivat ja väsymys painaa. Vielä kahen tunnin lähivartio keskiyön jälkeen sitte voi olla ehkä mahollisuus nukkua aamukuuteen asti. Tosin tää alusta on niin möykkynen ettei mitään jakoja että löytäis mukavan asennon. Hyvä tekemisen meininki on kuitenki päällä niin eiköhän sitä sinne keskiviikkoiltaan asti pärjäile.
Täälä korvessa yhteys on parempi ku kasarmilla niin hyvä kirjotella posteja näin illalla.
Nähtäväksi jää mitä huomenna. Adios siihen asti!
No se rentoutuminen oli ihan hyvässä paikassa ku tänäaamuna vastapainoksi lähettiin eka leirille eli taisteluharjotus ykköselle. Sanovat myös morttileiriksi. Pikku pyrähdys suksilla ja leiripaikalle poteroita kaivamaan. Kaikki vaatteet ihan läpimärkänä saatiin lopulta poterot ja yhdyskäytävät kaivettua ja telttaki pystyyn. Olosuhteet ei ole kovin kivat ja väsymys painaa. Vielä kahen tunnin lähivartio keskiyön jälkeen sitte voi olla ehkä mahollisuus nukkua aamukuuteen asti. Tosin tää alusta on niin möykkynen ettei mitään jakoja että löytäis mukavan asennon. Hyvä tekemisen meininki on kuitenki päällä niin eiköhän sitä sinne keskiviikkoiltaan asti pärjäile.
Täälä korvessa yhteys on parempi ku kasarmilla niin hyvä kirjotella posteja näin illalla.
Nähtäväksi jää mitä huomenna. Adios siihen asti!
lauantai 24. tammikuuta 2015
Valvomisia
Pitkästä aikaa mahdollisuus räplätä puhelinta niin pitkään että ehtii päiväkirjaa kirjottaa. Tämä johtuu siitä, että me oltiin perjantain ja lauantain välinen yö metsässä yöpymässä ensimmäistä kertaa ja lauantaipäivänä palvelusta kesti puoli yhdeksään asti. Muutenhan siinä olis hyvin ehtiny, mutta mulle napsahti kohdalle apupäivystäjän homma, jollonka pitää ulkovaatteet päällä tehä erilaisia avustusjuttuja varsinaiselle päivystäjälle, kuten viedä asetelineiden avaimia toiseenpäähän kasarmialuetta, ja ottaa vastaan eri paikkoihin ilmottautuvia alokkaita (tosin vältin ton homman ku oltiin niin pitkään ampumaradalla).
Itse se apupäivystäjän päätehtävä on nyt menossa, kello on 04.20 ku tätä kirjotan, istun päivystäjän pöydän takana pimeän käytävän varressa ja kuuntelen ilmastointikoneen hurinaa. Kaikki palveluskaverit nukkuu onnellisia 9 tunnin yöuniaan tuola käytävän ovien takana, on sunnuntaiaamu, joten patterissa on herätys vasta 8.00. Minä heräsin 03.30 toisen apupässin vuoron loppuessa. Mun täytyy herättää ryhmänjohtajat vartti ennen varsinaista herätystä ja huolehtia että yks tupa menee pihalle tekemään lumityöt jos sielä on tullu lunta. Lepponen homma mutta tympeä ku jää unet niin vähälle. Ens viikko on nimittäin fyysisesti erittäin kova, ainaki viikko-ohjelmassa niin luki. Tämä viikko on ollut kova ja välillä tuntuu että vois sitä oikeasti nukkua hieman enemmän.
Minäpä kerron vähä siitä yöpymisreenistä. Mentiin tuohon aika lähelle ampumaradan valojen tuntumaan ja lyötiin sielä erinäisten sähellysten saattelemana puolijoukkueteltat pystyyn. Pakkasta oli ihan kivasti, mutta onneksi kamiina lämmitti kun se saatiin tulille. Moni ei nukkunu ollenkaan tai nukku taisteluvaristeet päällä huonosti, vartiovuorot nimittäin sotkee tollasta yötä jonku verran. Vartiossa pitää köpötellä hiljaa teltan edessä taistelukamat päällä ja rynkky valmiudessa ja jos joku tulee teltalle pitää kysyä tunnussana ja jos se ei mene oikein niin käskeä se maahan ja hakea apujoukkoja paikalle. Pikkupojan unelmahommaa, mutta kyllähän se oli tylsää. Vaihtelua toi ainoastaan kymmenen minuutin välein kamiinan tarkastus ja puiden lisäys. Itellä oli aika alkuyöstä vuoro niin pääsin makuupussiin koisimaan jo puoli yheltä.
Viieltä sitte herätys ja kauhialla vauhilla kamat kasaan ja liisteripuuroa pakista naamariin. Siitä sitte kassulle ja alko uus päivä, joka vietettiin ampumaradalla. Seisten ammunta oli uus kokemus ja osuhan ne kudit ihan hyvin tauluun. Siinä saa ampua 50 metristä toisin ku makuulta ja polvelta, joissa ammutaan 150 metristä.
Kokonaisuudessaan fiilis tällä hetkellä on melko neutraali. Väsyttää ja päässä vähä jomottaa, lihakset tuntee tehneensä töitä, niskassa tuntuu että on kantanut taisteluvarustusta päällä jonku verran, jospa siihenki tottuis. Näköjään ihminen tottuu melkein kaikkeen. Suosittelen kyllä kaikille jotka on lähössä inttiin lähivuosina että kohottakaa kuntoa, jos ette ole urheilijoita valmiiksi. Täälä on niin paljo etua hyvästä kunnosta. Kaikki tuntuu helpommalta. Ite olen semmonen keskiverto oman ikäiseni ja joskus marssiessa tai harjotellessa hommat tuntuu siltä että tekee oman maksimisuorituksen ja silti just ja just pysyy mukana, niin miten tuskaa se on niille jotka ei meinaa pysyä oikeasti mukana ja miten helppoa se on niille joilla on kunto keskivertoa parempi.
Semmosta näin päivystysvuorossa tuli mieleen. Tähän loppuun sopii tahdintoisto: Ei oo kiire ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! Lomatj4
Itse se apupäivystäjän päätehtävä on nyt menossa, kello on 04.20 ku tätä kirjotan, istun päivystäjän pöydän takana pimeän käytävän varressa ja kuuntelen ilmastointikoneen hurinaa. Kaikki palveluskaverit nukkuu onnellisia 9 tunnin yöuniaan tuola käytävän ovien takana, on sunnuntaiaamu, joten patterissa on herätys vasta 8.00. Minä heräsin 03.30 toisen apupässin vuoron loppuessa. Mun täytyy herättää ryhmänjohtajat vartti ennen varsinaista herätystä ja huolehtia että yks tupa menee pihalle tekemään lumityöt jos sielä on tullu lunta. Lepponen homma mutta tympeä ku jää unet niin vähälle. Ens viikko on nimittäin fyysisesti erittäin kova, ainaki viikko-ohjelmassa niin luki. Tämä viikko on ollut kova ja välillä tuntuu että vois sitä oikeasti nukkua hieman enemmän.
Minäpä kerron vähä siitä yöpymisreenistä. Mentiin tuohon aika lähelle ampumaradan valojen tuntumaan ja lyötiin sielä erinäisten sähellysten saattelemana puolijoukkueteltat pystyyn. Pakkasta oli ihan kivasti, mutta onneksi kamiina lämmitti kun se saatiin tulille. Moni ei nukkunu ollenkaan tai nukku taisteluvaristeet päällä huonosti, vartiovuorot nimittäin sotkee tollasta yötä jonku verran. Vartiossa pitää köpötellä hiljaa teltan edessä taistelukamat päällä ja rynkky valmiudessa ja jos joku tulee teltalle pitää kysyä tunnussana ja jos se ei mene oikein niin käskeä se maahan ja hakea apujoukkoja paikalle. Pikkupojan unelmahommaa, mutta kyllähän se oli tylsää. Vaihtelua toi ainoastaan kymmenen minuutin välein kamiinan tarkastus ja puiden lisäys. Itellä oli aika alkuyöstä vuoro niin pääsin makuupussiin koisimaan jo puoli yheltä.
Viieltä sitte herätys ja kauhialla vauhilla kamat kasaan ja liisteripuuroa pakista naamariin. Siitä sitte kassulle ja alko uus päivä, joka vietettiin ampumaradalla. Seisten ammunta oli uus kokemus ja osuhan ne kudit ihan hyvin tauluun. Siinä saa ampua 50 metristä toisin ku makuulta ja polvelta, joissa ammutaan 150 metristä.
Kokonaisuudessaan fiilis tällä hetkellä on melko neutraali. Väsyttää ja päässä vähä jomottaa, lihakset tuntee tehneensä töitä, niskassa tuntuu että on kantanut taisteluvarustusta päällä jonku verran, jospa siihenki tottuis. Näköjään ihminen tottuu melkein kaikkeen. Suosittelen kyllä kaikille jotka on lähössä inttiin lähivuosina että kohottakaa kuntoa, jos ette ole urheilijoita valmiiksi. Täälä on niin paljo etua hyvästä kunnosta. Kaikki tuntuu helpommalta. Ite olen semmonen keskiverto oman ikäiseni ja joskus marssiessa tai harjotellessa hommat tuntuu siltä että tekee oman maksimisuorituksen ja silti just ja just pysyy mukana, niin miten tuskaa se on niille jotka ei meinaa pysyä oikeasti mukana ja miten helppoa se on niille joilla on kunto keskivertoa parempi.
Semmosta näin päivystysvuorossa tuli mieleen. Tähän loppuun sopii tahdintoisto: Ei oo kiire ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! Lomatj4
torstai 22. tammikuuta 2015
17. päivä
Onneksi on hyvät tupakaverit, mukavat ryhmänjohtajat ja asiansa osaavat kouluttajat. Ne tekee hommansa ihan hyvin, mutta homma joka niiden pitää tehdä saa minut hajoamaan tähän hommaan. En jaksa liiotella tai vähätellä mitään tunteita. Tällä hetkellä tympäsee rankasti. En ollu tarpeeks tarkkaan lukenu viikko-ohjelmaa, (joka kyllä muuttuu harva se päivä ja on muutenki tosi sekava) ja oottelin että pääsen kotia iltavapailla saunomaan ja vähä relaamaan tästä ympäristöstä, mutta ei. Just ku vapaa-aika häämötti niin 45 minuuttia siivouspalvelua ja sen jälkeen harmaata aikaa puoli tuntia ja sitte jääkäritoimikunnan info. Siihen meni ne vapaa-ajat ja iltalomat. On tässä nyt toki muutama tunti vapaata mutta suunnitelmat kusi silti.
Opeteltiin tänään taisteluensiapua lääkintämiesten johdolla, ampuma-asennot polvelta ja seisten ja ilta sitte siivottiin. Ne ensiapuhommat oli mielenkiintosia juu, mutta kurja se näkökulma siinä että piti kokoajan miettiä että jos tollanen tilanne tulee taistelukentällä. Joutuu katkenneen raajan verenvuodon tyrehdyttää, tai tarkastaa ja jättää haavottunu kaveri evakuoitavaksi keskelle taistelukenttää. Ei oo lämärin homma helppoa taistelussa, nähä vaan tuskaa, tuskaa ja tuskaa.
Tää aamu oli helppo ku sain unen eilen melkein heti kymmeneltä, vois taas yrittää samaa! Palataan.
Opeteltiin tänään taisteluensiapua lääkintämiesten johdolla, ampuma-asennot polvelta ja seisten ja ilta sitte siivottiin. Ne ensiapuhommat oli mielenkiintosia juu, mutta kurja se näkökulma siinä että piti kokoajan miettiä että jos tollanen tilanne tulee taistelukentällä. Joutuu katkenneen raajan verenvuodon tyrehdyttää, tai tarkastaa ja jättää haavottunu kaveri evakuoitavaksi keskelle taistelukenttää. Ei oo lämärin homma helppoa taistelussa, nähä vaan tuskaa, tuskaa ja tuskaa.
Tää aamu oli helppo ku sain unen eilen melkein heti kymmeneltä, vois taas yrittää samaa! Palataan.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Hyökkäykseen!
Pahin aamu sitte eka aamun. En meinannu päästä millään hereille ja päässä jyskytti. Buranaa ja vettä naamaan niin vähitellen aamu rupes valkenemaan. Aamu ei kyllä muuten ollu kovin virkistävä ku yks oppitunti ja toinen p-koe putkeen joitten aikana oli työläs pysyä hereillä. 500 päätöntä kysymystä joilla testattiin johtajakoulutussoveltuvuutta. Tuli väriteltyä niitä laatikoita lomake täyteen. Tää oli se pällitesti.
Ruuan jälkeen taistelukamat niskaan ja opettelemaan erilaisia hauskoja leikkejä. Opeteltiin muunmuassa ryömimään, konttaamaan, ja kaiken huipuksi kävelemään ja juoksemaan. Kaikkea tätä rynnäkkökiväärin kans. Rankkaa ja tympeää mutta sai hien ainaki pintaan. Ja leikittiin ihan oikeasti sotaaki, eka kertaa intissä. Toiset oli asemissa ja toiset hyökkäs. Sit jos teki hommat huonosti tai nosti päätä väärässä paikassa niin kuoli. Hauskaa.
Tänään jostaki syystä hajos pää tuohon kulkemiseen täällä. Siis siihen että syömään mennään aina muodossa, kolmirivissä, joka muuttuu jonoksi käännös oikeaan päin jälkeen. Sitte mennään makujen maailmaan suuntamiehen ohjauksella tahdissa mars. Koitappa miettiä sama normaali elämään. Ja kaikkeen on aikamääreet: Valmistautukaa ruokailuun lähtöön, tähän aikaa viisi minuuttia, varustus m05 täydellisenä, nahkavarsikengät, karvalakki, palvelushanskat, toimikaa! Ja jos homma ei toimi niin tehdään uudestaan niin kauan että toimii.
Armeijassa ei kuitenkaan oikeestaan koskaan pääse tulemaan sitä siviilistä tympeän tuttua tunnetta että en taaskaan oo saanu oikein mitään aikaan. Jos ei muuta itelle hyödyllistä niin ainaki kunto kasvaa.
Nyt pinkkahommiin!#sotavaki
Ruuan jälkeen taistelukamat niskaan ja opettelemaan erilaisia hauskoja leikkejä. Opeteltiin muunmuassa ryömimään, konttaamaan, ja kaiken huipuksi kävelemään ja juoksemaan. Kaikkea tätä rynnäkkökiväärin kans. Rankkaa ja tympeää mutta sai hien ainaki pintaan. Ja leikittiin ihan oikeasti sotaaki, eka kertaa intissä. Toiset oli asemissa ja toiset hyökkäs. Sit jos teki hommat huonosti tai nosti päätä väärässä paikassa niin kuoli. Hauskaa.
Tänään jostaki syystä hajos pää tuohon kulkemiseen täällä. Siis siihen että syömään mennään aina muodossa, kolmirivissä, joka muuttuu jonoksi käännös oikeaan päin jälkeen. Sitte mennään makujen maailmaan suuntamiehen ohjauksella tahdissa mars. Koitappa miettiä sama normaali elämään. Ja kaikkeen on aikamääreet: Valmistautukaa ruokailuun lähtöön, tähän aikaa viisi minuuttia, varustus m05 täydellisenä, nahkavarsikengät, karvalakki, palvelushanskat, toimikaa! Ja jos homma ei toimi niin tehdään uudestaan niin kauan että toimii.
Armeijassa ei kuitenkaan oikeestaan koskaan pääse tulemaan sitä siviilistä tympeän tuttua tunnetta että en taaskaan oo saanu oikein mitään aikaan. Jos ei muuta itelle hyödyllistä niin ainaki kunto kasvaa.
Nyt pinkkahommiin!#sotavaki
tiistai 20. tammikuuta 2015
Suomen suurin kuntokoulu
Ei vielä kertaakaan ole menny aamu niin hitaasti ku tänään. Lounaalla tuntu että ois jo iltapäivä pitkällä. Meillä oli aamusta asekäsittelysulkeiset, rättisulkeiset, kapteenin kaappitarkastus ja siinä lomassa päällikön haastattelut, jotka ite kullaki jännitti enempi tai vähempi, ratkaseehan se aika paljo mihin hommiin joutuu ja miten pitkä palvelusaika.
Rättisulkeiset, huhhuh, voisin niistä vähä kertoa. Siis kapteeni valvoo ja alikersantit käskee laittaa tietyssä ajassa tietyn varustuksen päälle, vaikka täys taisteluvarustus, sitte mennään pihalle riviin ja ilmotetaan uus varustus, esim. Iltavarustus ja pitää mennä punkkaan asti iltavarustus päällä. Eli repiä kovalla työllä tehty punkka auki ja tehä se sitte uudestaan. Sitte taas uutta varustusta päälle. Järjetöntä. Sanoivat että se on rangaistus siitä että ollaan oltu aamulla hitaita laittamaan varustus kuntoon. Täälä ollaan aika tarkkoja normaali elämään verrattuna. Rättisulkeisissa nuita varusteita vaihetaan yleensä niin kauan että ne menee oikein annetussa ajassa.
Tänään oli myös tosi rankka kuntopiiri Ja sen jälkeen neljä tuntia ammuntoja. Ammunta sinänsä ei oo rankkaa mutta tuo pakkanen ja ampumaradan purku sai kropan lujille ku se ois halunnu vähä edes vapaa-aikaa, yheksältä päästiin tupaan ja eihän siinä ehtiny ku iltapalan syödä ja kamat vaihtaa niin alko iltahuuto. No huomenna toivottavasti on sitte vapaata edes jonku verran.
Nyt pitää nukkua rankasti kun huomena on tiedossa neljä tuntia tetsausta ja muuta mukavaa.
Kuorsaus kuuluu jo viereisistä punkista...
Rättisulkeiset, huhhuh, voisin niistä vähä kertoa. Siis kapteeni valvoo ja alikersantit käskee laittaa tietyssä ajassa tietyn varustuksen päälle, vaikka täys taisteluvarustus, sitte mennään pihalle riviin ja ilmotetaan uus varustus, esim. Iltavarustus ja pitää mennä punkkaan asti iltavarustus päällä. Eli repiä kovalla työllä tehty punkka auki ja tehä se sitte uudestaan. Sitte taas uutta varustusta päälle. Järjetöntä. Sanoivat että se on rangaistus siitä että ollaan oltu aamulla hitaita laittamaan varustus kuntoon. Täälä ollaan aika tarkkoja normaali elämään verrattuna. Rättisulkeisissa nuita varusteita vaihetaan yleensä niin kauan että ne menee oikein annetussa ajassa.
Tänään oli myös tosi rankka kuntopiiri Ja sen jälkeen neljä tuntia ammuntoja. Ammunta sinänsä ei oo rankkaa mutta tuo pakkanen ja ampumaradan purku sai kropan lujille ku se ois halunnu vähä edes vapaa-aikaa, yheksältä päästiin tupaan ja eihän siinä ehtiny ku iltapalan syödä ja kamat vaihtaa niin alko iltahuuto. No huomenna toivottavasti on sitte vapaata edes jonku verran.
Nyt pitää nukkua rankasti kun huomena on tiedossa neljä tuntia tetsausta ja muuta mukavaa.
Kuorsaus kuuluu jo viereisistä punkista...
maanantai 19. tammikuuta 2015
Koulunpenkkihommia
Oppituntia oppitunnin perään koko päivä. Yleistä kansalaiskasvatusta. Melko tylsiä luentoja kaikesta palvelukseen liittyvistä asioista kuten ensiavusta, sosiaaliturvasta, liikenneturvasta, koulutusmahdollisuuksista yms.
Pihalla kipakka pakkanen ja päivä rupeaa pitenemään kivasti. Aurinkoki näyttäyty tänään yllättävän komeasti.
Lomilta paluu oli yllättävän pehmeä. Mukava kavereiden kans jakaa kuulumisia ja päivitellä tänne joutumista ja viikonlopun lyhyyttä. Vertaistuki ei oo turhaa. Muutenki tupakaverit ja samassa jaoksessa olevat jätkät on tärkeitä. Mukavia ukkoja joitten kans ku on pakko tulla toimeen niin lopulta tulee oikeastaan tosi hyvin toimeen. Ja erilaisuus on Täälä tosissaanki rikkautta. Tyyppejä löytyy joka lähtöön. Jokaselle on oma paikkansa tässä sirkuksessa.
Vlk eli varusmiesliikuntakerhotoiminta pyörähti tänään mun osalta käyntiin. Käytiin hiihtämässä lenkki ja saatiin passiin leima. 12 leimaa tietää kuntsaria eli kölliä eli kuntoisuuslomapäivää.
Kasa aamuja valmiina pinkkapunkkatarkastustanne varten! Hyvää yötä!
Pihalla kipakka pakkanen ja päivä rupeaa pitenemään kivasti. Aurinkoki näyttäyty tänään yllättävän komeasti.
Lomilta paluu oli yllättävän pehmeä. Mukava kavereiden kans jakaa kuulumisia ja päivitellä tänne joutumista ja viikonlopun lyhyyttä. Vertaistuki ei oo turhaa. Muutenki tupakaverit ja samassa jaoksessa olevat jätkät on tärkeitä. Mukavia ukkoja joitten kans ku on pakko tulla toimeen niin lopulta tulee oikeastaan tosi hyvin toimeen. Ja erilaisuus on Täälä tosissaanki rikkautta. Tyyppejä löytyy joka lähtöön. Jokaselle on oma paikkansa tässä sirkuksessa.
Vlk eli varusmiesliikuntakerhotoiminta pyörähti tänään mun osalta käyntiin. Käytiin hiihtämässä lenkki ja saatiin passiin leima. 12 leimaa tietää kuntsaria eli kölliä eli kuntoisuuslomapäivää.
Kasa aamuja valmiina pinkkapunkkatarkastustanne varten! Hyvää yötä!
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Lomilla
Eka viikonloppuvapaa wuhuu! Kyllähän se teki kutaa päästä vapauteen hetkeksi. Lomabussi ajo suoraan Ouluun ilman turhia pysähyksiä. Äkkiä kämpille ja kurkkusalaatit pois päältä. Illan huipennukseksi vielä hieman kahdenkeskistä aikaa Sussun kans hyvän iltapalan merkeissä.
Hauska purkaa vähän inttijuttuja kavereiden kans jotka on myös intissä tai just päässy pois, ymmärtää nykyään paremmin sen miksi inttipojat puhuu vain inttijuttuja :D Se on tällä hetkellä aikalailla keskeisin elämänsisältö.
Yks parhaita asioita lomassa on se että saa oikeasti nukkua. Meni puolille päivin ihan syvässä unessa. Mitä nyt kuuden aikaan kerran kävin hereillä, katoin kelloa ja tuuletin että jesss, saa jatkaa unia.
Tuntuu vähän erilaiselta kulkea täälä siviilien keskellä lomille tullessa ja lähteissä sotaväen vaatteet päällä. Katseet kääntyy ja ihmisten kans jutteleminen on vähä erilaista, vaatetus määrittää niin vahvasti kontekstin. Kämpän pihalla normaalisti tervehin yhtä pappaa niin erilailla se rupesi juttelemaan mitä sillon ku oon aikasemmin sitä tervehtiny siviilit päällä. Selvis muunmuassa että sen pojan poika on myös intissä ja että hän näkee nykyään harvemmin sotilaita liikenteessä.
Kyllähän tässä tekemistä on viikonloppuna, laskuja tullu iso kasa, jotain hankintoja pitää tehä esimerkiksi otsalamppu ja varavirtalähde on intissä käteviä. Valtio maksaa vuokran melkein kokonaan, se pitää vaan siirtää vuokranantajan tilille ja muutenki laskuja on hieman vähempi ku siviiliaikana. Annoin auton vanhempien käyttöön ja ne maksaa kustannukset, valtio kustantaa kulkemisen julkisilla niin hyvin, että se kannataa kyllä hyödyntää.
Äkkiä vaan tuo viikonloppu menee ja kuudelta sunnuntaina lähtee bussi takaisin kohti Rovaniemen kasarmia. Kyllä se hieman virkisti, jaksaa taas kaks viikko runnoa eteenpäin.
Katotaanpa mitä ensviikko, ohjelman mukaan rankka viikko, tuo tullessaan!
Hauska purkaa vähän inttijuttuja kavereiden kans jotka on myös intissä tai just päässy pois, ymmärtää nykyään paremmin sen miksi inttipojat puhuu vain inttijuttuja :D Se on tällä hetkellä aikalailla keskeisin elämänsisältö.
Yks parhaita asioita lomassa on se että saa oikeasti nukkua. Meni puolille päivin ihan syvässä unessa. Mitä nyt kuuden aikaan kerran kävin hereillä, katoin kelloa ja tuuletin että jesss, saa jatkaa unia.
Tuntuu vähän erilaiselta kulkea täälä siviilien keskellä lomille tullessa ja lähteissä sotaväen vaatteet päällä. Katseet kääntyy ja ihmisten kans jutteleminen on vähä erilaista, vaatetus määrittää niin vahvasti kontekstin. Kämpän pihalla normaalisti tervehin yhtä pappaa niin erilailla se rupesi juttelemaan mitä sillon ku oon aikasemmin sitä tervehtiny siviilit päällä. Selvis muunmuassa että sen pojan poika on myös intissä ja että hän näkee nykyään harvemmin sotilaita liikenteessä.
Kyllähän tässä tekemistä on viikonloppuna, laskuja tullu iso kasa, jotain hankintoja pitää tehä esimerkiksi otsalamppu ja varavirtalähde on intissä käteviä. Valtio maksaa vuokran melkein kokonaan, se pitää vaan siirtää vuokranantajan tilille ja muutenki laskuja on hieman vähempi ku siviiliaikana. Annoin auton vanhempien käyttöön ja ne maksaa kustannukset, valtio kustantaa kulkemisen julkisilla niin hyvin, että se kannataa kyllä hyödyntää.
Äkkiä vaan tuo viikonloppu menee ja kuudelta sunnuntaina lähtee bussi takaisin kohti Rovaniemen kasarmia. Kyllä se hieman virkisti, jaksaa taas kaks viikko runnoa eteenpäin.
Katotaanpa mitä ensviikko, ohjelman mukaan rankka viikko, tuo tullessaan!
torstai 15. tammikuuta 2015
lomalomalomaloma
Ensimmäiset kovapanosammunnat takana. Yllättävän hyvin meni näin alottelijaksi. Ylikersanttiki kehu että hyvin meni. Ammuttiin makuulta 150m päässä olevaan tauluun kymmenen kutia. Kaikki osu tauluun ja viimisellä kierroksella tuli 88 pistettä. Sata on paras luonnollisesti.
Oli ihan mielenkiintonen aamu, vaikka vähä paleli huonon varustautumusen takia. Täälä muuten oppii pukeutumaan oikein. Ohjeet on yleensä aika tarkat mitä laitetaan päälle ja jos joskus on liian vähä kampetta niin ainaki tietää ens kerralla varautua. Oppii myös sen että liikaakaan vaatetta ei kannata laittaa, tullee helposti kuuma.
Tänään kuitattiin myös sukset. En tiiä että mistä johtuen yleisesti valitetaan että intin sukset on huonoja. Mulle ainaki sattu ihan sikahyvät sukset. Vuojelta 81 mutta huippukunnossa. Kaikki säädöt toimii ja liustaa hyvin ja pitää ylämäessä.
Alkamassa on viiminen yö ennen ensimmäisiä lomia. Huomena juostaan Cooperin testi. Hyvä lähteä kämpille sen jälkeen. Tuntuu ainaki vapaus ihanalta. Kyllähän sitä viikonloppuna nukutaan. Ja näkee muitakin ihmisiä, muutakin elämää. Täälä mulla on vain tämä. Kurkkusalaattia, sinivalkoruutua, valvottua vapaa-aikaa rajotetusti, tarkka aikataulu ja aina kiire odottamaan. On ihan mukava kuulla mitä kavereille ja läheisille kuuluu kuulla vähä muutaki ku tänne liittyviä juttuja ja ennenkaikkea nähä niitä!
Oli ihan mielenkiintonen aamu, vaikka vähä paleli huonon varustautumusen takia. Täälä muuten oppii pukeutumaan oikein. Ohjeet on yleensä aika tarkat mitä laitetaan päälle ja jos joskus on liian vähä kampetta niin ainaki tietää ens kerralla varautua. Oppii myös sen että liikaakaan vaatetta ei kannata laittaa, tullee helposti kuuma.
Tänään kuitattiin myös sukset. En tiiä että mistä johtuen yleisesti valitetaan että intin sukset on huonoja. Mulle ainaki sattu ihan sikahyvät sukset. Vuojelta 81 mutta huippukunnossa. Kaikki säädöt toimii ja liustaa hyvin ja pitää ylämäessä.
Alkamassa on viiminen yö ennen ensimmäisiä lomia. Huomena juostaan Cooperin testi. Hyvä lähteä kämpille sen jälkeen. Tuntuu ainaki vapaus ihanalta. Kyllähän sitä viikonloppuna nukutaan. Ja näkee muitakin ihmisiä, muutakin elämää. Täälä mulla on vain tämä. Kurkkusalaattia, sinivalkoruutua, valvottua vapaa-aikaa rajotetusti, tarkka aikataulu ja aina kiire odottamaan. On ihan mukava kuulla mitä kavereille ja läheisille kuuluu kuulla vähä muutaki ku tänne liittyviä juttuja ja ennenkaikkea nähä niitä!
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Ulkoilua
Nuo aamuherätykset ei yhtään parane. Tänä aamuna oli yllättäen paloharjotus. Suoraan punkasta klo 5.00 ylös ja pihalle värjöttelemään. Aamulla oli myös mielenkiintonen oppitunti siitä mitä maan puolustaminen oikeestaan on. Suurista tunteista on kyse ku mietitään onko miehellä taistelutahtoa. Koti, uskonto ja isänmaa. Pistää miehen miettimään.
Uus kokemus oli tänään kenttäruokailu. Pakista puun juurella viien metrin päässä kaverista vedettiin mautonta ja kylmää seilaatikkoa täydessä rynnäkkövarustuksessa korkessa polviasennossa. Hyvvää ja hauskaa.
Iltapäivästä marssittiin sitte ensimmäinen marssi. Totuttautumismarssi. Se meni lopulta vähä tupien väliseksi kilpailuksi, mutta tulipahan kunnolla hiki. Huomena hiihetään kai samaan tyyliin. Tämä viikko on viikko-ohjelman mukaan melko raskas. Oikeasti raskasta viikkoa odotellessa! Onneks lihashuolto ja muonitus on kuitenki kohillaan. Ja nukkuakki saa. Ainaki jonku verran.
Mukava huomata, että täälä käy ihmiset lukemassa mun armypäiväkirjaa. Vastauksena yhteen kysymykseen sulkeiset on sellanen oppitunti pihalla jossa harjotellaan suurempana joukkona liikkumista käskyjen mukaan. Siinä on tarkotus kasvattaa meidän kuntoa, opettaa tottelemaan vaistonvaraisesti käskyjä ja oppia liikkumaan suurina joukkoina helposti esim. paraateissa. Sulkeisia on erilaisia. Aseen kanssa ja ilman. En edes kaikkia tiedä vielä.
Kiitos palautteesta mitä on tullu! Kertokaa toki lisää omia kokemuksia intistä, inttileskeydestä, yms. Ja sitte mitä teillä kiinnostais tietää!
Patterissa hiljaisuus. Ovet kiinni, valot kiinni, päät kiinni.
Uus kokemus oli tänään kenttäruokailu. Pakista puun juurella viien metrin päässä kaverista vedettiin mautonta ja kylmää seilaatikkoa täydessä rynnäkkövarustuksessa korkessa polviasennossa. Hyvvää ja hauskaa.
Iltapäivästä marssittiin sitte ensimmäinen marssi. Totuttautumismarssi. Se meni lopulta vähä tupien väliseksi kilpailuksi, mutta tulipahan kunnolla hiki. Huomena hiihetään kai samaan tyyliin. Tämä viikko on viikko-ohjelman mukaan melko raskas. Oikeasti raskasta viikkoa odotellessa! Onneks lihashuolto ja muonitus on kuitenki kohillaan. Ja nukkuakki saa. Ainaki jonku verran.
Mukava huomata, että täälä käy ihmiset lukemassa mun armypäiväkirjaa. Vastauksena yhteen kysymykseen sulkeiset on sellanen oppitunti pihalla jossa harjotellaan suurempana joukkona liikkumista käskyjen mukaan. Siinä on tarkotus kasvattaa meidän kuntoa, opettaa tottelemaan vaistonvaraisesti käskyjä ja oppia liikkumaan suurina joukkoina helposti esim. paraateissa. Sulkeisia on erilaisia. Aseen kanssa ja ilman. En edes kaikkia tiedä vielä.
Kiitos palautteesta mitä on tullu! Kertokaa toki lisää omia kokemuksia intistä, inttileskeydestä, yms. Ja sitte mitä teillä kiinnostais tietää!
Patterissa hiljaisuus. Ovet kiinni, valot kiinni, päät kiinni.
tiistai 13. tammikuuta 2015
8. aamu
Uintitesti, masikyytiä, räkäpääneitsyys, varusvaihto ja aseen puhistus. Päivän aiheita.
Todistin uimataitoni aamulla uimalla 200 m josta 50 selkää. Herättiin jo puol kuus ja kauhialla kiireellä lähettiin liikenteeseen, mutta sitte jouduttiinki tunti oottelemaan. Tämönen on aika tavallista täälä armeijassa. Eka kauhea kiire ja sitte yhtäkkiä ootetaanki kyllästymiseen asti. Mentiin uimahallille Masin, eli maastosisun kyydissä. Pimeä koppi auton lavalla ja joka jätkälle oma istuin. Semmonen vähä niinku huvipuistolaitteen tyylinen sisältä. Pelkällä pressulla katettu koppi on kylmä tähän aikaan vuodesta. No, kokemus sekin.
Päivällä sitte ammuttiin eka kertaa morsiamella, paukkupanoksia, eli räkäpäitä käyttäen. Tuo ampuminen tulee varmasti tutuksi tässä p-kauden aikana ja kerron vasta sen jälkeen onko se hauskaa. Puolen vuoden palvelus jakautuu siis kolmeen kauteen P-, E- ja J-kaudet. P-kausi on tämä ensimmäinen eli peruskoulutuskausi, joka on kaikilla suomen varusmiehillä lähestulkoon samanlainen ja sen jälkeen lähetään sitten erikoistumaan johonki oma puolustushaaran hommiin.
Tänään myös sai eka kertaa viiä likaset kamppeet pyykkiin ja ottaa uudet tilalle. Melkosta luikuhihna hommaa. Täälä kuitataan tietty määrä kamoja ja jos samaa määrää ei löydy kotiutumispäivänä palautettavaksi niin joutuu ite kustantaan ne kamat mitä on hävittäny tai on jääny saamatta varusvaihdossa likasten tilalle. Pitää olla tarkkana. Toki nuo korvaussummat ei vaatteiden osalta mitään isoja ole.
Illalla sitte puhistetaan asetta niiden kymmenen räkäpäälaukauksen jäljiltä. Tornihuhut kertoo että se ei oo ihan kaikkein hauskinta hommaa.
Katotaanpa jos sitä ei huomena nukahtais millään oppitunnilla.
Todistin uimataitoni aamulla uimalla 200 m josta 50 selkää. Herättiin jo puol kuus ja kauhialla kiireellä lähettiin liikenteeseen, mutta sitte jouduttiinki tunti oottelemaan. Tämönen on aika tavallista täälä armeijassa. Eka kauhea kiire ja sitte yhtäkkiä ootetaanki kyllästymiseen asti. Mentiin uimahallille Masin, eli maastosisun kyydissä. Pimeä koppi auton lavalla ja joka jätkälle oma istuin. Semmonen vähä niinku huvipuistolaitteen tyylinen sisältä. Pelkällä pressulla katettu koppi on kylmä tähän aikaan vuodesta. No, kokemus sekin.
Päivällä sitte ammuttiin eka kertaa morsiamella, paukkupanoksia, eli räkäpäitä käyttäen. Tuo ampuminen tulee varmasti tutuksi tässä p-kauden aikana ja kerron vasta sen jälkeen onko se hauskaa. Puolen vuoden palvelus jakautuu siis kolmeen kauteen P-, E- ja J-kaudet. P-kausi on tämä ensimmäinen eli peruskoulutuskausi, joka on kaikilla suomen varusmiehillä lähestulkoon samanlainen ja sen jälkeen lähetään sitten erikoistumaan johonki oma puolustushaaran hommiin.
Tänään myös sai eka kertaa viiä likaset kamppeet pyykkiin ja ottaa uudet tilalle. Melkosta luikuhihna hommaa. Täälä kuitataan tietty määrä kamoja ja jos samaa määrää ei löydy kotiutumispäivänä palautettavaksi niin joutuu ite kustantaan ne kamat mitä on hävittäny tai on jääny saamatta varusvaihdossa likasten tilalle. Pitää olla tarkkana. Toki nuo korvaussummat ei vaatteiden osalta mitään isoja ole.
Illalla sitte puhistetaan asetta niiden kymmenen räkäpäälaukauksen jäljiltä. Tornihuhut kertoo että se ei oo ihan kaikkein hauskinta hommaa.
Katotaanpa jos sitä ei huomena nukahtais millään oppitunnilla.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Hajotus ja hauskutus
Ei tuo pakkanen niin paha olekkaan. Aamulla oli vaan vartin sulkeiset ku myöhästyttiin niin paljo sieltä. Sitte opeteltiin kv-hallissa ampuma-asentoa makuulta, sielä oli lämmin. Päivällä ku reenattiin suunnistusta niin eihän se muuta vaatinu ku paljo vaatetta päälle niin tuli ennemminki hiki ku kylmä.
Väsymystä ei vaan oikein saanu hillittyä tänään. Meinasin nukahtaa oppitunnille ja toheloin muutenki koko päivän. Kirpsakka pakkaskeli väliaikasesti saa unohtamaan väsymyksen mutta sitte ku pääsee sisälle niin hyvä ku jaksaa kamat riisua niin kaatuu punkkaan. Hajotusmittari uhkaa välillä mennä punaselle. Huomena sitte ylös 5.30 ja uimaan. En tiiä helpottaako väsymystä ja hajotusta ollenkaan.
Nauru on intissä aika isossa roolissa. Huumori kukkii kyllä hyvin vaikka on 30 pakkasta. Sitte tulee se ku pitäis unohtaa huumori ja olla vakavana niin yks tyrskähtää jollekki hauskalle jutulle niin kaikki repeää. Ja sitte tehään uudestaan hommia. Joskus jopa tahtimarssilla on hauskaa ku muoto toistaa yhteen äänen tahdintoistoja. Vaseen, vaseen, vaseen, yks, kaks, kolmee, äiti, äiti etkö sä nää, tästä mä tykkään tänne mä jään, siskot veljet ymmärtäkää, siviilissä mulla hajoaa pää. Ja muita mieltä viihdyttäviä tahdintoistoja.
Niitten lisäksi nuo rakkaat ryhmänjohtajamme keksii kaikkea muuta hauskaa (tai ehkä kaikki normaalit jutuki alkaa täälä vaan tuntua hauskoilta) kuten karjuu pää punasena tuvan ovella: tupa ylöös, istumaan, ylös, istumaan! Niin kauan ettei pienintäkään virhettä tai viivettä tule. Eikai siinä voi muuta ko piettää naurua
Vois lähteä loppuillaksi saunaan. Moro.
Ei oo kiire, ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! vaseen, vaseen, vaseen...
(onneks ei oo)
Väsymystä ei vaan oikein saanu hillittyä tänään. Meinasin nukahtaa oppitunnille ja toheloin muutenki koko päivän. Kirpsakka pakkaskeli väliaikasesti saa unohtamaan väsymyksen mutta sitte ku pääsee sisälle niin hyvä ku jaksaa kamat riisua niin kaatuu punkkaan. Hajotusmittari uhkaa välillä mennä punaselle. Huomena sitte ylös 5.30 ja uimaan. En tiiä helpottaako väsymystä ja hajotusta ollenkaan.
Nauru on intissä aika isossa roolissa. Huumori kukkii kyllä hyvin vaikka on 30 pakkasta. Sitte tulee se ku pitäis unohtaa huumori ja olla vakavana niin yks tyrskähtää jollekki hauskalle jutulle niin kaikki repeää. Ja sitte tehään uudestaan hommia. Joskus jopa tahtimarssilla on hauskaa ku muoto toistaa yhteen äänen tahdintoistoja. Vaseen, vaseen, vaseen, yks, kaks, kolmee, äiti, äiti etkö sä nää, tästä mä tykkään tänne mä jään, siskot veljet ymmärtäkää, siviilissä mulla hajoaa pää. Ja muita mieltä viihdyttäviä tahdintoistoja.
Niitten lisäksi nuo rakkaat ryhmänjohtajamme keksii kaikkea muuta hauskaa (tai ehkä kaikki normaalit jutuki alkaa täälä vaan tuntua hauskoilta) kuten karjuu pää punasena tuvan ovella: tupa ylöös, istumaan, ylös, istumaan! Niin kauan ettei pienintäkään virhettä tai viivettä tule. Eikai siinä voi muuta ko piettää naurua
Vois lähteä loppuillaksi saunaan. Moro.
Ei oo kiire, ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! vaseen, vaseen, vaseen...
(onneks ei oo)
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Vierailupäivä
Tänään oli vierailupäivä. Porukoita ja puolisoita lappo ovesta valtavan määrän. Mullekki tuli vieraita. Isä, sisaruksia ja Sussu. Ei ois uskonu miten tärkeältä se tuntu että joku tulee kattomaan. Ku täälä oikeasti ollaan aikalailla vankilassa, omaiset on aika ulottumattomissa ku kännykän käyttöki on täälä niin rajotettua. Oli muutenki tervetullutta vaihtelua arkeen. Vähä kismitti tämä armeijakuri ku kaikki hellyydenosoitukset on kielletty kasarmialueella. Edes kädestä ei saanu pitää kiinni. Onneksi enää viikko niin pääsee lomille.
Tää oli myös eka sunnuntai ja meillä oli aamulla tulojumalanpalvelus. Saatiin pitää lomapukua päällä, totuttelu uudenkarheisiin maihareihin vie aikansa, ihan mustelmilla jalat. Kävin vapaa-ajalla eka kertaa valtion kuntosalilla ja tsekkaamassa saunan. Haaveilin että ois saanu kunnon löylyt mutta harmikseni huomasin että sunnuntaisin saunaa ei lämmitetä. Saliki oli ihan täys. Tilattiin sitte pitsa.
On muuten kohtuukylmä ulkona. Vierailupäivän aikana sattui joillaki alokkailla pieniä töppäyksiä minkä takia me jouduttiin kiertämään muodossa ruokailun jälkeen runtulenkki. Korvat jääty niin että vieläki kihelmöi. Huomiselle lupaa 25 astetta pakkasta ja meillä on sulkeisharjotukset heti aamuhommien jälkeen. Pittää kai hyväksyä se että korvat paleltuu ihan kunnolla. Tympiää siinä on se että tulee myös kurkku ja pää kipeäksi. Sen sijaan ite sulkeiset on yleensä aika mukavia. Vaativia mutta palkitsevia. Se on siisti tunne ku koko porukka oppii tekeen jonku jutun yhtäaikaa ja se menee putkeen.
ilmoitti alokas Huhtala
Tää oli myös eka sunnuntai ja meillä oli aamulla tulojumalanpalvelus. Saatiin pitää lomapukua päällä, totuttelu uudenkarheisiin maihareihin vie aikansa, ihan mustelmilla jalat. Kävin vapaa-ajalla eka kertaa valtion kuntosalilla ja tsekkaamassa saunan. Haaveilin että ois saanu kunnon löylyt mutta harmikseni huomasin että sunnuntaisin saunaa ei lämmitetä. Saliki oli ihan täys. Tilattiin sitte pitsa.
On muuten kohtuukylmä ulkona. Vierailupäivän aikana sattui joillaki alokkailla pieniä töppäyksiä minkä takia me jouduttiin kiertämään muodossa ruokailun jälkeen runtulenkki. Korvat jääty niin että vieläki kihelmöi. Huomiselle lupaa 25 astetta pakkasta ja meillä on sulkeisharjotukset heti aamuhommien jälkeen. Pittää kai hyväksyä se että korvat paleltuu ihan kunnolla. Tympiää siinä on se että tulee myös kurkku ja pää kipeäksi. Sen sijaan ite sulkeiset on yleensä aika mukavia. Vaativia mutta palkitsevia. Se on siisti tunne ku koko porukka oppii tekeen jonku jutun yhtäaikaa ja se menee putkeen.
ilmoitti alokas Huhtala
lauantai 10. tammikuuta 2015
Korvat jäässä
Sulkeisharhoitukset KV-kentällä aamulla klo 7.30-9.00 pakkasta a 20 Celsiusastetta, navakka tuuli. Ja muodossa EI HÄRVÄTÄ(ryhmänjohtajien lempisanoja)! Joten korvat sitte kans jäätyy. Ojennus, asento, käännös oikeaan päin, tahdissa mars ynnämuuta mukavaa. Tänään myös reenattiin poistumista tulipalotilanteessa ja sotilaskoti järjesti vähän kevennystä musiikkikonsertin merkeissä, tarjos vielä muumilimpparia ihan reikämunkin kera. Päivä päivältä tähän hommaan alkaa vähitellen sopeutua paremmin. Aamuherätyskään ei ole niin tuskaa... siitä tuli mieleen, että huomena saa muuten nukkua kaheksaan wuhuu!
Vähitellen alkaa hahmottua tuo mitä täällä voi peruskoulutuskauden jälkeen tehdä, valinnat tulee sitten aikanaan helmikuussa, mutta mietintämyssyssä raksuttaa jo, vähän jännittää, varusmiespalvelus on jännittävää aikaa, EIKÄ NAURETA, SE ON VAKAVA ASIA! Oonko muuten edes kertonut että missä suoritan palvelusta? Hmm. En kai. Rovaniemellä, ilmatorjuntarykmentissä it-patteriston ensimmäinen jaos, tupa 4 alapunkka ensimmäinen oikealta ovelta katsottuna. Kyllä. Ilmatorjuntaa maan huipulla. Näin lukee puolustusvoimien webbisivustolla meidän rykmentistä:
Vähitellen alkaa hahmottua tuo mitä täällä voi peruskoulutuskauden jälkeen tehdä, valinnat tulee sitten aikanaan helmikuussa, mutta mietintämyssyssä raksuttaa jo, vähän jännittää, varusmiespalvelus on jännittävää aikaa, EIKÄ NAURETA, SE ON VAKAVA ASIA! Oonko muuten edes kertonut että missä suoritan palvelusta? Hmm. En kai. Rovaniemellä, ilmatorjuntarykmentissä it-patteriston ensimmäinen jaos, tupa 4 alapunkka ensimmäinen oikealta ovelta katsottuna. Kyllä. Ilmatorjuntaa maan huipulla. Näin lukee puolustusvoimien webbisivustolla meidän rykmentistä:
Lapin Ilmatorjuntarykmentti (LAPITR) sijaitsee Rovaniemen Someroharjulla napapiirin tuntumassa.
Rykmentin
keskeisenä tehtävänä on tuottaa tehtävänsä hyvin hallitsevia ja
suorituskykyisiä ilmatorjuntayksiköitä kaikkien puolustushaarojen
tarpeisiin. Lisäksi rykmentti tuottaa maavoimien taistelu 2015 mukaisia
jalkaväkiyksiköitä.
Vuosittain
varusmiespalveluksensa rykmentissä suorittaa noin 750 varusmiestä.
Rykmentissä on henkilökuntaa noin pari sataa ihmistä.
Vielä on hetki vapaa-aikaa jäljellä, joten alokas Huhtala siirtyy nyt patteriin ilmoittautumaan ja siitä suihkun kautta tekemään pinkkaa, kiitän, lepo.
perjantai 9. tammikuuta 2015
Respect
Tänään oon huomannu yhen yllättävän seikan. Olen alkanu arvostaa tätä inttiä. Vaikka monet asiat hajottaa valtavasti niin lähes kaikki toimintamallit on hyvin mietittyjä ja niillä on joku tarkoitus. Täälä oikeasti laiskakin joutuu yrittämään, arvostetaan hyviä käytöstapoja, täsmällisyyttä. Ryhmän parhaaksi toimiminen aiheuttaa itsekkäimmässäkin tyypissä jonkulaista epäitsekästä toimintaa. Oma tupa muodostuu tosi tärkeäksi ja läheiseksi ja kaikkia autetaan että päästään yhessä tarkastuksista läpi. Täälä ei turhia vitkastella ja värkkäillä vaan hommat tehdään vauhilla. Ja ku tietää että tämä on vain väliaikainen elämäntilanne niin sen jaksaa sitte tehä kunnolla ja poimia mukaan parhaita puolia ja imeä hyviä elämäntapoja itteensä oikealla asenteella.
Tänään opittiin myös huoltamaan rynnäkkökivääriä ja marssimaan tahdissa, päästiin eka kertaa yksinään sotkuun ja alko ensimmäinen viikonloppu armeijassa. Kiinniviikonloppu, gines.
Vaseen, vaseen, vaseen, yks, kaks, kolmee..
Tänään opittiin myös huoltamaan rynnäkkökivääriä ja marssimaan tahdissa, päästiin eka kertaa yksinään sotkuun ja alko ensimmäinen viikonloppu armeijassa. Kiinniviikonloppu, gines.
Vaseen, vaseen, vaseen, yks, kaks, kolmee..
torstai 8. tammikuuta 2015
Te ootte ollu täälä jo kolme päivää!
Yllättävän nopeasti tähän touhuun tottuu. Täälä on välillä jopa mukavaa jos ei erehdy ajattelemaan mitä kaikkea siviilissä vois tällä aikaa tehdä. Eilen oli valtaisa määrä oppitunteja mikä ei ollut niin mukavaa. Kuitenki verrattuna lukioon tää on aika leppoisaa opiskelua. Myös erilaisten asioiden käytännön opiskelu on yllättävän tehokasta. Toistoa toisin perään ja virheiden jälkeen ei tule pelkkää huutoa vaan ohjeistusta ja vuorostaan onnistumisista saa kehuja ja sekös vasta lämmittää nohevan alokkaan mieltä.
Eilen saatiin morsian kouraan. Rynkky siis. Siinä sitä sitte hoksas että tällähän tapetaan ihmisiä jos sota tullee. Se on vähä kurjaa.
Nyt on sulkeisista käsi kipeenä ja kännykän laturin johto niin lyhyt että pitää olla huonossa asennossa punkassa että puhelimessa riittää virta, niin en jaksa keksiä enempää tarinaa. Kyselkää kommentilla jos kiinnostaa millasta on alokkaan arki. Mielelläni vastaan niin saadaan eloa tähän blogiin.
Ps. Otsikon mukaista palautetta saa joskus jos ei joku homma onnistu prikulleen nuinku se on opetettu. -> jonon perälle!
tiistai 6. tammikuuta 2015
Alku
5.1. Saapuminen
Pientä jännitystä ilmassa. Pakkasta 25, tulossa hauska alokasaika. Tulin ajoissa paikalle. Ensin ilmottautumaan ja tupaan. Alapunkka oven vieressä. Olen täälä näköjään Huhtala HK. Ensivaikutelma ei lainkaan niin paha mitä odotin. Varusvaraston läpiajon jälkeen kauhia kasa kamoja kaappiin. (Siviilihousut repes morttisäkkiä kantaessa) Sitte odottelemaan tulohaastattelua. On kyllä niin mortti olo, nohevat alikersantit touhuaa edestakasin kuin niin tietäväisenä. Mutta niin se on täällä kaikilla muillaki.
Täälä tosiaan nyt sitte ollaan vähintään se puoli vuotta. Tässä vaiheessa sitä jo alkaa miettiä että mikä tämän tarkotus on.
6.1. Ensimmäinen kokonainen päivä
Aamulla klo 5.00 ylös. Järkyttävin aamujurri vuosiin sai kyytiä kyllä tehokkaasti ku samantien aikataulu rupeaa vaatimaan noudattamista. Terveystarkastus ja pientä koulutusta oli päivän ohjelmassa. Missään ei oikeastaan saa kulkea yksin ja kaikki on meidän puolesta valmiiksi suunniteltu. Helppoa ja hauskaa. Pieni perfektionisti sisälläni yhtäaikaa nauttii ja kärsii armeijan kurista ja järjestyksestä ja sen noudattamisesta. Pinkan ja punkan teko näin alussa tuntuu jopa mukavalta. Käytännössä siis laitetaan päiväpeite millintarkasti suoraan sänkyyn päiväksi ja yöksi jakkaralle odottamaan millintarkkaan pinkkaan.
Toinen päivä on lopuillaan. Vapaa-aikaakin jokunen tunti, sai käydä sotkusta hakemassa kahvin (tuska on ollu suuri kun aamupalallakaan ei saa kahvia). Myös suihkussakäynti on vapaa-ajan hommia. Eilen en ehtinyt kännykkää käyttää sen vertaa että olisin saanut postauksen tehtyä, tässä on nyt sitten samassa eilisen ja tämän päivän ajatuksia.
Kuvia en saa tähän lisättyä mutta seuratkaa instagramissa @8enr1 jos kiinnostaa. Laitan kyllä tännekin ennen pitkää kuvia.
Pientä jännitystä ilmassa. Pakkasta 25, tulossa hauska alokasaika. Tulin ajoissa paikalle. Ensin ilmottautumaan ja tupaan. Alapunkka oven vieressä. Olen täälä näköjään Huhtala HK. Ensivaikutelma ei lainkaan niin paha mitä odotin. Varusvaraston läpiajon jälkeen kauhia kasa kamoja kaappiin. (Siviilihousut repes morttisäkkiä kantaessa) Sitte odottelemaan tulohaastattelua. On kyllä niin mortti olo, nohevat alikersantit touhuaa edestakasin kuin niin tietäväisenä. Mutta niin se on täällä kaikilla muillaki.
Täälä tosiaan nyt sitte ollaan vähintään se puoli vuotta. Tässä vaiheessa sitä jo alkaa miettiä että mikä tämän tarkotus on.
6.1. Ensimmäinen kokonainen päivä
Aamulla klo 5.00 ylös. Järkyttävin aamujurri vuosiin sai kyytiä kyllä tehokkaasti ku samantien aikataulu rupeaa vaatimaan noudattamista. Terveystarkastus ja pientä koulutusta oli päivän ohjelmassa. Missään ei oikeastaan saa kulkea yksin ja kaikki on meidän puolesta valmiiksi suunniteltu. Helppoa ja hauskaa. Pieni perfektionisti sisälläni yhtäaikaa nauttii ja kärsii armeijan kurista ja järjestyksestä ja sen noudattamisesta. Pinkan ja punkan teko näin alussa tuntuu jopa mukavalta. Käytännössä siis laitetaan päiväpeite millintarkasti suoraan sänkyyn päiväksi ja yöksi jakkaralle odottamaan millintarkkaan pinkkaan.
Toinen päivä on lopuillaan. Vapaa-aikaakin jokunen tunti, sai käydä sotkusta hakemassa kahvin (tuska on ollu suuri kun aamupalallakaan ei saa kahvia). Myös suihkussakäynti on vapaa-ajan hommia. Eilen en ehtinyt kännykkää käyttää sen vertaa että olisin saanut postauksen tehtyä, tässä on nyt sitten samassa eilisen ja tämän päivän ajatuksia.
Kuvia en saa tähän lisättyä mutta seuratkaa instagramissa @8enr1 jos kiinnostaa. Laitan kyllä tännekin ennen pitkää kuvia.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Kohta
Ylihuomenna ois se päivä kun valtio kutsuu. Pitää lähteä hakemaan oppia isänmaan puolustukseen, tuohon jaloon tehtävään. Ajatelin vähän tänne laittaa omia ajatuksia ja kuvia kaikesta varusmiespalvelukseen liittyvistä asioista tässä tulevan palveluksen aikana.
Iso liuta kavereitani on suorittamassa tai lähiaikoina suorittanut palveluksensa ja siksi tämä elämäntilanne ei tule aivan täysin vieraana, mutta kyllähän sitä tuntee itsensä keltanokaksi, mortiksi. Hienoinen jännitys on todellisuutta ja siviiliasioiden järjestely intin ajaksi on kovasti ollut mielenpäällä lähipäivinä.
Tämänhetken maailmanpoliittinen tilanne ei yhtään helpota sitä miten kurjalta tuntuu tarttua aseeseen. Mutta eipä se lykkääminenkään mitään auta. Sitä joutuu kuitenki lähtemään rintamalle jos kriisi iskee, joten parempi se on lähteä sinne edes jonkinlaiset sotataidot takataskussa.
Pitää tässä vielä nauttia kahdesta siviiliaamusta kun saa vielä nukkua pitkään.
Pistäkäähän kommenttia niin saadaan vähä eloa tähän blogiin!
Palataanpa asiaan seuraavassa postauksessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)