Pahin aamu sitte eka aamun. En meinannu päästä millään hereille ja päässä jyskytti. Buranaa ja vettä naamaan niin vähitellen aamu rupes valkenemaan. Aamu ei kyllä muuten ollu kovin virkistävä ku yks oppitunti ja toinen p-koe putkeen joitten aikana oli työläs pysyä hereillä. 500 päätöntä kysymystä joilla testattiin johtajakoulutussoveltuvuutta. Tuli väriteltyä niitä laatikoita lomake täyteen. Tää oli se pällitesti.
Ruuan jälkeen taistelukamat niskaan ja opettelemaan erilaisia hauskoja leikkejä. Opeteltiin muunmuassa ryömimään, konttaamaan, ja kaiken huipuksi kävelemään ja juoksemaan. Kaikkea tätä rynnäkkökiväärin kans. Rankkaa ja tympeää mutta sai hien ainaki pintaan. Ja leikittiin ihan oikeasti sotaaki, eka kertaa intissä. Toiset oli asemissa ja toiset hyökkäs. Sit jos teki hommat huonosti tai nosti päätä väärässä paikassa niin kuoli. Hauskaa.
Tänään jostaki syystä hajos pää tuohon kulkemiseen täällä. Siis siihen että syömään mennään aina muodossa, kolmirivissä, joka muuttuu jonoksi käännös oikeaan päin jälkeen. Sitte mennään makujen maailmaan suuntamiehen ohjauksella tahdissa mars. Koitappa miettiä sama normaali elämään. Ja kaikkeen on aikamääreet: Valmistautukaa ruokailuun lähtöön, tähän aikaa viisi minuuttia, varustus m05 täydellisenä, nahkavarsikengät, karvalakki, palvelushanskat, toimikaa! Ja jos homma ei toimi niin tehdään uudestaan niin kauan että toimii.
Armeijassa ei kuitenkaan oikeestaan koskaan pääse tulemaan sitä siviilistä tympeän tuttua tunnetta että en taaskaan oo saanu oikein mitään aikaan. Jos ei muuta itelle hyödyllistä niin ainaki kunto kasvaa.
Nyt pinkkahommiin!#sotavaki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti