Hajotus ja hauskutus

Ei tuo pakkanen niin paha olekkaan. Aamulla oli vaan vartin sulkeiset ku myöhästyttiin niin paljo sieltä. Sitte opeteltiin kv-hallissa ampuma-asentoa makuulta, sielä oli lämmin. Päivällä ku reenattiin suunnistusta niin eihän se muuta vaatinu ku paljo vaatetta päälle niin tuli ennemminki hiki ku kylmä.

Väsymystä ei vaan oikein saanu hillittyä tänään. Meinasin nukahtaa oppitunnille ja toheloin muutenki koko päivän. Kirpsakka pakkaskeli väliaikasesti saa unohtamaan väsymyksen mutta sitte ku pääsee sisälle niin hyvä ku jaksaa kamat riisua niin kaatuu punkkaan. Hajotusmittari uhkaa välillä mennä punaselle. Huomena sitte ylös 5.30 ja uimaan. En tiiä helpottaako väsymystä ja hajotusta ollenkaan.

Nauru on intissä aika isossa roolissa. Huumori kukkii kyllä hyvin vaikka on 30 pakkasta. Sitte tulee se ku pitäis unohtaa huumori ja olla vakavana niin yks tyrskähtää jollekki hauskalle jutulle niin kaikki repeää. Ja sitte tehään uudestaan hommia. Joskus jopa tahtimarssilla on hauskaa ku muoto toistaa yhteen äänen tahdintoistoja. Vaseen, vaseen, vaseen, yks, kaks, kolmee, äiti, äiti etkö sä nää, tästä mä tykkään tänne mä jään, siskot veljet ymmärtäkää, siviilissä mulla hajoaa pää. Ja muita mieltä viihdyttäviä tahdintoistoja.
Niitten lisäksi nuo rakkaat ryhmänjohtajamme keksii kaikkea muuta hauskaa (tai ehkä kaikki normaalit jutuki alkaa täälä vaan tuntua hauskoilta) kuten karjuu pää punasena tuvan ovella: tupa ylöös, istumaan, ylös, istumaan! Niin kauan ettei pienintäkään virhettä tai viivettä tule. Eikai siinä voi muuta ko piettää naurua

Vois lähteä loppuillaksi saunaan. Moro.

Ei oo kiire, ei oo hoppu, meillä on kiinni viikonloppu! vaseen, vaseen, vaseen...
(onneks ei oo)