Rento keskiviikko takanapäin. Aamusta istuttiin luokassa ja arvioitiin meidän rakkaita ryhmänjohtajia. Ah, oli mukava antaa vähä anonyymipalautetta pojille. Huomas itekki että onhan niillä omat tyylinsä johtaa tai yrittää johtaa. Kuka on gonahtanu täysin ja kuka taas vetää niin kontrolloivaa linjaa ja kuka menee aliupseerikurssin oppien mukaan syväjohtamisen kaidalla polulla. Nää meidän antamat palautteet on sitte osa niiden koulutuksen arviontia tai jotain kehittymishommelia. Myös omat tupakaverit piti arvioida siltä osin miten mieluusti olis niiden taistelupari sodassa.
Vähän vielä aamun aiheesta. Ihmissuhteet johtajien ja miehistön välillä ainaki näin p-kaudella on aika omituisia. Siis varusmiehet jotka on vain puolen vuoden erolla tulleet armeijaan on toistensa johtajia ja alaisia. Suuri osa näistä meidänkin johtajista on minua nuorempia, mutta silti niihin joutuu suhtautumaan niinku paljonki vanhempiin ja parempiin ihmisiin. Sitte on hämmentävää ku joillaki ei kiinnosta ollenkaan puhutellanko oikein tai tervehditäänkö, tuntuu nololta ruveta änkyttään: herra alikersantti(puhuttelu), tykkimies nönnönnnöö(esittely), voisinko lainata lyijykynää(asia). Toinen taas hermostuu jos unohtaa vaikka esitellä ittensä. Ja joku täysin pilke silmäkulmassa käskee ottamaan uusiksi ku ei ollukkaan kädet nyrkissä. Ja auta armias näitä pinkkapunkkatarkastuksia. Niiden läpi meno on täysin mielivaltaista. Se on lähinnä illan hauskin hetki. Mukava alkaa nukkumaan ku on saanu vähä nauraa.
Eka päivinä tää touhu tuntu ihan hullulta, mutta hetkessä siihen tottu, nyt vetää hommat normi kaavalla pieni huumorihiiri korvan takana, tää on vaan väliaikaista. Tj120
Johtajista ois juttua vaikka romaanin kirjottais, mutta laittakaa kommenttia jos enempi kiinnostaa, ei riitä keskittymiskyky kirjottaa enempää yhteen postaukseen. Ois myös kiva kuulla muiden kokemuksia johtajista ja vaikka johtajien ittensä näkökulmaa. Sana vapaa!
Iltapäivällä pyörittiin kuntopiirissä ja pelattiin sählypalloa. Harmaata aikaa jäi enemmän ku koskaan vielä inttiaikana. Hyödynsin sen kehittämällä henkistä pääomaani, lukemalla Reino Lehväslaihon Läpimurtoa. Ihan mielenkiintonen lukea tommosta sotakirjaa nyt ku on pikkusen enempi käsitystä armeijatouhusta, aseista ja esimerkiksi sotilasarvoista. Tuntuu intin leirit partiopoikien kesäleireiltä ku vertaa tositoimiin mitä se touhu Suomessa sotien aikana oli.
Kiitän, muotoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti