Muutto

Sitä on niin tohkeissaan ku pääsee lomille, että unohtaa kokonaan tämmöset blogihömpötykset.

No onneks on vielä melko tuoreessa muistissa perjantaipäivä. Sillon tapahtu niin paljo, että pittää laittaa vähä ylös juttuja.

Perjantaiaamu oli ensimmäinen aamu inttiaikana jolloin ei tarvinnu tehä punkkaa. Ylipainoiset kerjäläisen näköiset morttisäkit odottelinat alakuloisena tyhjien punkkien päällä tuskaista matkaansa seuraavaan määränpäähän. Nousin ylös ja hieroin päätäni, silmät eivät tahtoneet millään aueta ja katossa palavat ledivalot tuntuivat kirkkailta kuin keskikesän aurinko. Kömysin ulos autereisesta unimaailmasta ja heilautin jalkani lattialle, hapuilin käsilläni sängynpäätystä pikkumustia ja jaloillani tapailin sandaaleita. Tuskastuttavan pitkän ajan kuluttua sain varustuksen päälle ja konkoilin kaapille ottamaan huikan kenttäpullosta Kieleni oli liimautunut kitalakeen ja kurkussa maistui pöly.
   Aamupalan jälkeen kokosin kaapista viimeiset rojut rinkkaan. Likaiset bokserit ja pyyhkeen, henkilökohtaiset tavarat ja kenttäpullon. Lopuksi heilautin läppärilaukun olalle. Raahasin nykivin vedoin tuvan ovelle morttisäkin ja istahdin sen päälle. Tuvan uudet asukkaat kärkkyivät jo käytävässä pääsyä eliittitupaan, päivystäjän pöytää lähimpään, nakkitupaan, baijerilaisten tupaan. Odotin käskyä ulos kolmiriviin. Rinkka selässä säkin portaita alas vierittäen siirryin pihalle. Voi paska, rynkky jäi telineeseen. Riensin sitä hakemaan, mutta telineet oli lukossa. Kokelas sanoi, että aseet voi hakea myöhemmin.
   Tajuatko paljonko tuollanen morttisäkki painaa? Ja selässä rinkka, liukkaaseen ylämäkeen kiskomaan koko settiä. Helposti se meni. Jotkut onnekkaat vieressä pukkasivat kärryillä säkkejään. Yläkasarmin edessä me odoteltiin ikuisuus. Jossain vaiheessa annettiin lupa hakea ne telineeseen jääneet morsiamet. Patterin miehet päästettiin viimisenä sisään. Pääsin kuitenki viimisistä ensimmäisenä sisään tehtäväni takia. Olin jo aikasemmin tiedustellu toiselta lennokkimieheltä meidän tuvan numeron. Keskilamelli, alakerta, tupa 12. Sinne siis kiskomaan säkkiä.
   Meidän tupa on dumppitupa. Dumppitupa. Vähä niinku dumppitasku, jonne kiireessä sullotaan tyhjä ja tarpeeton rynnäkkökiväärin lipas lippaanvaihdon aikana. Me siis ollaan tyhjiä lippaita puolustusvoimien dumppitaskussa. Sienne tuli sotilassoittajia eli SS-miehiä, mediamiehiä jotka oli hakenu erityistehtäviin, sekä me, taivaiden uljaat ritarit, lennokkimiehet.
   Valitisin summamutikassa punkan, parhaat oven vierestä oli jo varattu joten nakkasin läppärilaukun lähimmälle alapunkalle, aivan sama missä sitä nukkuu. Kaivoin säkistä petivaatteet kauniiseen myttyyn laukun viereen. Yksi punkka tuvassa oli rikki. Muutamassa punkassa tympeät laidat. Toimii kyllä rötväpunkkina.
   Sulloessani morttisäkin sisältöä uuteen kaappiini mietin miksi minut on tänne laitettu. Yläkasarmi, eli TKKK josta jo viimeksi kerroin, on patterin tiloihin verrattuna täysin erilainen pohjaratkaisua lukuunottamatta. Kattolamput ovat himmeät ja kusenkeltaiset. Kattolevyt tuntuvat putoavan niskaan. "Ilmastointiräppänöistä" valuu pölyä ja ikkunoiden sälekaihtimet ovat lähes poikkeuksetta säpäleinä. Ilma on raskasta ja liian lämmintä. Tunnelma on kuin vanhanajan vankilasta. Hyvä puoli on se, että todennäköäisesti lamput eivät aamulla tunnu yhtä pahalta hämärään tottuneissa silmän tappisoluissa, kuin patterin puolen aurinkoon verrattavat led-valaisimet.
  Päivän aikana ehdimme jo tulla tutuiksi tupakavereiden kanssa. Intti yhdistää, heti löytyy yhteisiä puheenaiheita, vertailua patterin, 2.JK:n ja TKKK:n tapojen välillä, juttua lennokeista ja kameroista ja hanureista ja alikeista ja jopa hemuleista.
   Ohjelmassa ei ollut perjantaina oikeastaan mitään. Paitsi tietenkin aseiden vienti. Asevaraston ovi oli lukossa ja paikalle odotettiin skapparia, joka avaisi oven. Sen takia seisoimme puoli tuntia muodossa alakerran tykkihallissa ja tuijotimme kolmanteen. Lopulta kun aseet oli varastossa, tuli kamala kiire lomapuhutteluun ja unohdin puolet tavaroista kaappin. Jäi sitten bokserit pesemättä ja laskut maksamatta. Onneksi ne ehtii hoitaa myöhemminkin ja varusvarastolta saa valtion puhtaita alushousuja.
  Lomille lähdettiin mars. Meillä on HL maanantaina, joten vasta maanantai-iltana täytyy olla kasarmilla. Ensimmäistä kertaa viikonloppu tuntuu viikonlopulta. Sitä osaa arvostaa että saa sunnuntainkin levätä rauhassa.