Iso liuta kavereitani on suorittamassa tai lähiaikoina suorittanut palveluksensa ja siksi tämä elämäntilanne ei tule aivan täysin vieraana, mutta kyllähän sitä tuntee itsensä keltanokaksi, mortiksi. Hienoinen jännitys on todellisuutta ja siviiliasioiden järjestely intin ajaksi on kovasti ollut mielenpäällä lähipäivinä.
Tämänhetken maailmanpoliittinen tilanne ei yhtään helpota sitä miten kurjalta tuntuu tarttua aseeseen. Mutta eipä se lykkääminenkään mitään auta. Sitä joutuu kuitenki lähtemään rintamalle jos kriisi iskee, joten parempi se on lähteä sinne edes jonkinlaiset sotataidot takataskussa.
Pitää tässä vielä nauttia kahdesta siviiliaamusta kun saa vielä nukkua pitkään.
Pistäkäähän kommenttia niin saadaan vähä eloa tähän blogiin!
Palataanpa asiaan seuraavassa postauksessa!
Tsenppiä Henri!
VastaaPoista