Ohi on!

Oi sitä ihanaa tunnetta kun viimeisenä aamuna musiikki raikaa käytävillä klo 5.30. Ponkasin ylös punkasta tuvan ensimmäisenä ja huomaamattani kiljahdin riemusta. Pitkä päivähän siitä kuitenkin tuli. Hyvää fiilistä mutta paljon odottelua. Kyllähän sinne jäävillä kavereilla oli vähä harmistuneen näköisiä ilmeitä. Aamupalan jälkeen riisuttiin viimestä kertaa m05 varustus ja siirryttiin siviilivaatteisiin. Varusteien palautus venyi hieman ja ku se oli tehty saatiin sotilaspassit ja reserviin mars! Portista ulos ja reservin auringosta nauttimaan. Täytyy sanoa että tuntui hienolta!! Tuonne ei tarvi enää palata, saa nauraa sunnuntaina sille junalle joka lähtee klo 18.00 kohti rovaniemeä.

Illalla ajeltiin pikkuporukalla saunomaan Ouluun. Tekihän se eetvarttia.

Viikon päästä varmaan alkaa työhommat ja saa nähä miten syksyn koulupaikan kanssa käy, 3.7. tulee tulokset ja saa nähdä oliko järkeä lukea intissä pääsykokeisiin.

Pieni yhteenveto palvelusajasta: Kaikenkaikkiaan oli ihan hyvä kokemus. Voin suositella kaikille jotka miettii jotain muita vaihtoehtoja. Ei se oikeasti kokonaisuutena ole niin paha miltä se kuulostaa kun väsyneet varusmiehet valittaa paskaa oloaan. Toki mulla ei ole paljon sanomista ku olin vain puoli vuotta paikanpäällä. Se on silti ihan totta, että kaverit tuolta päällimmäisenä jäi mieleen. Kasa hienoja ihmisiä ja kohtaamisia. Toki monia tärkeitä taitoja jäi myös käteen. Ja sängyn petaaminen tuntuu pieneltä vaivalta punkan särmäämisen jälkeen. Käytöstavat, puhetapa ja muut pienet arjen niksit kehitty kyllä inttiaikana. Oli huippu homma että lähdin lennokkimieheksi, ainoa mikä siinä vähän kaihertaa, on se että en oikein miellä itseäni sotilaaksi. Ei me peruskoulutuskauden jälkeen oikeastaan tehty mitään taisteluun liittyvää paitsi se ryhmätaitokisa ja leirillä yövyttiin teltassa. Mutta tuli kuitenkin annettua tilastoihin yksi varusmies lisää. Sitä maanpuolustuksen uskottavuus tarvii.

Jos oot lähiaikoina menossa armeijaan niin suosittelen kehittämään kuntoa ja opettelemaan suunnistamaan. Et halua kävellä huonokuntosena 10 km harhaan sen takia että et hoksannu tarkastaa kartan mittakaavaa.
Jos lennokkimiehen homma kiinnostaa, vaikka et ole alan harrastaja, niin kannataa äkkiä alkaa harrastajaksi, opetella vaikka simulaattorilla vähä lennättämään ja hankkia joku pikkunen kone. Jos oot harrastanu hommaa aikasemminki niin sinne pääsee helposti. Ne on mielenkiintosia ja aika helppoja hommia. Rovaniemellä ja Parolassa on mahdollisuus päästä maletoimintaan. Tänä kesänä käsittääkseni aletaan kouluttaa myös tiedustelulennokkialiupseereita, että sinnekin voi hakeutua, netistä varmaan löytyy tietoa.

Tämmönen ruljanssi oli sotavakiblogi. Mukava iltapuhde ja päiväkirja. Saatan jatkaa bloggaamista taas henripoika.blogspot.fi tuo valokuvausharrastus on ottanut taas vallan mun elämässä, niin sen puitteisa mennään.