Onneksi on hyvät tupakaverit, mukavat ryhmänjohtajat ja asiansa osaavat kouluttajat. Ne tekee hommansa ihan hyvin, mutta homma joka niiden pitää tehdä saa minut hajoamaan tähän hommaan. En jaksa liiotella tai vähätellä mitään tunteita. Tällä hetkellä tympäsee rankasti. En ollu tarpeeks tarkkaan lukenu viikko-ohjelmaa, (joka kyllä muuttuu harva se päivä ja on muutenki tosi sekava) ja oottelin että pääsen kotia iltavapailla saunomaan ja vähä relaamaan tästä ympäristöstä, mutta ei. Just ku vapaa-aika häämötti niin 45 minuuttia siivouspalvelua ja sen jälkeen harmaata aikaa puoli tuntia ja sitte jääkäritoimikunnan info. Siihen meni ne vapaa-ajat ja iltalomat. On tässä nyt toki muutama tunti vapaata mutta suunnitelmat kusi silti.
Opeteltiin tänään taisteluensiapua lääkintämiesten johdolla, ampuma-asennot polvelta ja seisten ja ilta sitte siivottiin. Ne ensiapuhommat oli mielenkiintosia juu, mutta kurja se näkökulma siinä että piti kokoajan miettiä että jos tollanen tilanne tulee taistelukentällä. Joutuu katkenneen raajan verenvuodon tyrehdyttää, tai tarkastaa ja jättää haavottunu kaveri evakuoitavaksi keskelle taistelukenttää. Ei oo lämärin homma helppoa taistelussa, nähä vaan tuskaa, tuskaa ja tuskaa.
Tää aamu oli helppo ku sain unen eilen melkein heti kymmeneltä, vois taas yrittää samaa! Palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti