Leiri takana. Jokapaikkaa jonku verran kolottaa, etenki hartioita ja alaselkää. Kokoajan kannettiin rynkkyä, sirpaleliiviä ja tetsaria päällä niinku sodassa konsanaan ja taistelureppu piti olla jokapaikassa myös ainakin mukana. Toisaalta ihan huojentunu ja jopa hyvä fiilis. Oppi arvostamaan tätä ehkä hieman ankeaa tupaa ja kolkkoa punkkaa kasarmilla. Eikä pinkan tekokaan tunnu tuon jälkeen miltään.
Se vartiovuoro meni ihan hyvin ku sai parin kans porista. Eilinen päivä oli sitte koulutusta täynnä. Mieleenpainuvimpana ehkä asemaralli: Teltalta järkyttävää kyytiä ase valmiudessa juostaan poteroihin, jotka kaivettiin lumeen etukäteen kenttälapiolla sillon eka päivänä. Poterossa vähä tulitetaan vihollista ja sitte taas juoksemalla teltalle. Tarkotuksena oppia löytämään oma potero pimeässäki ja pääsemään nopeasti sinne. Hirveää rääkkiä niissä kapeissa käytävissä juosta, matka noin 20-50 metriä suuntaansa. Pittää ottaa siltä kannalta että kunto kasvaa.
Huomas muuten että energiaa kulu kohtuudella. Aina ennen ruokailua oli kauhia nälkä ja vettä ja mehua meni pullotolkulla.
Ruokailu toimi tietenki pakkisysteemillä, mutta aiemmasta poiketen piti juosta sinne omaan poteroon syömään. Tai ainaki omalle teltalle. Ruoka ehti jähtyä siinä välillä ja puolet läikky yli, mut lähti silti nälkä ihan hyvästi ku vähä täydensi omalla tonnikalalla.
Illalla oli ihan siisti semmonen valoshow, jolla havainnollistettiin miten taistelija näkyy maastossa jos ei osaa käyttää hyväkseen maastoa ja välttää valojen käyttöä ja miten valoraketin kans toimitaan hyökätessä ja puolustaessa. Illan kohokohta oli se ku saatiin räkäpäät lippaisiin ja sanottiin et saa tulittaa jos näkyy vihollisalueella liikettä. Ihan paskat housussa ootettiin millon pitää lähteä poteroon kesken unien kauhealla kiireellä. Siinä kuitenki kävi sitte niin että me ku kuultiin räiskintää, niin ootettiin vaan teltassa että vartiomieheltä tulee hälyytys. Sitä ei tullu mutta silti lähettiin kattoon mikä sielä on. Mitään ei näkyny niin jäi sitte paukut ampumatta. Jälkeenpäin ammuttiin ne sitte mettään. saatiin loppuyö nukkua rauhassa vartiovuoroa lukuunottamatta.
Tuommosella leirillä mies punnitaan. Ei mikään patikkaretki vaan ihan oikiaa toimintaa ja tekemistä välillä ihan suorituskyvyn äärirajoilla. Ite jopa välillä nautin itteni rääkkäämisestä, pysyy pakkasessa lämpimänä ja tullee niitä adrenaliiniryöppyjä Tosi iso prosentti porukasta oli kuitenki kipeänä tai "kipeänä" pois vahvuudesta ja aika moni lähti kesken kaiken pois. Syytä en tiedä ja jokaisen oma asia miten palveluksensa hoitaa.
Kasvattava reissu henkisesti ja fyysisesti. Sotaleikit on aina ollu minusta ihan kivoja.
Vähä kiireessä kirjottelen näitä merkintöjä niin antakaahan palautetta, että mitä haluaisitte tietää mortin elämästä ja millaset asiat teitä kiinnostaa, niin koitan parhaani mukaan kertoa niistä omasta näkökulmasta.
Nyt nukkumapuuhiin.. ahhh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti